Rautjärven pitäjän itäisin kiila ulottui Kirvun ja Hiitolan väliin. Siellä äärimmäisenä sijainneella tilalla Salo Hynnilän kylässä asusteli Loirin perhe. Iäkkäät vanhemmat Eljas Loiri ja Walpuri o.s. Meuronen sekä heidän naimattomat lapsensa Eljas ja Tyyne. Moskovan rauha 1940 leikkasi Suomen Karjalan kahtia niin, että Rautjärven pitäjästäkin oli luovutettava 43 prosenttia Neuvostoliitolle. Vanhukset evakuoitiin tietysti ensimmäisinä. Matkaa uuden rajan länsipuolelle Miettilään oli 17 kilometriä. Rajan yli oli päästävä. Päämäärästä ei vielä tuolloin ollut muuta tietoa.

Tyyne-äitini valmistautui lähtöön hevoskuorman kanssa ja hoputti veljeään Eljasta: ”Nyt o meijä lähettävä jo. Raja männöö kii.” Eljas viivytteli vielä. Kodin jättäminen tuntui vaikealta. Ei paljon ollut sanottavaakaan. Vaiteliaana hän vain istui. Silloin äitini Tyyne oli sanonut: ”Mie ainakii lähen tästä. Tuu sie sitt`ko kerkiät.”

Kokoontumispaikassa illalla hän oli havainnut, että onhan se velikin tullut pois luovutettavalta alueelta. Mennessään Eljasta vastaan ottamaan äitini oli havainnut ensimmäiseksi rekikuorman päällä tutun esineen: Arabian sinikukkaisen maitokannun. Sen Eljas oli vielä lähtiessään temmannut pöydältä mukaansa. Tuon esineen näkeminen oli lämmittänyt äitini mieltä ja sillä hetkellä ehkä hieman tuonut lohtua lähdön aiheuttamaan ikävään.

Teksti ja kuva: Tuula Vertanen