Karjalan Liiton vuodesta 1959 pidetyt hengelliset päivät ja talvisodan päättymisen muistotilaisuus pidettiin Turussa 16.-17.3.2024 yhteistyössä Turun tuomiokirkkoseurakunnan ja Turun ortodoksisen seurakunnan kanssa. Paikallinen karjalainen järjestötoiminta osoitti voimansa. Monipuolinen tapahtuma järjestyi paikallisin voimin. Merkille pantavaa oli, miten päivien tekijöinä evakkoperheiden lapset antavat merkittävän panoksensa Turun seudun yhteiskunnalliseen elämään tänään.

Hengellinen perintöni -seminaari

Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtaja, piispa emeritus Seppo Häkkinen viittasi Hengellinen perintöni -seminaarin avauspuheenvuorossaan Karjalan Liiton vuoden 2024 teemaan Karjalaiset museot ja kokoelmat. Tähän liittyen hengellisten päivien aiheena oli ”Hengellinen perintöni”, jota lähestyttiin esineiden kautta.

Piispa Häkkinen sanoi, että kun muistot ovat hauraita, esine voi auttaa niitä säilymään, ja näin edistää niiden oloa osana olemustamme. Hän muistutti, että kootessaan ja säilyttäessään tärkeitä tavaroitaan ihminen samalla rakentaa omaa identiteettiään. Piispa totesi, että monet arkiset esineet ovat enemmän kuin pelkkää materiaa. Ne ovat osa perintöämme, myös henkistä ja hengellistä perintöämme. Ne liittävät meidät osaksi itseämme suurempaa kokonaisuutta.

Piispa emeritus Seppo Häkkinen. Kuva: Minna Anttonen.

Paimion Karjala-seuran puheenjohtaja, filosofian tohtori, dosentti Maija Mäki valotti kulttuuriperinnön käsitettä. Hän totesi, että kulttuuriperinnön käsite on yhteisöllinen, ihmisten luoma konstruktio, jota jatkuvasti tulkitaan, luodaan uudelleen ja arvioidaan erilaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi hän nosti Turun tuomiokirkon. Mäki pohdiskeli kulttuuriperinnöllistämistä prosessina, jossa jotakin erotetaan kulttuuriperinnöksi ja jotakin hylätään. Kenellä on valta päättää, mitä unohdetaan ja mitä säilytetään?

Tehtävä säilyttää kulttuuriperintöä antaa yhteisölle mahdollisuuden olla aktiivisia oman kulttuuriperintönsä suhteen. Avauspuheenvuoron tavoin Mäki nosti esiin esineet muistojen kiinnitysalustoina ja viittasi kehollisuuteen muistin tukena. Hän painotti, että yhteisöt muistavat paremmin kuin yksilöt. Karjalan Liiton asema on tärkeä, koska se on kollektiivinen kaikupohja, joka koskettaa myös yksilöitä. Maija Mäki valotti mielenkiintoisella tavalla omaa tietään karjalaiseen järjestötoimintaan. Hän kertoi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli merkittävä tekijä omien juurien tiedostamisessa.

Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Pekka Ahokas kertoi Kurkijoki-säätiön toiminnasta. Säätiö ylläpitää museota ja kustantaa lehteä. Kurkijoki-museo sijaitsee Loimaalla suojellussa Kuukan talossa, jonka omistaa Loimaan kaupunki. Harrastajavoimin ylläpidetyssä museossa on tehty merkittävää tallennustyötä, yli 4500 valokuvaa esineistöstä on digitoitu ja yli tuhat kappaletta esineistöä on luetteloitu Aina-järjestelmään. Säätiö on aktiivinen tukija Loimaan seudulle asutettujen kurkijokelaisten perinteen säilyttämisessä.

Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Pekka Ahokas (oik.). Kuva: Minna Anttonen.

FM, historioitsija, Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan jäsen Teresa Töntsi kertoi hengellisyydestä ja esineistä. Töntsi nosti esiin esineiden mahdollistaman kollektiivisen hengellisen kokemuksen. Seurakuntasalissa esitystä kuunneltiinkin edellisenä iltana ripustetun ikoninäyttelyn ympäröimänä. Esityksessään Töntsi keskittyi ikoneihin ja valotti sitä, mitä ovat ihmeitä tekevät ikonit. Hän kertoi karjalaisille kirkkokunnasta riippumatta tutusta Evakko-Kristus -ikonista. Myös Karjalan Liiton matkaikoni, ”Kristus Kaikkivaltias”, oli mukana tapahtumassa.

Töntsi muistutti, että valtioneuvosto on tehnyt päätöksen kulttuuriperintöstrategiasta 2023–2030. Olisi tärkeää, että se toimeenpantaisiin. Jäimme miettimään, voisiko Karjalan Liitto muistuttaa siitä.

Seminaaripäivän päätti Karjalan Liiton 2. varapuheenjohtaja Pekka Määttänen. Hän sanoi, että on tärkeää tunnistaa karjalaisuuden monimuotoisuus. Määttänen on ollut keskeinen toimija kulttuuriperintökohteen perustamisessa. Ritaripuiston saaminen Mannerheim-ristin ritareiden kunniaksi Askaisiin on hänen aloitteitaan. Kolmasosa Mannerheim-ristin ritareista oli karjalaisia.

Lauantain juontajana oli piirin varapuheenjohtaja Mika Akkanen ja saimme nauttia sujuvasta päivän kuljetuksesta. Varsinais-Suomen ytimestä joulurauhan koko maalle julistava karjalaisjuurinen henkilö jätti ratkaistavaksemme perinteeseen liittyvän tehtävän. Nimittäin joulurauha on julistettu myös Karjalan kaupungeissa, siitä vain ei ole jäänyt merkintöjä, vain Sortavalasta on asiasta lehtileikemaininta 1860-luvulta. Mika Akkanen jättikin tehtävän; mikäli löydätte vanhoista dokumenteista, vaikkapa sanomalehdistä tai kirjeistä tietoa joulurauhan julistuksista Käkisalmesta, Sortavalasta tai Viipurista, niin saattakaa ne laajempaan tietoisuuteen.

Keskustelut jatkuivat iltateellä

Iltapalvelusten jälkeen kokoonnuttiin vielä ortodoksisen seurakunnan salille iltateelle. Tilaisuuden juonsi rovasti Auvo Naukkarinen Karjalan Liiton hengellisestä toimikunnasta. Illan aikana kuultiin puheenvuoroja hengellisestä perinnöstä, muistoja evakkojen esineistä ja siitä, miten evakkoja vastaanotettiin sijoituspaikkakunnilla. Koskettavin oli ukrainalaisen pakolaisen puheenvuoro siitä, mitä hänellä on. Hän toi mukanaan Ukrainan lipun.

Tilaisuuden lopuksi kanttori Riikka Patrikainen lauloi ”Vaeltajan lauluja”. Ne kuvastavat ortodoksisen kristikansan tunnelmia sen vaeltaessa vuosikausia kodittomana viimeisten kohtalonvuosien jälkeen.

Talvisodan päättymisen muistotilaisuutta vietettiin sunnuntaina

Pyhäpäivä käynnistyi jumalanpalveluksilla. Kirkkokahvit osallistujat saivat Turun tuomikirkkoseurakunnan juhlasalissa ja Talvisodan päättymisen muistotilaisuus jatkui samassa paikassa.

Tilaisuus alkoi piispa emeritus Seppo Häkkisen avaussanoilla ja seppelpartioiden lähettämisellä. Sen jälkeen kappalainen, rovasti Mika Mäntyranta ja kirkkoherra Ioannis Lampropoulos toimittivat rukouspalveluksen rauhan puolesta.

Seppelpartiot. Kuva: Minna Anttonen.

Everestiluutnantti Petteri Iitti. Kuva: Minna Anttonen.

Puolustusvoimien tervehdyksen ja juhlapuheen piti everstiluutnantti, Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö Petteri Iitti. Itsekin karjalaistaustaisena hän toi puheeseensa tuntoja, jotka muistotilaisuuden osallistujat tunnistivat. Karjalan Liiton edunvalvonta sodan jälkeen on ollut ratkaisevaa siinä, että evakot saivat edellytyksiä elämän rakentamiselle uusilla kotiseuduilla, näin oli tapahtunut myös Petteri Iitin vanhempien perheissä.

Everstiluutnantti Iitti muistutti, että tykit vaikenivat 84 vuotta sitten talvisodan päättyessä. Hän vertasi osuvasti talvisotaa siihen, mitä Ukrainalle tapahtui, kun Venäjän laiton ja perusteeton hyökkäys Ukrainaan helmikuussa vuonna 2022 osoitti Venäjän halua edistää suurvaltapoliittisia päämääriään sotilaallisin keinoin oman ulkoisen turvallisuuden vahvistaminen verukkeella.

Hän korosti, että länsimaiden tuki on merkittävässä roolissa, jotta Ukraina kykenee saavuttamaan riittävän vahvan sotilaallisen asetelman rauhanneuvottelujen aikanaan alkaessa, ja itsenäinen Ukraina saa mahdollisuuden jälleenrakennukseen ja kehittymiseen länsimaisten demokratioiden kaltaiseksi valtioksi.

Iitti kertasi sodan hinnan. 26 000 suomalaista sotilasta ja noin 1000 siviiliä antoivat oman henkensä. Sodan tappioiden ja sen aiheuttamien tuhojen lisäksi rauhan muutkin ehdot olivat raskaat. Kaikkiaan 430 000 suomalaista, joista 407 000 oli karjalaisia, lähti evakkoon Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta ja kotinsa menetti noin 12 prosenttia koko sen aikaisesta väestöstämme.

Iitti muistutti, että Suomessa myös kylmän sodan päättymisen jälkeisenä aikana on ymmärretty realiteetit suurvallan naapurina ja säilytetty yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotilaallinen suorituskyky. Kansallisesti ylläpidetty sotilaallinen suorituskykymme sai merkittävän lisän 4.4.2023 sotilasliitto Naton täysjäsenyyden myötä. Puolustusvoimat on tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan itsenäisyytemme aikana ja pystyy vastaamaan erilaisiin uhkiin tunneissa.

Iiitti lopetti juhlapuheensa muistuttaen, että sotiemme päättymisen muistojuhlat ovat rauhan muistojuhlia, ja niiden tärkein sanoma on, että emme unohtaisi. Emme saa unohtaa sankarivainajiamme, sotaveteraanejamme, kotinsa menettäneitä evakkoja ja koko sodan nähnyttä sukupolvea, jotka omilla uhrauksillaan ja työllään ovat mahdollistaneet meille elää vapaassa hyvinvointi-Suomessa, joka lukemattomilla mittareilla on maailman paras maa asua. Karjalan Liiton työ tämän muiston vaalimiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Nämä tilaisuudet, joissa yhdistyvät muisto talvisodan päättymisestä, muisto entisestä kotiseudusta ja muisto siitä, minkä työn siirtokarjalaiset ovat tehneet uusilla kotiseuduillaan, vaalivat parhaiten sitä perintöä, jolla itsenäinen Suomi on rakennettu ja ylläpidetty.

Turun kaupungin tervehdyksen juhlaan toi Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Maaskola. Hän kertasi, että jatkosodan jälkeen Varsinais-Suomeen asutettiin Johanneksen, Uudenkirkon, Kuolemajärven, Metsäpirtin, Kurkijoen ja Muolaan kuntien asukkaat. Lisäksi monien muiden menetettyjen alueiden pitäjien väestöä on muuttanut seudulle. Turun kaupunkiin tuli useita tuhansia viipurilaisia ja keskustan pohjoispuolelle rautatien taakse syntyi sodan jälkeen kokonainen uusi kaupunginosa, joka on edelleen nimeltään Karjalaiskylä. Kaikkiaan Varsinais-Suomeen sijoittui yli 50 000 evakkoa. Karjalaiset toivat mukanaan oman kulttuurinsa, perinteensä ja työnteon intohimon, joka vaikutti positiivisesti Turun ja koko maakunnan kehitykseen.

Karjalan Liiton puheenvuoron muistotapahtumassa piti puheenjohtaja, professori Martti Talja. Hän nosti esiin sen työn, jota Karjalan Liitto on tehnyt yhdessä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:n kanssa Neuvostoliitolle pakkoluovutetussa Karjalassa. Työtä on tehty, jotta olisi mahdollista muistaa edesmenneitä myös konkreettisten paikkojen ja muistomerkkien avulla. Tällä hetkellä pakkoluovutetulle alueelle jääneet sankari- ja siviilihautausmaat ja muistomerkit ovat uhattuina. Niitä ei päästä hoitamaan ja Venäjän nykyinen hallinto ei tunnusta lupia, joita niille on. Tämä siitä huolimatta, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen näiden paikkojen vaaliminen on tehty hyvässä yhteistoiminnassa paikallisten viranomaisten kanssa.

Tilaisuuden päätössanat ja loppusiunauksen piti tuomiorovasti Aulikki Mäkinen. Koskettavasti hän yhdisti oman taustansa, karjalaiselta äidiltään saamansa perinnön yhteisölliseen tunnistettavaan kokemukseen, jossa yhtäällä on ilo, karjalaisuuden parempi puoli ja toisaalla suru, kaipaus ja toiseuden tunne, josta myös oli päivillä puhuttu.

Hengelliset päivät avannut piispa emeritus Seppo Häkkinen totesi: ”Leimallista karjalaiselle hengellisyydelle on vahva ekumeenisuus, se on vuosikymmenien myötä rakentunut osaksi Liiton elämää. Karjalan Liiton historian kirjoittanut OTT Katja Tikka ilmaisee asian näin; Karjalan Liiton hengellinen työ on perustunut teeskentelemättömään ekumeniaan.” Piispan avajaissanat tulivat todeksi viikonlopun aikana myös vuonna 2024. Ilahduttavaa oli tuomiokirkkoseurakunnan vapaaehtoisten kirkkokahvit ja ortodoksiseurakunnan nuorten osallisuus lauantain iltaohjelmaan tarjoilujen muodossa. Hyvin maistuivat molempien seurakuntien antimet.

Tilaisuudet järjestivät Karjalan Liitto ja sen hengellinen toimikunta, Karjalan Liiton Varsinais-Suomen piiri ja paikalliset karjalaisyhteisöt sekä Turun tuomiokirkkoseurakunta ja Turun ortodoksinen seurakunta.

Teksti: Minna Anttonen

Turun Karjala-kuoro esiintyi. Kuva: Minna Anttonen.

Kägöset. Kuva: Minna Anttonen.