Euroopan komissio myös Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnuksen huhtikuussa 2024.

Lääkäri ja kielitieteilijä Elias Lönnrot (1802–1884) teki lukuisia kansanrunouden keruumatkoja Karjalaan. Hän julkaisi useita teoksia, jotka pohjautuivat runonkeruumatkoihin. Euroopan kulttuuriperintötunnus on myönnetty vuonna 1849 ilmestyneelle, Suomen kansalliseepoksen statuksen saaneelle Uusi Kalevala -teokselle.

”Karjalaiseen ja suomalaiseen suulliseen perinteeseen perustuva Kalevala on yksi 1800-luvun vaikutusvaltaisimpia eepoksia. Sen lisäksi että Kalevala on tärkeä osa karjalaista ja suomalaista kulttuuriperintöä, se on myös osoitus eurooppalaisten kulttuurien ja identiteettien vuorovaikutuksesta ja monikerroksisuudesta”, toteaa Euroopan komissio.

Kalevala on käännetty 18 eurooppalaiselle kielelle. Kaiken kaikkiaan Kalevalan käännöksiä on tehty 60 kielelle. Teosta on hyödynnetty laaja-alaisesti taiteen eri lajeissa.

Runonkeruumatka Viroon

Karjalan Liiton Kalevalan päivän juhlassa vieraili Viron kirjallisuusmuseon johtaja Piret Voolaid. Hän kertoi luennossaan Elias Lönnrotin Viroon ulottuneista runonkeruumatkoista. Lönnrot perehtyi viron kieleen ja kulttuuriin jo opiskeluaikoinaan. Viron harrastus jäi lääkäriksi valmistumisen jälkeen työkiireiden ja kulkutautiepidemioiden jalkoihin. Huhtikuussa 1844 hän sai virkavapauden, jonka hän käytti tekemällä runonkeruumatkan Viroon. Matkallaan hän kävi Tartossa ja etelä-Virossa saakka tavaten samalla Viron merkittäviä kielentutkijoita ja lääkärikollegoita.

Kalevalan vaikutuksesta Virossa heräsi innostus omaan kansalliseen muinaisrunouteen. Voolaid esitteli puheessaan useita virolaisia merkkihenkilöitä, jotka edistivät viron kansanrunouden tallentamista. Viron ja Suomen välillä tehtiin myös yhteistyötä. Viron oma kansalliseepos on nimeltään Kalevipoika.

Teksti ja kuva: Sofia Flygare