Karjalan Liiton Politiikkaa ja piirakkaterapiaa – Karjalan Liitto 1940–2020 -historiateos valmistui ja on nyt myynnissä Karjalan Liiton SieMie-puodissa. Kirjan virallinen julkistustilaisuus järjestettiin liittokokouksen aattona huhtikuun 14. päivänä Karjalatalolla.

Tilaisuus alkoi kahvitarjoilulla ja Käpylän musiikkiopiston oppilaiden viuluesityksellä. Liittovaltuuston puheenjohtaja Martti Talja kävi avauspuheessaan läpi liiton perustamisen alkuvaiheet ja liiton tehtävät sekä kiitti kirjan tekemiseen osallistuneita tahoja. Kirjan kirjoittaja, OTT, historioitsija Katja Tikka kertoi Politiikkaa ja piirakkaterapiaa -kirjan sisällöstä.

– Kirjan näkökulma keskittyy siihen, mikä liiton merkitys on ollut rivijäsenille. Liitto on tuonut jäsenille turvaa ja voimaa elää arjessa. Oli olemassa taho, joka ymmärsi heitä ja kokosi heidät yhteen, totesi Tikka.

Toimitusjohtaja Tero Norkola SKS Kirjat Oy:stä toi kustantajan tervehdyksen julkaisutilaisuuteen, minkä jälkeen ohjelmassa oli paneelikeskustelu. Katja Tikka toimi paneelin vetäjänä. Puhujina olivat professori Laura Kolbe, FM Terhi Pietiläinen ja FT Tuomas Tepora.

Ensimmäisenä keskusteltiin aiheesta Karjala takaisin – vai takaisin Karjalaan? Keskusteluaiheen alustuksessaan Tikka kertoi, miten vielä 1950-luvulla uskottiin Karjalan palautukseen esimerkiksi Porkkalan palautuksen yhteydessä. Vuonna 1982 Karjalan Liiton säännöistä poistettiin Karjalan palautusta vaativa pykälä.

Neuvostoliiton romahtaminen aktivoi palautuskeskustelun uudelleen. Kulttuuri- ja kansalaisjärjestön roolissa olevaan Karjalan Liittoon kohdistui voimakasta painetta lähteä ajamaan kyseistä ulkopoliittista asiaa. Puheenvuoroissaan panelistit korostivat sitä, miten liiton toiminnan tavoitteet ovat olleet sidottuja kuhunkin aikaan ja poliittiseen tilanteeseen.

– Kansalaisjärjestöillä on valtaa. Karjalan Liitolla on ollut historiallisesti voima jo perustamisesta lähtien. Toki vastaan tulevat poliittiset reunaehdot. Se on turvallisuuskeskeinen kysymys, totesi Kolbe.

– Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kentällä koettiin, että kaikki on mahdollista, koska ei tiedetty, mihin suuntaan Venäjä kehittyy. Geopoliittisesti palautus ei kuitenkaan ollut realistista, sanoi Tepora.

– Karjalan palautus on ollut perheille ja suvuille haave; entä jos Viipuri olisikin edelleen meidän. Yliopistomaailman tutkijayhteisössä 2000-luvun alussa koin hyvin voimakkaasti järjestöjen tahoilta tulevat vaateet Karjalan palautuksesta, kertoi Terhi Pietiläinen.

Toisena keskusteluaiheena oli Karjalan Liiton rooli terapiajärjestönä, mihin kirjan nimikin viittaa. Karjalaiset ovat tuoneet tullessaan uusille asuinsijoilleen oman kulttuurinsa, kuten kielen, kansantanssi-, ruoka- ja itkuvirsiperinteen. Yhteisöllisyys ja tapa toimia sosiaalisesti ovat edustaneet omanlaisiaan terapiamuotoja.

– Karjalaseurat toimivat sekä käytännön apuna, mutta myös kulttuurijärjestöinä järjestäen omilla paikkakunnillaan muun muassa tarinailtoja ja monenlaista harrastetoimintaa, totesi Tepora.

– Terapeuttinen toiminta tapahtui rivien välissä muun toiminnan yhteydessä. Tapa toimia sosiaalisesti on ollut osa karjalaista kulttuuria, sanoi Kolbe.

Paneelissa pohdittiin myös kysymystä, kuinka monen sukupolven ajan pakotetun väestönsiirron aiheuttamat menetykset vaikuttavat ja miten kauan se tulisi huomioida esimerkiksi poliittisissa päätöksissä.

Kolmantena aiheena pohdittiin Huomisen karjalaisuus -teemaa, joka on ollut myös Karjalan Liiton teemana liittokokouskauden 2020–2023 ajan.

– Varmasti karjalainen liitto on onnistunut karjalaisen kulttuurin esiin tuomisessa. Karjalan Liitto voisi tulevaisuudessa miettiä kulttuurin laajentamista, olisiko se muutakin kuin vanhoja traditioita, olisiko jotain uutta. Tarvitaan avointa mieltä ja vuoropuhelua, jotta toiminta houkuttele nuoria ja kaiken ikäisiä, sanoi Pietiläinen.

Teksti ja kuva: Sofia Flygare
 

Paneelikeskustelun vetäjänä toimi Katja Tikka. Paneelipuhujina olivat Laura Kolbe, Tuomas Tepora ja Terhi Pietiläinen.