Konesuomennos japanilaisen Yomiuri Shimbu -lehden (jap. 読売新聞) artikkelista. Yomiuri Shimbu on levikiltään yksi maailman suurimmista sanomalehdistä. Lehti perustettiin 1874. Lehdellä on kolme pääkonttoria: Tokiossa, Osakassa ja Fukuokassa. Alla oleva juttu on julkaistu lehdessä syksyllä 2024.

Paikallinen ruoka
Kansakunnan kärsimysten symboli: kansallisruoka – karjalanpiirakka

Venäjän luoteisosassa sijaitsee Karjalan tasavalta, joka on hallinnollinen alue. Sen osa oli aikoinaan Suomen aluetta. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton armeija miehitti alueen, ja seurauksena noin 400 000 ihmistä joutui pakenemaan kotiseudultaan ja hajautui eri puolille Suomea.

Karjalan alueen perinteinen kotiruoka on karjalanpiirakka, riisiä taikinassa paistettuna piirakkana. Karjalaisten siirtyessä eri puolille Suomea, tämä ruoka levisi ja nousi lopulta suomalaisten kansallisruoaksi.

Vaikka ulkonäöltään se muistuttaa kermakakkua, sen pääraaka-aineet ovat ruisjauho ja valkoinen riisi, joiden lisäksi käytetään maitoa, voita ja suolaa, joten se ei ole varsinaisesti makea herkku. Moni syö sitä aamiaiseksi.

Karjalaisen yhdistyksen ylläpitämässä Helsingissä Itä-Helsingissä sijaitsevassa Villa Salmela -kahvilassa sain maistaa vastapaistettua piirakkaa. Makuna on mieto voin tuoksu, eikä piirakka ole makea tai suolainen. Taikina on rapea ja paahtunut, ja riisi on pehmeää ja ilmavaa, mikä tekee yhdistelmästä miellyttävän suussa.

Pelkkänä se on herkullista, mutta perinteisesti päälle laitetaan voilla paistettua munakokkelia. Koska ruoka on perinteisesti riisiä ja munaa, ne sopivat yhteen hyvin. Yksinkertainen mutta maistuva yhdistelmä, jota voisi syödä joka päivä ilman kyllästymistä.

Kahvilan omistaja Merja Naumanen, 62, on kotoisin Karjalan suomalaiselta puolelta. Hän näytti minulle, kuinka piirakka valmistetaan. Kaikki työvaiheet tehdään käsin. Taikinan kauliminen puupökkelöä vasten vaatii hikoilua, ja sitä on levitettävä tasaisesti, jotta piirakka tulee maistuvaksi. "Tätä työtä eivät koneet pysty tekemään", hän sanoi ylpeänä.

Suomessa kahviloista on lähes poikkeuksetta löydettävissä karjalanpiirakoita. Hinta vaihtelee yhdestä neljään euroon (160–650 JPY). Vaikka niitä voi ostaa kaupasta, vastapaistettujen piirakoiden maku on vertaansa vailla.

Kansanmuistojen perintö

Karjalan alue on kylmä, ja siellä ihmiset pitivät lähes koko vuoden ajan kiinni uuneistaan. Tämä oli omiaan kehittämään ruokia, jotka paistettiin pitkään ja kuumassa, kuten karjalanpiirakka.

Karjala on myös seutua, missä suomalainen kulttuuri on kukoistanut. Säveltäjä Jean Sibelius, joka toivoi Suomelle itsenäisyyttä Venäjän vallan aikana, sävelsi teoksensa "Karjalainen sävelmä" (1893), joka oli täynnä isänmaallista tunnetta ja kansallista kaipuuta.

Kuitenkin vuonna 1940 Suomi joutui luovuttamaan suurimman osan Karjalaa Neuvostoliitolle. Neuvostoliiton ylivoimaisen armeijan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen tämä oli karu valinta, joka tehtiin Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Karjalanpiirakasta, joka oli alun perin vain paikallinen ruoka, tuli kansallisruoka ei pelkästään sen herkullisuuden vuoksi, vaan myös siksi, että se on symboli kansan kärsimyksistä.

Suomalaiset muistavat, kuinka lapsena he valmistivat karjalanpiirakoita. Näin piirakka ja sen mukana kulkevat kansanmuistot siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Vanhat kahvilat suosittelevat

Jos haluat maistaa karjalanpiirakan Helsingissä, suosittelemme vuonna 1949 perustettua kahvilaa "Conditoria Hoperia". Alkuperäiset reseptit, jotka on perinnyt karjalainen perustaja, ovat saaneet paikan vierailemaan myös kauempaa tulevia asiakkaita.

Lehtileikkeen kuvatekstit:

Kuva 1: Karjalanpiirakka, jonka muoto muistuttaa puun lehteä. Vasemmalla piirakka, johon on lisätty munakokkelia.

Kuva 2: Keitettyyn riisiin on sekoitettu maitoa ja voita, ja sekoituksesta tulee puuromaista kiisseliä.

Kuva 3: Vanha kuva piirakan valmistamisesta. Taikinaa kaulitaan puupökkelöllä.