Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon valtioneuvoston tervehdys Karjalan Liiton 80-vuotisjuhlaliittokokouksessa su 23.8.2020

Arvoisa Karjalan Liiton puheenjohtaja Pertti Hakanen,
Arvoisat liittokokousedustajat,
Arvoisat liittohallituksen ja -valtuuston jäsenet,
Hyvä karjalaisten kokousväki,

Kiitän Karjalan Liittoa ystävällisestä kutsusta tulla esittämään valtioneuvoston tervehdys Karjalan. Liiton liittokokoukseen, joka on kokoontunut juhlistamaan liiton 80-vuotisjuhlavuotta.

Haluan onnitella teitä väsymättömästä työstä karjalaisen kulttuurin edistämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi Suomessa ja rajojemme ulkopuolella. Kuten karjalaisuus, on myös Karjalan liiton työ näiden kahdeksankymmenen vuoden aikana ollut vaiherikasta ja monipuolista.

Sotien jälkeen tapahtunut karjalaisten asuttaminen ja asettuminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa oli vaativa ja vaikea operaatio. Tästä huolimatta se on kansainvälisestikin ainutlaatuinen saavutus. Karjalaisten osuus Suomen jälleenrakentamisessa ja yhteiskunnan kehittämisessä sen kaikilla osa-alueilla on ollut merkittävä niin politiikassa, liike-elämässä, tieteessä kuin kulttuurissakin. Samalla karjalaiset ovat vaalineet omaa elävää kulttuuriperintöään, joka on rikastuttanut koko suomalaista kulttuurielämää.

Karjalainen kulttuuri onkin sellainen asia, joka on melkein kaikille meille suomalaisille tavalla tai toisella tuttu. Monilla meistä on karjalaiset sukujuuret ja olemme päässeet tutustumaan karjalaiseen kulttuuriin ja kieleen jo omassa kotipiirissä tai mummolassa.

Minulla ei ole omia karjalaisjuuria, mutta kotiseudullani Loimaalla oli asutettuna paljon karjalaisia, erityisesti Kurkijoelta tulleita.

Lapsuudestani muistan, miten iloluonteiset ja puheliaat karjalaiset jäivät mieleen jäyhien varsinaissuomalaisten keskellä. Naapurin tätien ja setien tarinat herättivät suurta kiinnostusta pienen tytön mielessä. Karjalaisten sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja toisten ymmärtäminen erilaisista lähtökohdista opettivat paljon ja rikastuttivat kotiseutumme henkistä ilmapiiriä.

Karjalaisten kertomuksissa on ollut mukana aina ilo ja surua. Tämä karjalaista mielenmaisemaa kuvaava kahtalaisuus näkyy hienolla tavalla myös Karjalan liiton tunnuksissa: punainen väri kertoo karjalaisesta ilosta, yhteisöllisyydestä ja avoimuudesta - musta kuvaa oman maan menetettyä multaa ja kaipuuta kotiin.

Karjalaisuus on toisten huomioimista sekä tietoisuutta omista juurista ja kulttuurista. Kuten kirjailija, kansanperinteen kerääjä Iivo Härkönen on sanonut: ”Innostusta itkuun asti, masennusta maahan saakka”.

Karjalaiset hyveet - sopeutuminen, perhekeskeisyys ja vieraanvaraisuus - ovat olleet tänä keväänä ajankohtaisempia kuin koskaan. Korona on sekä pakottanut että antanut meille mahdollisuuden kurkottaa sisäänpäin, koteihimme, perheisiimme ja itseemme. Uskon, että karjalaisella tahdolla tulemme maana tästäkin selviämään.

Hyvät ystävät,

Karjalainen kulttuuri on kiinteä osa suomalaista identiteettiä ja karjalan kieli on meidän lähin sukukielemme. Teidän työnne erityisesti uusien sukupolvien parissa on auttanut herättämään myös aidon kiinnostuksen karjalan kieleen ja kulttuuriin ja siten pitämään sen osana elävää kulttuuriamme niin arjessa kuin juhlassa. Näin karjalaisuus elää meidän menneisyydessä, tässä päivässä ja tulevaisuudessa.

Meidän on tärkeää myös jatkossa huolehtia siitä, että kaikki karjalaisesta historiasta, kulttuurista ja kielestä kiinnostuneet pääsevät tutustumaan aiheesta tehtävään tutkimukseen ja alan tietolähteisiin.

Omalta toimialaltani voin tässä yhteydessä nostaa esille Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteen, jossa voi tutustua luovutettua aluetta, mukaan lukien Karjala, koskevaan asiakirja-aineistoon. Sitä kautta Karjalan Liiton jäsenet voivat hakea itseään kiinnostavaa tietoa.
Kansallisarkistolle on luovutettu myös ns. Karjala-tietokanta joulukuussa 2019. Kulttuurihistoriallisesti arvokas tietokanta on lajissaan maailman suurimpia väestöhistoriallisia aineistoja. Tietokannassa ovat kastettujen, vihittyjen, kuolleiden ja haudattujen sekä muuttaneiden luettelot sekä rippi- ja lastenkirjat. Aikajänne on 1700-luvun alkupuolelta aina siihen asti, kun Suomeen siirretyt noin 70 seurakuntaa lopetettiin vuonna 1949.

Karjalan kielen elävänä pysymisen ja elvyttämisen eteen on tehty vuosikymmenten ajan työtä ja sitä työtä on tärkeä jatkaa myös tulevaisuudessa. Kieli pysyy elävänä, kun sitä puhutaan ja sitä voi elvyttää aktiivisen kieliyhteisön toimesta. Karjalan kieltä opetetaan ja tutkitaan monipuolisesti Itä-Suomen yliopistossa, mistä löytyy myös karjalan kielen ainoa professuuri Suomessa. Lisäksi Kotimaisten kielten keskus Kotus ylläpitää karjalan kielen sanakirjaa verkossa ja karjalan kielen sana-arkistoa, joka pitää sisällään yli 500 000 sanalipun murrekokoelman.

Olen myös erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että nykyisen hallituksen kielipoliittinen ohjelma on kunnianhimoinen ja tulevaisuuteen katsova. Ohjelman tavoitteena on puolestaan vastata eri kieliä koskeviin haasteisiin, kuten kielten elinvoimaisuuteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen ja kielten käyttömahdollisuuksiin. Ensimmäistä kertaa toteutettavassa ohjelmassa käsitellään erityisesti karjalan kieltä sekä saamen kieliä, viittomakieliä ja romanikieltä. Kun on kyse kielten elinvoimaisuudesta, on yksi ryhmä, joka on tärkeä: lapset. Meidän on huolehdittava siitä, että nämä kielet siirtyvät uusille sukupolville.

Karjan Liiton juhlavuoteen liittyy tutkimushanke, jota opetus- ja kulttuuriministeriö on omalta osaltaan rahoittanut. Hanke juhlistaa liiton 80-vuotista taivalta, ja sen tarkoitus on lisätä tietoisuutta järjestön menneisyydestä, toiminnasta sekä tulevaisuuden näkymistä. Karjalan Liiton merkitys ja rooli Suomen yhteiskuntahistoriallisessa kertomuksessa on poikkeuksellinen ja kiistaton. Tämä Karjalan Liiton kansallisesti tärkeää ja karjalaisille ainutlaatuisen merkittävää historiaa koskeva tutkimushanke jatkuu vielä pari vuotta. Historiateos on määrä julkistaa vuonna 2023.

Luovutetuille alueille on jäänyt merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita ja rakennustaiteen merkkiteoksia, joiden kunnostamiseen ja tunnetuksi tekemiseen suomalaisetkin ovat monin tavoin osallistuneet. Näistä tunnetuimpia ovat muun muassa monet viipurilaiset kohteet kuten Aallon kirjasto, Uno Ullbergin arkkitehtuuri tai Monrepos’n puisto kansanomaista arkkitehtuuria ja runokyliä unohtamatta.

Hyvät juhlavieraat,

Karjalan Liiton lähes 400 jäsenjärjestön työ on elävää kotiseututyötä parhaimmillaan. Se on positiivinen esimerkki siitä, miten rakkaus vanhaan kotiseutuun ja perinteisiin kulkee ihmisten mukana ja osana identiteettiä. Tämä on meille hyvä muistutus nykypäivän siirtolaisten ja maahanmuuttajien kohtaamiseen: heillä on myös tarve vaalia omaa perintöään ja kulttuuriaan. Toivottavasti tähän löytyy hyviä ja rakentavia tapoja, jotka osaltaan edelleen rikastuttavat suomalaisuutta ja kulttuuriperintöämme.

Kansainvälisyys on ollut aina tärkeä osa karjalaisuutta. Viipuri muistetaan edelleen Suomen historian kansainvälisimpänä metropolina. Haluankin lopuksi nostaa esille ja antaa tunnustusta myös tekemästänne kansainvälisestä yhteistyöstä. Olette jo vuosikymmenten ajan pitäneet eläviä yhteyksiä Karjalan tasavaltaan, tehneet sinne kotiseutumatkoja ja pitäneet yllä kulttuurisuhteita. Karjalaisuus ja karelianismi on kehittynyt ja elänyt keskuudessamme yli rajojen, innoittanut taiteilijoita eri aikoina ja aikakausina. Se on tuonut maallemme myös tunnettuutta ja mainetta kansainvälisesti.

Näillä sanoilla onnittelen teitä lämpimästi Karjalan Liiton 80-vuotisjuhlavuoden johdosta ja toivotan teille antoisaa kokouspäivää ja menestystä tulevien vuosien työhönne!