Luovutetun Karjalan luterilaiset seurakunnat lakkautettiin vuoden 1950 alusta. Näiden siirtoseurakuntien jumalanpalvelukseen liittyvät tai historiallisesti arvokkaat esineet pyrittiin antamaan niihin seurakuntiin, joiden alueille siirtoseurakuntalaisia oli sijoitettu.

Seiskarin seurakunnan 1878 rakennetussa kirkossa oli pieni ja iso kirkonkello. Vt. saarnaaja A. Oksasen 3.11.1949 kirjoittaman selostuksen mukaan ”Seiskarin kirkon kellotapulissa oli kaksi teräksestä Bochumissa vuonna 1898 valettua kirkonkelloa. Saarelaiset kiittivät niitä erittäin kaunisäänisiksi (ovat nykyään säilytettävinä Kustavissa).”

Seiskarin kirkonkellot eivät kuitenkaan jääneet Kustaviin, jonne sijoitettiin muuta seurakunnan esineistöä, kuten kolme Seiskarin vanhan kirkon öljymaalausta. Unohduksiin painuneet maalaukset löydettiin 1982 Kustavin pappilan ullakolta.

Länsirannikolta Etelä-Karjalaan

Etelä-Karjalassa Lauritsalan seurakunta itsenäistyi Lappeen seurakunnasta vuonna 1951. Seiskarin kirkonkellojen vaiheikas tarina on taltioitu Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet -julkaisuun.

Kirja kertoo kirkonkelloista seuraavaa: ”Lauritsalan seurakunta oli tiedustellut kirkkohallitukselta mahdollisuutta saada käyttöönsä kirkonkelloja ym. siirtoseurakuntien jäämistöön kuuluvaa omaisuutta. Kirkkohallituksen päätöksellä marraskuussa 1951 luovutettiin Seiskarin seurakunnan kirkonkellot ja kynttilänjalat toistaiseksi Lauritsalan seurakunnalle.”

Lauritsalan seurakunnan väliaikaiseksi kirkoksi tuli vanha seurakuntatalo, joka remontoitiin kirkkotilaksi. Kirkkoherra Veli-Valio Kaukovaara kertoo seurakunnan historiassa: ”Kirkonkellojakaan ei aluksi ollut eikä niitä tilapäiskäyttöön voitu tilatakaan. Kirkkohallitus suostui kuitenkin luovuttamaan toistaiseksi seurakunnan käyttöön Seiskarin siirtoseurakunnan kaksi kirkonkelloa. Ne asetettiin arkkitehti Ragnar Ypyän piirtämään 5,5 metriä korkeaan kellotelineeseen kirkkopihan portinpieleen tammipuiden keskelle. Juhannuksena 1952 niitä soitettiin ensi kerran kirkkoherran toimiessa kellonsoittajana.”

Nykyinen Lauritsalan kirkko valmistui 1969. ”Kirkonkellojen osaltakin yritettiin olla säästäväisiä, olihan mahdollista saada pitää entiset Seiskarin kellot edelleenkin ja saada Lappeenrannan kirkosta muutama lisää. Suunnitelma ei sopinut piirustuksiin.”

Toinen kello Namibiaan, toinen Tansaniaan

Väliaikaisen kirkon purkamisen ja uuden kirkon valmistumisen väliin jäi seitsemän kuukauden kirkoton kausi. ”Kirkoton aika oli myös kellotonta. Uusien kellojen hankkimispäätöksen jälkeen lähetettiin Kotimaa-lehteen ilmoitus, että seurakunnan tarve Seiskarin kirkonkellojen käyttöön oli nyt ohi. Muita tarvitsijoita kehoitettiin ottamaan yhteys kirkkohallitukseen, joka päätti kellojen käytöstä. Kun ilmoituksia ei tullut, kirkkohallitus luovutti kellot Lähetysseuralle, joka luovutti ne lähetyskentälle.”

Kaukovaaran mukaan Kaukas-yhtiön välineillä hiekkapuhalluksella puhdistettuina toinen kello lähetettiin Pohjois-Namibiaan valmistumassa olevaan Rundun kirkkoon. Vastaanottamassa ollut pastori, myöhemmin Helsingin Alppilan kirkkoherra Pentti Toivanen kertoo kellon saapumisesta tuohon merkittäväksi keskukseksi kehittyvään kaupunkiin. Siksi sen kirkko osattiin rakentaa avaraksi. Kellon saapumisesta siellä iloittiin.

Toinen kelloista jatkoi matkaa Tansaniaan, Mateman seurakuntaan.

Ennen lähtöä lähetysmaiden kirkkoihin toinen kelloista hoiti vielä kerran tehtäväänsä Etelä-Karjalassa. Heinäkuun alussa 1969 vietettiin Lappeenrannassa Herättäjäjuhlia. Kimpisen juhlakentän alttarin ääreen kello asetettiin telineeseen kutsumaan juhlakansaa yhteen.

Kaukovaara kertoo, että ”kesällä 1970 kellot lähtivät niin, että ne ennättivät julistamaan joulun rauhansanomaa päiväntasaajan eteläpuolella niin kuin monena vuonna Lauritsalassa ja sitä ennen vuosikymmenet Seiskarissa. Siellä niiden ääni varmaan kantoi yli saaren, ehkä se soi yhä vielä muistojen maisemassa.”

Keväällä 2023 tiedustelin Suomen Lähetysseurasta, vieläkö Seiskarin kirkonkellot ovat käytössä. Viestinnän asiantuntija Virve Rissanen Tansaniassa selvitti asiaa. Matemasta ei saatu vastausta.

Seiskarin toinen kirkonkello on edelleen Rundussa Pohjois-Namibiassa, jonne se aikoinaan lahjoitettiin. Sieltä saatiin myös valokuva kaunisäänisestä Seiskarin kellosta.

Teksti: piispa Seppo Häkkinen

Lähteet: Selostuksia eräiden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939–1949. Toim. Outi Örn. Karjalan Liitto ry. 2021.
Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Toim. Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a. 1997.
Veli-Valio Kaukovaara, Kanavaseurakunnasta teollisuusseurakunnaksi. Lauritsalan seurakunta 1984.

Kuva Pohjois-Namibista Rundun seurakunnan kellotapulista. Siellä Seiskarin seurakunnan toinen kirkonkello palvelee edelleen tehtävässään.