Talvisodan syttymisen muistotilaisuuden puhe 30.11.2023
Karjalan Liiton puheenjohtaja Martti Talja muistutti talvisodan alkamisen muistopäivänä Oulussa 30.11.2023 Karjalan Liiton perinteisessä muistotapahtumassa evakkojen historiasta ja siitä, mitä se merkitsee tänä päivänä.
Suomen evakot joutuivat jättämään kotinsa Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Kuusamossa, Sallassa ja Petsamossa. Karjalaiset luovuttivat 45 kaupunkia, kauppalaa ja kuntaa sekä 21 kuntaa sirpaloitui. Talvisodassa oli 25 904 kaatunutta ja 43 557 haavoittunutta perheiden isää, veljeä, poikaa, äitiä ja tytärtä. Suomalaiset puolustivat yhtenä kansakuntana isänmaataan.
Professori Talja kiitti sankarihaudoissa ja sotatoimialueella maan poveen kätkettyjä miehiä ja naisia isänmaan eteen annetusta uhrista, jonka ansioista voimme elää vapaassa maassa, jossa jokaisella on ilmaisunvapaus ja sosiaalinen turva. Hän kysyi, osaammeko arvostaa sitä?
Karjalan Liitto on yhdessä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kanssa tallentanut Karjalan sankarihautausmaat digitaalisiksi sivustoiksi. Ne sisältävät tietoja 44 pitäjän alueella olleista 53 talvi- ja jatkosodan sankarihautausmaasta sekä tiedot virallisista kenttähautausmaista. Sivuilla on esitelty yli 150 rajan taakse jäänyttä siviilihautausmaata. https://karjalanhautausmaat.fi/
Karjalaisyhteisölle on suuri suru, että vanhoille kotipaikoille ei enää pääse käymään edesmenneitä muistamaan.
Talja kertoi kokevansa, että elämme uudelleen 1930-luvun vuosia. Mielipiteet kärjistyvät ja useissa valtioissa valtaa pitävät äärinationalistiset tahot. Kuten 1930-luvullakin Suomi on hydridi-vaikuttamisen kohteena. Kansamme yhtenäisyyttä ja puolustustahtoa pyritään heikentämään huhuin, kirjoituksin, kansalaisiin suoraan vaikuttamalla ja moninaisin muin keinoin. Viimeisimpänä toimenpiteenä ovat rajoillemme ohjatut kolmansista maista lähteneet pakolaiset.
Venäjä on hyökkäyksellään Ukrainaan rikkonut törkeästi kansainvälistä oikeutta ja kansojen itsemääräämisoikeutta vastaan sekä aiheuttanut valtavaa inhimillistä kärsimystä ukrainalaisille. Suomen ja Ukrainan historiassa on samankaltaisia piirteitä. Molemmat julistautuivat itsenäisiksi ensimmäisen maailmansodan ja bolsevikkivallankumouksen pyörteissä. Ukrainan länsiosan ja itäosan väestö olivat ja ovat hyvin erilaisia. Monivaiheisten tapahtumien ja sisällissodan seurauksena Ukraina liitettiin Neuvostoliittoon. Suomessa sisällissodan lopputulos oli toinen ja maamme säilytti itsenäisyyden.
Kansallisen itsemääräämisen ja puolustuksen ydin on vahva maanpuolustustahto ja organisoitu puolustus. Yhtenäisyydellä oli suuri merkitys myös sodan jälkeisinä vaaran vuosina. Valtioelinten viisaus korvaus- ja maanluovutusasioissa säilytti kansakunnan yhtenäisyyden.
Demokraattisesti toimivan valtion kannattaa puolustaessaan itseään ylläpitää sodan oloissakin demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteita, Talja painotti.
Suomalainen innovaatio oli siirtää väestö valloitetuilta alueilta pois jäljelle jäävään Suomeen. Eurooppalaisissa sodissa oli aiemmin väestö jätetty paikalleen, vaikka rajat muuttuivat. Suomessakaan päätös ei ollut itsestään selvyys.
Evakkokansa säilytti henkensä, vapautensa, kielensä, kulttuurinsa, uskontonsa, usein ammattinsa, ihmissuhteensa, perheensä, historiansa ja tapansa, kuten ruokakulttuurinsa. On nykypolven asia ratkaista, millaisen painoarvon karjalaisuus ja vanhan kotiseudun vaaliminen saa nyt ja tulevaisuudessa. Karjalan Liiton tehtävä on säilyttää ja tehdä karjalainen kulttuuri ajallemme viestittäväksi ja helposti omaksuttavaksi.
Talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa Oulussa puhujina toimivat kirkkoherra Marko Patronen (vas.), kenraalimajuri Jukka Haaksiala, emerituspiispa Seppo Häkkinen, Karjalan Liiton puheenjohtaja Martti Talja, Oulun Karjalaseuran puheenjohtaja Päivi Kytömäki, piispa Jukka Keskitalo ja Oulun kaupunginjohtaja Seppo Määttä. Anton Häkkinen (edessä) esitti yksinlaulun: Karjalan kumbuzil. Lisäksi tapahtumassa esiintyi Oulun Karjalaseuran kuoro Käköset. Runoja karjalankielellä lausui Siiri Rautio. Kuva: Harriet Urponen.
Koskettava Karjalaisten laulu laulettiin yhteislauluna. Kuva: Harriet Urponen.