Karjalaisten kesäjuhlien avajaisissa Mikkelissä kuultiin viipurilaissyntyisen Pauli Ihalaisen (s. 1930) esittämä laulu, jonka hän oli itse sanoittanut.

- Noin sata laulua on syntynyt. Teen valmiiseen säveleen sanoituksia. Aiheet otan omasta elämästäni, Pauli Ihalainen kertoo.

Karjalaisuus on ollut hänellä vahvasti mukana elämässä aina. Vielä tänäkin päivänä hän kokee olevansa viipurilainen.

Pauli Ihalaisen Karjalaisilla kesäjuhlilla Mikkelissä esittämä Näin muistelen -laulu on samalla hänen elämäntarinansa.

 

Pauli Ihalainen. Kuva: Sofia Flygare

Näin muistelen

Synnyin Viipurissa kesäkuussa
kukkui käki Havin koivussa.
Kaunis vehreys ol silloin puussa
kukki kielo metsän laidassa.

Muutettiin me sitten pari kertaa
Sammon- sekä Vilkkeenkadulle.
Loikkaseen ne eivät vedä vertaa
siellä päästiin metsän reunalle.

Pyhäkoulu koti poikakerho
tämän pojan tietä viitoitti.
Lapsuudessa olin niinkuin perho
askeleeni keveesti liihotti.

Urheilussa toisten poikain kanssa
aamust iltaan usein temmelsin
Lähtehellä metsän katvehessa
janoni mä silloin sammutin.

Koiramäki sekä Perilampi
retkikohteeks usein muodostui.
Akankalliolle pojat nousi
kesän Munkkiniemessä he ui.

Nousi pilvet idän taivahalle
talvisota silloin päälle käi.
Olo tuntui kovin ahtahalle
koti oma taaksemme kun jäi.

Evakkohon kohti Nuijamaata
linja-autossa me matkattiin.
Eipä kukaan silloin voinut taata
pääsemmekö takas Viipuriin.

Lammille me vaivain jälkeen tultiin
Jahkolassa mörskään muutimme.
Sodan viestit rajalta me kuultiin
rohkasevii eivät olleet ne.

Kosken kautta sitten Mikkelihin
Hämeen seudilta näin Savohon.
Joskus ikävästä itkettihin
tuntojahan on ne evakon.

Kirkastuihan taasen idän taivas
evakkojen matka kotiin käi.
Kodin raunioita moni raivas
muistoks kodista kivijalka jäi.

Monrepoota käytiin katsomassa
Torkkelinpuistohon me kuljettiin.
Viipurinlinna vanhas patinassa
Pyöreentornin tuntumassa niin.

Aallopillla joskus seilasimme
Teuvan Eskon kanssa yhdessä.
Talvel Papulassa hiihtelimme
vanhan hongistonkin keskellä.

Meijerhovis kävin osan kouluu
Tiigerstedin sukukartanos.
Koton vietin sitä ennen jouluu
monenlaiset vaiheet olleet on.

Sotaonni kääntyi rintamilla
pommi paukkui kotikylällä.
Teuvo ruotuun astui Koivistolla
muistot nää on rinnas syvällä.

Evakkoon taas meidän tiemme johti
Saimaankanavalla huilattiin.
Lemilt mentiin Mikkeliä kohti
perhe kärryil, isän kans marssittiin.

Tuli Mikkelistä kotipaikka
talo Lehmuskyläst ostettiin.
Ruokaa vähän juomana ol saikka
parempaan me uskoo jaksettiin.

Menin sitten kirjapainoon töihin
isän kanssa samal alalle.
Ylityöt vei joskus pitkäl öihin
mut antoi lihaa leipäpalalle.

Tulin uskoon Suomen armeijassa
palvelin mä Vesivehmaalla.
Sydämeeni laskeutui näin rauha
vähän ennen elin pelossa.

Tuli seurakunta kodiks mulle
laulettiin kitarakuorossa.
Tätä kotii suosittelen sulle
ollaan kerran lähtövuorossa.

Surut ilot ihmislasta kohtaa
niinkuin talven jälkeen kesä saa.
Taivaan Isä lasta kun saa johtaa
odottaa ylhääl uusi isänmaa.

Sanat: Pauli Ihalainen
Sävel: Nocturne