Kirjailija Mari Mörön sukujuuret ovat luovutetun Karjalan alueella. Elämänsä varrella hän on pohtinut paljon juurien merkitystä.

– Juurettomuuden kokemus kalvaa identiteettiä. Juurettomuutta kokeva joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan. Identiteetin rakentumiselle on tärkeää, että tuntee juurensa tässä ajassa, kirjailija Mari Mörö pohtii.

Synnyin- ja kasvuympäristön lisäksi identiteetti muodostuu monesta muustakin tekijästä.

– Isoisoäitini joutui lähtemään Poutalasta kaksi kertaa sodan vuoksi. Hän toi kuitenkin mukanaan karjalaisuuden: kielen, kulttuurin ja tavat.

Monipaikkaisuus on läsnä Mörön omassakin elämässä siten, että hän asuu sekä Mikkelissä että välillä kirjoittelemassa Kanadassa. Yhtenä tukikohtana Kanadassa hänellä on ollut suomalainen siirtokunta Sointula, joka sijaitsee Vancouverinsaarella. Suomalaiset perustivat Sointulan 1900-luvun alussa inkeriläisen sanomalehtimies ja kirjailija Matti Kurikan johdolla.

– Suomalaiset siirtolaiset veivät kulttuuria mennessään maailmalle.

Mörö kertoo, että Sointulassa on edelleen suomalaisten jälkeläisiä. Suomea puhuvat asukkaat ovat nykyään jo hyvin ikääntyneitä.

Kirjailijaura alkoi jo lapsena

Mari Mörö on tuottelias ja monipuolinen kirjoittamisen ammattilainen. Mörön kirjailijaura sai alkunsa jo lapsena. Hän kirjoitti runoja ja teki virsiin uusia sanoja. Lukioiässä hän aloitti lehtijuttujen kirjoittamisen.

Vuonna 1991 Mari Mörö hakeutui WSOY:n esikoiskirjailijakoulutukseen Oriveden opistoon. Siellä hän hioi novellikokoelmaansa Siivet, jonka WSOY julkaisi vuonna 1992. Siitä alkoi varsinainen kirjailijaura. Lasten- ja nuortenromaanien sekä kuunnelmien kautta Mari Mörö siirtyi aikuisten romaaneihin.

Mörön romaani Kiltin yön lahjat oli ilmestymisvuonna Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Runeberg-palkinnon vuonna 1999. Romaani kertoo yksinhuoltajan omatoimisesta lapsesta tragikomedian keinoin. WSOY myönsi hänelle tunnustuspalkinnon kirjailijantyöstä vuonna 2008.

Hän on julkaissut viitisenkymmentä kirjaa, parikymmentä kuunnelmaa, näytelmää ja tv-työtä, satakunta radiopakinaa sekä satoja lehtijuttuja. Möröllä on kyky hypätä vaivattomasti lajista toiseen. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista eri oppilaitoksissa ja ohjannut harrastekirjoittajia.

– Olen luonteeltani innostuva, mutta myös systemaattinen ja järjestelmällinen, hän paljastaa tuotteliaan uransa salaisuutta.

Möröllä on myös vilkas mielikuvitus. Tarinoita syntyy lukuisien harrastusten parissa työskennellessäkin. Hän harrastaa muun muassa puutarhanhoitoa, nikkarointia, käsitöiden tekemistä, ompelua, kuvataiteen tekemistä, kirjallisuuden lukemista ja hiihtämistä.

– Työskentelen ja harrastan kausiluonteisesti vuodenkierron aikana. Luovien harrastusten parissa mieli on avoinna uusille asioille.

Kirjoittamiseen parhaaksi ympäristöksi hän mainitsee paikan, jossa ei ole melua, eikä muita ihmisiä. Lisäksi mielen tulee olla vailla huolia.

– Hyvä idea ei kuitenkaan kysy kirjottamisen paikkaa, hän toteaa.

Teksti ja kuva: Sofia Flygare

Mari Mörö on toiminut oman kirjailijan uransa ohella pitkään luovan kirjoittamisen opettajana ja sanataideohjaajana muun muassa Helsingin yliopistossa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Hänellä on myös verkossa oma kirjoittajakoulu.