Seinäkello Ruskealasta
05.02.2024 10:52
Kertomus Ruskealan marmorin – aikaisemmalta nimeltään Louhoksen - kellosta
Karjalasta lähdön aikaan maaliskuussa 1940, kun äitini isä Markus Lehikoinen ajoi louhoksen ohi polkupyörällään, oli isännöitsijä huutanut: ”Lehikoinen tulkaahan tänne”.
Hän oli kertonut, että seinäkello oli jäänyt konttorin seinälle huomaamatta, vaikka kaikki huonekalut ja tavarat oli evakuoitu. Isännöitsijä oli kysynyt, että huoliiko Lehikoinen kellon. Kello oli sitten laitettu pyörän tarakalle. Näin sen matka alkoi meidän suvussa ensin Varkauteen, sitten paluumuutossa takaisin Ruskealaan. Tällöin pappani oli mennyt Louhokselle kysymään, palauttaako hän kellon, mutta hänelle oli sanottu, että kerran kun on annettu niin annettu on. Jatkosodan jälkeen isovanhempani joutuivat evakkoon Etelä-Pohjanmaalle Isonkyrön Orismalaan, niin myös kello. Kun heidän kuntonsa heikkeni, he muuttivat vanhempieni Helmi ja Kalle Laakson kotiin Seinäjoelle. Meitä lapsia oli kolme, joten me kaikki seitsemän henkeä asuimme kahdessa huoneessa, mutta sopu sijaa antoi ja sinne mahtui myös kello. Isovanhempieni pois nukuttua kello jäi vanhemmilleni ja muutti heidän mukanaan Seinäjoella. Aika kului, ja paljon ehti tapahtua. Kelloa hoidettiin hyvin, se vedettiin säännöllisesti ja siitä seurattiin ajan kulumista.
Minä ja mieheni haimme isäni jouluksi tänne Metsämaalle vuonna 1994. Eräänä iltana hän sanoi, että sitten kun viette minut kotiin, niin saatte sen seinäkellon ja tuossa on sen paikka. Se oli meidän ruokailuhuoneen seinä ja siinä se on vieläkin. Isäni kuoli sitten maaliskuussa ja minulle jäi sellainen tunne, että hän tiesi olevansa meillä viimeistä kertaa.
Kello on ollut suvussamme 83 vuotta ja on nähnyt paljon elämää meidän kanssamme. Muodoltaan se on yksinkertaisen tyylikäs.
Olen tehnyt tämän tarinan sellaisena kuin olen sen kuullut eräitäkin kertoja. Nyt elän täällä Metsämaalla kissani ja kellon kanssa rauhallista elämää talven odotuksessa.
Anja Heikkilä Loimaan Metsämaalta, vuosi 2022
Lähde: Ruskeala-seura. Ruskeala-Seuralla on Anja Heikkilän lupa tekstin ja kuvan julkaisemiseen.
Kello on luovutettu vuonna 2023 Pohjois-Karjalan museo Hilmaan.