Karjalaisessa hengellisyydessä arvostetaan perhettä, kotia, isänmaata ja kristillistä uskoa, jossa arjen työssäkin on mukana Jumalan läsnäoloa.

Karjalan Liiton hengelliset päivät järjestetään tänä vuonna Kuusankoskella ja Kouvolassa 15.-16.3.2025. Kaksipäiväisessä valtakunnallisessa juhlassa kuullaan puheenvuoro rovasti Päivi Sipposelta, joka kertoo Perheniemen evankelisen opiston johtokunnan puheenjohtajan, kunnallisneuvos Juho Kurjen elämästä. Kurki oli myös maanviljelijä ja runoilija, jonka runojen säkeet taipuivat moniin lauluihin Siionin kannel -laulukirjassa. Kurjen elämän kautta Sipponen tuo esille karjalaista hengellisyyttä.

– Juho Kurki teki maanviljelystyönsä tietoisena siitä, että hän on Luojan asialla. Ajattelisin, että se on kokonaisvaltaista hengellisyyttä, että arjen työssäkin on Jumalan läsnäolo, Sipponen kertoo.

Kurki joutui kohtaamaan paljon surua elämänsä aikana. Hän jäi leskeksi kaksi kertaa, ja menetti sodassa kaksi poikaansa kolmannen jäädessä henkiin, mutta loukkaantuneena.

– Lohtua ja apua hänen elämänsä vaikeisiin hetkiin toi kristillinen usko. Yhteisöllisyys oli tärkeää ja se, että taakkaa kannettiin yhdessä.

Yhteisöllisyys on yksi karjalaisuuden tunnusomaisista piirteistä. Myös musiikki, elämänmyönteisyys ja sosiaalisuus kuuluvat karjalaisuuteen. Sipponen tunnistaa piirteitä myös itsessään.

– Ihmisten tarinat ja elämänkohtalot kiinnostavat. Haluan pitää yhteyttä ystäviini ja sukulaisiini, ja he ovat tärkeitä. On helppo saada kontakti ihmisiin. Isäni oli kotoisin Karjalan kannakselta, Kirvun pitäjän Sairalan kylästä, ja hän oli samaa lajia.

Luonteenpiirteiden lisäksi Päivi sai isältään myös perinteisen karjalaisen sukunimen, Puusniekka.

– Se tarkoittaa miestä, joka avioituu leskiemännän kanssa ja pääsee helpolla. Puusniekalla on laiskan maine.

Tässä tapauksessa nimi ei ole enne, sillä pitkän työuran jälkeen Sipponen viettää nyt aktiivisia eläkepäiviä. Hän toimi 28 vuotta Perheniemen evankelisen opiston rehtorina ja sen jälkeen Elimäen seurakunnan kappalaisena vuosina 2002–2011, jonka jälkeen hänet valittiin seurakunnan kirkkoherraksi.

– Olen nyt kymmenettä vuotta eläkkeellä, ja myös nämä vuodet ovat tuoneet paljon sisältöä elämääni. Kuulun muun muassa Karjalan Liiton hengelliseen toimikuntaan ja olen Elimäen Karjalaseuran puheenjohtaja.

Erilaiset karjalaisyhteisöt tekivät säännöllisesti matkoja Karjalaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 90-luvulla.

– Ensimmäisenä vuonna mietimme linja-autossa, että pääsemmekö todella Kirvuun saakka, ja jo seuraavana vuonna siellä järjestettiin Kirvu-juhlat. Kokoonnuimme vuodesta toiseen Kirvun kirkon raunioille viettämään ehtoollisjumalanpalvelusta, jossa käytettiin Kirvun kirkon alkuperäisiä ehtoollisastioita, joita nykyään säilytetään Orimattilan seurakunnassa.

– Matkat olivat monelle tärkeitä, mutta Venäjän hyökkäyssodan myötä niille tuli loppu. Rakkaita maisemia kaivatessaan Sipposen ei tarvitse kaivaa valokuva-albumia esille, sillä kauniit järvimaisemat on ikuistettu myös olohuoneen tauluihin. Muistot ja karjalaisuus ovat aina läsnä.

– Karjalaisuudella ja karjalaisella hengellisyydellä on tärkeä merkitys minulle. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sitä arvostaa. Pidän tärkeänä karjalaista arvomaailmaa, jossa arvostetaan perhettä, kotia, isänmaata ja kristillistä uskoa.

Teksti ja kuva: Tiina Myöhänen

Juttu on julkaistu alunperin Kouvolan seurakuntalehti Risteyksessä. 

Päivi Sipposen Karjalasta kotoisin oleva anoppi oli käsityöihmisiä, jonka taidonnäytteitä ovat Valkjärven puku ja seinällä komeileva raanu.