Kuvassa Kurkijoen taajama vuonna 1971 konsuli Aarne Roihan kuvaamana. kuva Kansatieteen kuvakokoelmasta Museovirastosta.

Miten entisestä suomalaisesta asutuksesta tehtiin sovhoosin keskuskylä Neuvostoliitossa? 

Netta Böök arkkitehti SAFA väittelee 1.12.2023 Aalto-yliopistossa luovutetun Karjalan Kurkijoen entisen kirkonkylän muutoksesta arkkitehtuurin näkökulmasta. Opinnäytetyön nimi on Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat. Sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen entisessä suomalaisessa Kurkijoen kirkonkylässä Neuvostoliitossa. 

Väitöskirjassa tarkastellaan arkkitehtuurihistorian näkökulmasta, mitä tapahtui Kurkijoen kunnan keskusasutukselle sen luovuttamisen jälkeen Neuvostoliitolle talvisodan ja jatkosodan 1941 ja 1944 jälkeen. Mistä Neuvostoliiton Suomelta saama rakennuskanta tarkalleen ottaen koostui ja miten Neuvostoliiton johto ja viranomaiset suhtautuivat "vihollisen kansan" rakennuksiin? Mitä he kertoivat uudisasukkaille entisistä asukkaista ja heidän yhteiskunnastaan? 

Neuvostovaltion päätettäessä, millainen maaseudun ja sen arkkitehtuuri tulee olla, alue organisoitiin uudelleen näiden ihanteiden mukaisesti. Maatilat yhdistettiin kolhosseiksi ja sovhooseiksi, ja satoja rakennuksia siirrettiin. Poikkeuksena oli kunnan ehjä ja tiivis keskusasutus, joka olennaisilta osiltaan vastasi Stalinin aikaisen sosialistisen maaseutuasutuksen ihannetta. Se sai sovhoosin keskuskylän aseman, joka turvasi rakennusten käytön ja säilymisen. Hruštšovin ja Brežnevin aikana uusi ihanne oli kompakti, urbaani maatalouskaupunki, ja myös Kurkijoen asutusta oli tarkoitus muuttaa sellaiseksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen se näytti kuitenkin edelleen entiseltä suomalaiselta asutusalueelta, jossa oli vaatimaton neuvostoajan lisärakennus. 

Arkkitehtuurihistorian saralla tutkimus on ensimmäinen, joka tarkastelee yksittäisen suomalaisen kylän kehittymistä liitetyssä Karjalassa osana neuvostososialistista yhteiskuntaa, ja ensimmäinen, joka antaa äänen suomalaisen aineellisia jälkiä kohtaaville neuvostomaahanmuuttajille. kulttuuri. 

Kurkijoen asutuksesta tutkimuskohteena ainutlaatuisen tekee sen poikkeuksellisen hyvin säilynyt sotaa edeltävä rakennuskanta; sen vastaanoton ja käytön tutkiminen avaa näkökulmia historiallisiin ilmiöihin ja pohjavirtauksiin, jotka ulottuvat yksittäisen kylän ulkopuolelle. 

Yleisemmin Kurkijoen tapaus osoittaa, että kulttuuriset murtumat ja systeemiset muutokset jättävät pitkäkestoisia jälkiä sekä rakennuksiin että ihmisiin. Keskitetyt ja hierarkkiset suunnittelukäytännöt, jotka eivät ideologisista syistä ota huomioon paikallisia olosuhteita, voivat johtaa valtavaan aineellisten ja inhimillisten resurssien hukkaan. Ihmisten siirtäminen sellaisiin olosuhteisiin, joihin heillä on vain vähän valtaa ja joissa ei ole rakennusten omistusta, johtaa juurettomuuteen ja välinpitämättömyyteen rakennettua ympäristöä kohtaan.

Tohtoriopiskelija Netta Böökin vastaväittäjänä on professori Maria Lähteenmäki Karjalan instituuttista Itä-Suomen yliopistosta.

Tilaisuus on Aalto-ylioiston Perustutkintokeskuksen luentosali B:ssä 1.12.2023 kello 12-14.