Minulla on ilo Karjalan Liiton puolesta toivottaa teille Joulurauhaa!

Joulurauhaa! Joulurauhaa! Olen havainnut, että tuo hyvän joulun tervehdyksen muoto on katoamassa. Tuolla joulurauhaa-toivotuksella on monta merkitystä.

Ensiksi joulu on kristikunnan suurin juhla, juhlimme Vapahtajamme syntymää. Silloin on aika hiljentyä ja rauhoittua seimen ääreen. Toiseksi joulurauhalla toivotettiin läheisille rauhoittumista arjen kiireistä.

Kolmanneksi toivomme jouluna konkreettisesti rauhaa, taistelujen loppumista. Joulun tulitauko oli ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla joulun 1914 ajaksi solmittu yhden päivän mittainen tulitauko. Aloite siihen tuli rivimiehiltä, jotka makasivat juoksuhaudoissaan huutomatkan päässä toisistaan. Joulupäivänä voitiin hakea linjojen välissä olevat kaatuneet pois ja haudata heidät. Pelattiinpa eräällä lohkolla jalkapallo-ottelu brittien ja saksalaisten välillä.

85 vuotta sitten talvisodan joulurauhaa ei ollut ja päinvastoin neuvostoliittolaiset lähettivät monin paikoin sotilaillemme joululahjat jouluaamun ankarina tykistökeskityksinä, näin muun muassa Muolaan kirkonmäkeen.

Tällä hetkellä toivomme rauhaa Ukrainaan, Israeliin ja monille muille maailman konfliktialueille.

Muistelin vanhoja karjalaisia jouluperinteitä selailemalla ”Enne vanhaa koton”- kirjaa.

Oili Korkeamäki on koonnut kirjaan maaseudun jouluperinnettä: ”Jouluun varauduttiin hyvissä ajoin. Lapsille neulottiin, virkattiin ja ommeltiin lahjoja salaa myöhään iltaisin, kun lapset jo nukkuivat. Lahjat olivat sukkia, lapasia, kintaita, myssyjä, esiliinoja, mekkoja ja nukkeja. Isät ja vaijat l. isoisät valmistivat puusta suksia, puuhevosia, nuken sänkyjä ja kätkyeitä. Jotkut nuket olivat kadonneet salaperäisesti ennen joulua, putkahtaen joulupukin kontista kummallisesti esiin uudet vaatteet päällään. Varakkaammat perheet täydensivät lahjakoria Viipurin ostoksin myös aikuisille. Syksyllä oli teurastettu sika, ehkä lampaita. Ennen joulua koti siivottiin ja valmistettiin karjalalaiset perinneruuat laatikot, lanttukukot ja erilaiset piiraat ja pikkuleivät kakkujen ohella. Kinkku paistettiin aattoaamuna. Riisipuuro ja sekahedelmäsoppa olivat myöhemmin juhlaruokaa. Karjalan paistia ei voi unohtaa. Joulukuusi tuotiin aattona sisään ja koristeltiin kynttilöiden ohella lippunarulla, kuusenkaramelleilla, omenoilla ja hopealangoilla. Usein kuusi kiinnitettiin kattoon. Lapset saattoivat näin leikkiä vapaasti kuusen alla ja pienimmät eivät päässeet käsiksi eläviin kynttilöihin.”

Muistelut jatkuvat: ”Jouluaatto oli meille lapsille tietysti jännitystä täynnä. Lapset olivat vieneet kirjeet joulupukille eteisen ikkunalle hyvissä ajoin.  Saunassa käynnin ja jouluaterian jälkeen lähti joku miehistä katsomaan hevosia. Niille piti kuulemma antaa jouluaattona kauroja. Pian kuului eteisestä kovaa kolinaa. Oven löydettyään astua sisälle itse joulupukki. Joulupukilla oli käännetty lammasturkki, karvahattu nurin päin, huopikkaat ja pahvinen naamari, jossa pellavainen parta. ”Onkos täällä kilttejä lapsia”, kuului pukin ankara kysymys. Vapisevin ääniin siihen vastattiin myöntävästi. Lahjojen jaossa kukin sai pakettinsa ja pukkia kiitettiin lahjoista ja hän kertoi jatkavansa seuraavan taloon. Niin palasi pian myös hevosen illastaja, jolle päiviteltiin, että hän oli poissa juuri pukin vierailun aikana.”

Jumalanpalvelus alkoi jouluaamuna kello 6. Matkaa saattoi olla kymmeniäkin kilometrejä. Liikkeelle oli siis lähdettävä hevosella varhain. Kirkkoa lähestyttäessä oli hevosten jono jo yhtenäinen. Ennen kirkkoon menoa omaisten haudoille kynttilätervehdysten tuominen yleistyi 1930-luvun lopulla. Kirkosta paluu oli monta kertaa kilpa-ajoa. Joulupäivänä ei saanut mennä kylään.

Tapanina eli tahvanana oli traditio lähteä tahvanan ajoon. Ajettiin johonkin naapuri- tai sukulaistaloon. Sisään tultaessa kysyttiin ”onks tahvana koton”. ”On, on”, vastattiin. Vieraat toivotettiin tervetulleiksi ja talon emäntä laittoi kahvipannun tulelle. Joulua jatkettiin 1–2 arepyhällä l. arkipyhällä. Arepyhinä etenkin nuoriso tapasi toisiaan tansseissa ja muussa yhdessäolossa. Uuteen Jouluun, joksi Uutta Vuotta kutsuttiin, mennessä ei ryhdytty mihinkään suurempiin töihin.

Joulutraditiot vaihtelivat paikkakunnittain. Tässä hetkessä me voimme hiljentyä viettämään joulurauhaa perheidemme piirissä rauhan vallitessa Isänmaassamme. Toivotan teille joulurauhaa Karjalan Liitosta!

Martti Talja
Karjalan Liiton puheenjohtaja