Kotiseudustansa luopumaan joutuneita karjalaisia evakuoitiin kylittäin. Salmilaisia sijoitettiin erityisesti Savoon Lapinlahdelle, Maaningalle ja Siilinjärvelle sekä Pohjanmaalle Vihantiin ja Muhokselle. Sota-ajan raastavia tuntoja saatiin jakaa oman kylän väen kanssa. Vuonna 1958 perustettu Salmi-Seura yhdistää edelleenkin salmilaisia. Seuran kotipaikka on Kuopiossa, jossa se järjestää säännöllistä toimintaa. Salmilaisia kokoontuu myös Oulussa, Joensuussa ja Helsingissä ja esimerkiksi Joensuussa on aloitettu tutustuminen muihin luovutetun alueen pitäjiin paikkakunnalla toimivien pitäjäseurojen kanssa.

Luovutetun Karjalan kuntien hoitokuntien lakkauttamisen myötä miltei jokaisen luovutetun kunnan perinteiden vaalijaksi perustettiin kuntasäätiö. Lokakuussa 1948 perustettiin myös Salmi-Säätiö. Säätiön tarkoituksena on Salmiin ja Laatokan Karjalaan liittyvän kulttuurin ja perinteen vaaliminen, tutkiminen ja kehittäminen ja tähän liittyvän tiedon esillä pito. Karjalan kielen tukeminen on osa tätä tavoitetta.

Säätiö jakaa vuosittain stipendejä opiskelijoille. Vuonna 2023 vuorossa olivat yliopistossa tai korkeakoulussa opiskelevat ja hyväksytyn päätöksen sai ennätykselliset 66 hakijaa. Tänä vuonna (2024) stipendejä voivat hakea ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa olevat.

Salmin historiaa

Euroopan suurimman järven, Laatokan, pohjoisrannalla sijainneessa Salmin kunnassa asui 1930-luvun alkupuolella 14 500 asukasta. Salmin pogosta on asiakirjoissa mainittu jo 1500-luvulla. Kalastus, metsästys, veneiden valmistus ja erityisesti maanviljelys olivat tärkeitä elinkeinoja. 1700-luvulla alkanut sahateollisuus edisti seudun kehittymistä. Salmin naapurikuntia olivat Suojärvi, Suistamo ja Impilahti.

Salmin yhteiskoulun perustaminen vuonna 1917 ja sen muuttaminen senaatin päätöksellä seuraavana vuonna valtion ylläpitämäksi viisiluokkaiseksi oppikouluksi merkitsi suurta edistystä kouluoloissa. Tämän suomenkielisen koulun oppilaat olivat pääasiassa ortodokseja. Vuoden 1944 alueluovutusten takia koulu evakuoitiin Siilinjärvelle, joten savolaisen kunnan sivistyshistoriassa elää nykyäänkin pala Salmia.

Ison siikanuotan vetoa Mantsinsaaressa Salmissa 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto.

Kohtaamisia Karjalaisilla kesäjuhlilla

Kesän 2024 karjalaisilla kesäjuhlilla lippukulkueessa koin yhteisöllisyyttä ja jakamista. Viime vuodet ovat tuottaneet useita tieteellisiä tutkimuksia karjalaisuuteen liittyvistä ylisukupolvisista tunnoista. Näidenkin valossa eheytymistä edistetään osallistumisella ja tunnistamisella.

Kesäjuhlat olivat kokemus karjalaisen kulttuurin monipuolisuudesta ja elinvoimaisuudesta. Mikkeliin kokoontuneet saivat syventää karjalaista tietoisuuttaan seminaareissa ja paneelikeskustelussa, kuorojen konserteissa, karjalaisella torilla ja pääjuhlassa. Sunnuntaipäivän kulkue seurojen ja pitäjien lippuineen syvensi sekä osallistujien yhteyttä, että yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan.  

Ari Luukkanen osallistui Karjalan Liiton kesäjuhlille kuudetta kertaa. Hän kertoi, että sykähdyttävintä oli Salmi-Säätiön lipun kantaminen sunnuntain kulkueessa. Ensimmäisestä osallistumisestaan kesäjuhlista Helsingissä 1960 hänelle olivat vahvimmin jääneet mieleen Olympiastadionin lippukulkue ja kansantanhut. Juhlat ovat vuosien myötä muuttuneet, mutta näin Luukkasen mielestä pitääkin olla.

Salmi-seuran julkaisujen myynti karjalaisella torilla oli mukava vapaaehtoistehtävä, sillä samalla sai välittää Salmi-tietoutta ja luoda uusia yhteyksiä. Karjalainen seuratoiminta tukee Luukkasta salmilaisen äidin suvun tutkimisessa, aktivoi karjalan kielen käyttämisessä sekä innostaa vanhojen tapojen elvyttämiseen.  

Tarja Lappalaiselle Karjalan Liiton kesäjuhla oli kaunis ja merkittävä kesän avaus kansallispukuineen ja lippukulkueineen. Juhlille hän on osallistunut kahdeksan kertaa. Samalla on tullut uusia ystäviä ja yhteys karjalaisten esivanhempien elämään, kotiseutuun ja perinteisiin on vahvistunut. Karjalaisen torin väkeä aktivoinut huutokatrilli oli sekä Lappalaiselle että hänen lapsenlapselleen mieleistä.

”Ja syvällä sieluni sopukoissa koin juureni niissä koivikoissa, kun Laatokka maiseman ylle piirtyi, ja mäeltä mäelle askeleet siirtyi. – Me perinnön olemme parhaimman saaneet rannoilta laajan Laatokan. Ei maita, vaan elämän luottamusta, ei mantuja, vaan sanojen rikkautta, lahjaa laulun, soiton, itkun ja naurun, elämänilon ankaran pauhun.”

Näin tulkitsi karjalaista kaihoaan Tuula Iljin salmilaisten illanvietossa. Vuosien ja iän myötä identiteettinsä rakentumiseen merkittävästi vaikuttaneen äidin puoleisen salmilaisuuden Tuula kokee laajentuneen pohdinnoiksi karjalaisuudesta. Isänsä puolelta hänellä on suistamolaisetkin juuret. Usein hän huomaa ihmettelevänsä kaikkien karjalaisten kykyä ja jaksamista selvitä raskaista menetyksistä ja evakkotaipaleesta. Mikkelin kesäjuhlien Muuttuva ja moninainen karjalaisuus -paneelikeskustelu puhutteli iljiniä ja tilaisuudessa esille tulleen idean karjalaisista festareista uusine karjalaisine bändeineen hän toivoisi toteutuvan jo piankin.

Kesäjuhlilla on luontevaa pitäjäseurojenkin kokoontua. Kesäjuhlien yhteyteen olivat Salmi-Säätiö ja Salmi-Seura järjestäneet yhteisen kokoontumisen ja paikalle kerääntyi 65 osallistujaa eri puolilta Suomea. Musiikki- ja kulttuuripainotteinen illanvietto sekä tuttujen tapaaminen jättivät kokoontumisesta mieluisan muiston.

Lea Lihavainen

Kirjoittaja toimii Salmi-seurassa ja on Salmi-Säätiön varapuheenjohtaja

Lisätietoja:

saatio@salmi-saatio.fi                                   

https://salmiseura.yhdistysavain.fi/