Arvo Kesselin suutarin välineet

Juvan karjalaisten museossa on arkku, jossa on sisällä paljon kengän lestejä, rautaisia ja puisia sekä muita suutarin työvälineitä. Harri Kesselin äiti lahjoitti suutarin välineet 1980-luvulla museolle. Lapset eivät tienneet, mitä välineillä oli tehty. Kävi ilmi, että Harrin isä Arvo Kesseli (s. 1905) oli ollut suutari.

Arvo tunnettiin Juvalla maanviljelijänä ja kunnallispoliitikkona, ei suutarina. Harrin veli kertoi tätä haastattelua varten tarinan oikean laidan. Arvon Hilja-tädin mies Armas Kontiainen oli suutari. Hän opetti Arvolle suutarin taidot. Armas ja Arvo kiertelivät Rautjärvellä talosta taloon suutaroimassa. Kerran he osuivat Lankilan kylän Kuismanmäen taloon. Talossa oli tyttö, joka herätti Arvon huomion. Tyttö oli kuitenkin vielä nuori, vain 15-vuotias. Arvo ihastui tyttöön ja kaksi vuotta myöhemmin, Arvo ja Helmi menivät naimisiin. Helmin molemmat vanhemmat olivat kuolleet espanjantautiin, joten Helmi oli jäänyt orvoksi 7-vuotiaana. Helmi oli siitä lähtien asuttanut tilaa tätiensä kanssa. Arvosta tuli tilalle siis kotivävy.

Heti sodan jälkeen oli pulaa kaikesta ja kengät olivat aluksi paperista ja pahvista tehtyjä. Harri muistaa, että isä teki nahkaiset kengät yhdelle Harrin siskoista ja se herätti kovasti huomiota. Koulussa Airi-sisko oli ainoa, jolla oli nahkakengät, kun muilla kengät olivat narua ja pahvia.

Juvalla ollessaan Arvo saattoi joskus korjata kuluneita kengän pohjia. Yhdet korkeushyppääjän piikkarit hän suutarin välineillä teki.

Enää ei Kesselien kotia Rautjärven Kuismanmäellä ole olemassa. Jo välirauhan ennen se oli poltettu. Venäläiset olivat pitäneet talossa esikuntaa talvisodan aikana. Suomalaiset tiesivät tämän ja räjäyttivät talon sodan aikana. Kotipaikalle on ollut hankala päästä myöhemminkään käymään. Talon paikka on vain muutaman kilometrin päässä Venäjän puolella rajavyöhykkeellä.

Teksti: Nina Repo

Arkku, jonka sisällä on suutarin välineitä. Arkun päällä, kaulauslaudan takan on muutama lesti ja kenkiä sekä nahkaa. Kuva: Juvan museo.