Piironki

Säkkijärven Kaukialassa asuneet, juuri naimisiin menneet, Selma (o.s. Niemi) ja Veikko Päärni kävivät ostamassa tämän piirongin Viipurista vuonna 1938.

Talvisodan syttyessä tuli äkkilähtö evakkoon ja mitään huonekaluja ei silloin ehditty pakkaamaan mukaan. Sodan loputtua (valitettavasti se ei ollut sodan loppu vaan vain tauko sotien välillä) evakkolaiset pääsivät palaamaan takaisin kotikyläänsä, mutta piironkia ei löytynytkään enää kotoa. Kylän huonekaluja oli, varmaan turvaan vihollisen tuhotöiltä, kerätty yhteen naapuruston taloon. Veikon äiti Emilia Päärni oli käynyt katsomassa tavaroita talolla ja ilmoittanut Veikolle, että hänestä tuntuu, että se teidän piironki on siellä. Veikko lähti paikan päälle, mutta sanoi isännälle pihalla, ettei hänen tarvitse tulla sisään katsomaan, hänen piironkinsa tunnistaa pienen laatikon pohjaan kirjoitetuista Osuuskaupan numeroista ja hänen nimestään. Talon isäntä meni yksin sisälle ja tuli pian takaisin ja sanoi, että kyllä se teidän piironki on. Näin piirongin omistajasta ei tarvinnut väitellä ja Veikko sai piironkinsa kotiin vietäväksi.

Vuonna 1944 toisen kerran evakkoon lähtiessä oli enemmän aikaa ja rakas piironki pakattiin silloin kärryjen kyytiin. Piirongissa on edelleen köysien kuluttama lovi muistona heiluvasta evakkomatkasta. Piironki meni ensin hetkeksi Kemiönsaarelle, sieltä Valkoon, sitten Vehkalahden Husulaan 1949, ja sieltä Haminan Ruotsinkylään 1961. Isoäitini Selma Päärni antoi piirongin minulle 1980-luvulla ja paikkana sillä on nykyään Vaasa. Pitkän matkan on siis piironki kulkenut ja monta sukupolvea nähnyt.

Teksti: Eija Ollus