Karjalan Liitto ry:n perustamiskokouksesta tuli kuluneeksi huhtikuussa 80 vuotta. Vuosikymmenten saatossa monissa kirjoituksissa on pidetty melkeinpä ihmeenä sitä, kuinka vain noin kuukausi talvisodan loppumisesta kyettiin järjestäytymään. Vuoden 1940 huhtikuisessa kokouksessa olivat kaikki menetetyn Karjalan tärkeimmät yhteisöt, kunnat ja seurakunnat. Kahdessa päivässä nuijittiin läpi saman tien tärkeitä toiminnan linjauksia.

Tämän päivän perspektiivistä tarkasteltuna ei ole lainkaan ihme, että toiminta oli näin ripeää. Toki siirtokarjalaisten hätä oli heti talvisodan jälkeen akuutti, sitä ei kiistänyt kukaan. Reipastahtisuutta taustoittivat myös perinteet, nimittäin erityisesti Karjalankannaksella oli itsenäisyyden vuosina kehittynyt vireä yhdistystoiminta. Oli monenlaista raittiuskerhoa, opintopiiriä, nuorisoseuraa ja muuta yhteisöllistä toimintaa. Ulospäin suuntautuneet karjalaiset olivat oivaltaneet yhteistyön ja yhdessä tekemisen voiman, mikä kantoi yli pahimpien siirtokarjalaisuuden koettelemusten.

Koronaeristyksen takia olen joutunut liiton historiahankkeessa turvautumaan suunniteltua enemmän sähköisiin arkistomateriaaleihin. Yksi varsin kiinnostavista digiarkistoista on Kansalliskirjaston ylläpitämä lehtiarkisto, josta löytyy paljon Karjala-aiheista painatteita. Esimerkiksi vuonna 1928 perustettiin Karjalan Kannel -niminen aikakauslehti. En ollut koskaan kuullutkaan tästä Karjala-kerhojen Keskusliiton julkaisusta. Lehden ensimmäinen numero maalailee tulevaa sisältöä: "Lehti on kuin Väinön kannel, joka helkähyttelee karjalaisten tunteita, mielialoja … kaiuttaa ilmoille kotiseudun hellimpiä muistoja." Ei lainkaan hassumpaa, toteaa tämän päivän lukija, joka yhdistää julkaisun romanttissävyiseen kulturelliin Karjala-kaipuuseen.

Tosiasiassa Karjalan Kannel -lehden ilmapiiri jyrkkeni sen lyhyen elinkaaren aikana vuosina 1928–1929. Lehden sivuilta on luettavissa vahvoja kommunismin vastaisia mielipiteitä ja Karjala-kerhotkin paljastuvat ”karjalaisen pakolaisväestön” tukiryhmiksi. Pakolaisväestö tarkoitti Neuvostoliitosta Suomeen loikanneita karjalaisia. He olivat pitkälti heti rajan takaa Repolasta tai kauempaa Vienan Karjalasta muuttaneita. Lehdessä kulminoituu Venäjän vallankumouksen jälkeiset pyörteet, ja sävy on odottava. Järjestetään rahankeräyksiä pakolaisten kouluttamiseen, kunnes he pääsisivät takaisin koteihinsa Vienaan.

Yhdistykset ja järjestöt peilaavat aikakautensa henkeä. Niitä perustetaan hyväksi koetun toiminnan edistämiseksi. Karjala ja kulttuuri ovat innoittaneet pienkerhoista valtakunnallisiin liittoihin. Venäjän vallankumous säikäytti suomalaiset, joiden näkökulmasta idästä nousi aivan uudenlainen vaara. Se havahdutti huolen karjalaisista, jotka elivät aivan uuden uhan naapurissa.

Historiahankkeen tutkijana olen jo päättänyt, ettei Karjalan Liiton tuleva historiateos ala liiton perustamiskokouksesta. Ei, nimittäin sen historia alkoi jo 1800-luvulla suomalaistaiteilijoiden karelianismista, josta siirryttiin itsenäisyyden alun Karjala-kaihoon ja kommunismia pakenevien Vienan karjalaisten auttamiseen. Kun Suomen karjalaiset sitten joutuivat jättämään kotinsa toisen maailmansodan aikana, oli muulla Suomella heistä jo valmis mielikuva. Se oli pääasiassa sympaattinen ja tunteita herättävä. Tilanteesta oli saatu esimakua jo 1920-luvulla. Karjalan Liitto syntyi valmiille pohjalle, karjalaisia oli autettu ennenkin.

Katja Tikka
Karjalan Liiton historiankirjoittaja