Tämä emännänkaappi kuului alun perin Lumivaaran pitäjässä Harvion kylässä asuneelle Emma Inga Haakanalle os. Ahokkaalle. Uskoaksemme Emma sai kaapin kapiolahjaksi avioituessaan Jaakko Haakanan kanssa. Kylässä valmistettiin perinteisesti myötäjäislahjaksi tyttärelle kaappi tai kapioarkku. Emman isä ja veljet olivat veneenrakentajia ja epäilemättä kaappikin syntyi kätevästi heidän käsissään.

Perhe, Emma, Jaakko sekä lapset Simo, Eero ja Kerttu, asuivat Laatokan Timonsaaressa maata viljellen.

Ensimmäisen evakkomatkan aikana kaappi kaiketi odotti Timonsaaressa, mutta toisella kerralla se pakattiin kuormaan. Se matkasi monen mutkan kautta Multialle Tarhapään kylään Soutujoelle, jonne Emma asettui asumaan poikansa Simon nuoren perheen kanssa. Emman mies Jaakko oli menehtynyt jo ennen sotia keuhkotautiin ja nuorempi poika Eero kaatunut sodassa.

Soutujoelle nouseessa evakkotalossa kaappi palveli keittiön kaappina. Kaapissa säilytettiin astioita ja kuivamuonaa. Keskihyllyllä oli herätyskellon paikka.

Vuosien saatossa kaappi poistettiin käytöstä ja yläkaapitkin oli jossain vaiheessa erotettu alaosastaan. Osia käytettiin erillisinä huonekaluina ja osa lojui ullakolla. Kaikki kuitenkin tallessa. Me jälkipolvet pistimme kaapin merkille ja tunnistimme osat yhteen kuuluviksi. Emman pojanpoika Tero Haakana kunnosti kaapin perinteitä vaalien, ja nyt kaappi on jälleen tuvan komistuksena.

Kaappia kunnostaessaan Tero huomasi, että yläosan kaksi samanlaista kaappia oli valmistettu eri tavoin. Ehkä kaapin valmistus oli jaettu niin, että Emman veljet Jaakko, Ilmari ja Juho valmistivat kukin oman osansa kaapista. Kunnostusoperaatiossa kaappiin yhdistyi vielä uudenkin sukupolven kädenjälki.

Tarinan kirjoittajat: Inkeri Mikkilä ja Sinikka Linna (Emman pojan tyttären tyttäret)

Kuvat: Inkeri Mikkilä