Helsingissä toimiva Teetalo Oy Sergejeff Ab vaalii teekulttuuria nyt jo viidennessä polvessa. Yritys, jonka juuret ovat Viipurissa, juhlii tänä vuonna 150-vuotista toimintaansa.

Helsingin Malminkartanossa toimivan Sergejeffin Teetalon uumenissa huokuu väkevä ja vahva teeperinne. Vaikka kyseessä ei ole kivijalkamyymälä, vaan tukkuliike ja varasto, ovat yrityksen tuotteet helposti kaikkien saatavilla.

– Teemme kauppaa Keskon ja SOK:n liikkeiden kanssa tietyllä valikoimalla sekä verkkokauppaa, mistä kaikki tuotteemme ovat ostettavissa, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Petra Lepistö-Serko.

Hän on ollut yrityksen ohjaimissa yhdessä miehensä Tom Serkon kanssa vuodesta 2009 lähtien. Tom Seko toimii yrityksen hallituksen puheenjohtajana.

Kuvassa Serkot viimekeväisillä ammattilaismessuilla.

Viipurissa vuonna 1854 perustettu yritys siirtyi Sergejeffin suvun omistukseen, kun Tom Serkon isoisoisoisä Feodor Sergejeff osti sen itselleen vuonna 1873 toimittuaan sitä ennen siirtomaatavarakaupassa puotipuksuna. Yritys siirtyi Viipurista Helsinkiin vuonna 1940. Silloin ohjaimissa oli Marina Kaareskoski, jolta omistajuus siirtyi hänen tyttärelleen Christel Kaareskoskelle.

– Christel oli kummitätini ja häneltä ostimme yrityksen 13 vuotta sitten, Tom Serko kertaa jo viidenteen sukupolveen ulottuvaa historiaa.

Yrityksen ehdoton kulmakivi on omien teelaatujen valikoima. Kaikki pakataan käsin. Teelaatuja on neljä: mustat teelaadut Jaavan tee Klassikko-tee ja savunmakuinen Lapsang Souchong sekä vihreä luomu China Sencha.

– Käsin pakatessa teen korkea laatu säilyy. Teen lehti kärsii, jos pakattaisiin koneellisesti, Lepistö-Serko selvittää.

Suosituin on Sergejeffin Jaavan tee, jossa yhdistyy kolme eri teelajia. Nimi on rekisteröity ja suvun kehittämä reseptikin on salainen.

– Sergejeffin teetä tuodaan Valamon luostarissa kello viiden teenä. Siellä se valmistetaan samovaarissa, Serko kertoo ja lisää, että luostari on yksi yrityksen suurimmista ja pitkäaikaisimmista asiakkaista.

Vuosien varrella on todettu, että venäläinen tee on todella hyvää, mutta sen historia loppui vuonna 1987 Tsernobylin onnettomuuden myötä.

– Nykyään Kiinassa kasvatetaan samaa lajiketta.

Juhlavuoden kunniaksi yritys lanseeraa markkinoille uuden maun elo–syyskuun vaihteessa. Kyseessä on runsasarominen musta tee, jonka työnimenä on Herra Segejeffin tee.

– Parin vuoden kuluttua voi tulla Rouva Sergejeffin tee, Serko-Lepistö vilkuttaa silmää.

Yrittäjäpariskunta puhuu teekulttuurista lämpimään äänensävyyn. Molempien toive on, että tee kuuluisi olennaisena osana suomalaista ruokailuperinnettä niin, että teetä tarjottaisiin jo pienestä pitäen.

– Kyllä tee kuuluu kaikille, on niin ihana kuulla lapsenlapsilta, että ”saanks mä kupin teetä” ja ihan sama, jos siihen pitää laittaa paljon sokeria ja maitoa. Pääasia, että kyseessä on tee, Lepistö-Serko kertoo.

Tom Serkon mielestä hyvän teen kriteeri on puhdas maku eli teen makupariksi ei tuoda muita vahvoja makuja, vivahteita muihin makuihin toki saa olla. Petra Lepistö-Serko puolestaan hehkuttaa puhtaan aromin puolesta. Sellainen pitää löytyä teekupista.

– Vastapari sille on esanssinen ja tunkkainen. Sillä ei ole mitään tekemistä teen kanssa, vaikka niin paljon sellaista teetä on tarjolla.

Paras makeutus teelle on asiantuntijoiden mielestä joko hunaja tai ruokosokeri. Ennen vanhaan teetä maustettiin myös mansikkahillolla. Entä teen mahdollinen terästys?

– Teehen sopisi tumma rommi, ehkä viski tai Jägermeister, Serko makustelee.

Itse asiassa hän on parhaillaan kehittelemässä teepohjaista vastinetta ravintoloiden suositulle jälkiruokajuomalle irish coffeelle.

Teetalon pitkä historia ei ole katkolla, vaikka aikakello jo tikittää nykyisten yrittäjien yllä.

– On meillä jälkipolvea, keneltäkään ei ole vielä saatu lupausta jatkosta, mutta kova puudutus on meneillään. Kyllä tätä historiaa halutaan kertoa pidempäänkin, Serko hymyilee.

Teksti Marja Mölsä

Kuva: Sakari Nupponen