Blogi

Karjalaisuuteni lähtee kaukaa, aina 1600-luvulta, Vpl. Pyhäjärveltä. Kreivi Pietari Brahe sai käskyn kuninkaalta lähteä käännyttämään vääräuskoisia Karjalassa. Pahimmat kahakat sattuivat Käkisalmessa ja Vpl. Pyhäjärvellä, sieltä, mistä isäni suku on lähtöisin.

Tuohon historiaan liittyen sain vuosina 1985–86 mahdollisuuden esittää ortodoksipappia näytelmässä ”Shamaani” Kaavin Luikonlahden kesäteatterissa, tietämättä juuri enempää isäni historiasta. Näytelmä kertoi juuri tuosta edellä-mainitusta asiasta.

Sitten ajatus valkeni. Kerrottiin isäni suvun olleen aikanaan ortodokseja, mutta halusivat jäädä kotiseudulleen Pyhäjärvelle ja vaihtoivat uskontonsa. Kun mie sitten esitin tuota roolia kaksi kesää, se iski todella syvälle. En siis pelkästään näytellyt pappia, vaan elin oman isäni suvun historiaa tuon näytelmän kautta 300 vuotta taaksepäin! Aivan huikea elämys, voitte vain kuvitella, miltä se miussa tuntui ja sai aikaan! Käsittämätöntä! 

Näytelmän kirjoittaja, edesmennyt Paavo Frangén ei yhtään aavistanut tuollaista yhteyttä näytelmän ja miun taustani välillä. Hän nimittäin oli kuvitellut miut tuohon ”Shamaanin” rooliin, kun siinä oli lauluosuuksia. Muille ei tuo papin rooli kuitenkaan kelvannut ja se jäi miulle! Aivan kuin olisi tarkoitettukin!

Toinen tilanne karjalaisuuteen syntyi, kun ensi kertaa nuorena poikana hain töitä tammikuussa 1967 työvoimatoimistosta Lappeenrannassa ja miulle annettiin mittamiehen tehtävä Saimaan kanavan sulkutyömaille. Paikat olivat silloisen Neuvostoliiton puolella suluilla: Pälli, Rättijärvi, Särkijärvi ja Juustila.

Elettiin jo 2010-lukua, kun annettiin mahdollisuus saada tietoa isästäni Puolustusvoimien kantakortistosta. Isäni oli armeijan palveluksessa ja sotien aikana hänen tehtäviinsä kuului huolehtia vankileireistä ja arvatkaapa missä ne olivat?

Ne olivat juuri noitten samojen sulkujen alueella, minne sain työkomennuksen eli Pällin, Rättijärven, Särkijärven ja Juustilan suluilla! Taas aivan käsittämätön tilanne, enkä voinut muuta ajatella kuin että näin se oli miulle tarkoitettukin! Jo toisen kerran! Vain 23 vuotta väliä ja samoilla sulullla kuin isäni oli omassa tehtävässään!

Kolmas mieleen jäänyt tilanne oli, ollessani isäni kanssa saunassa joskus vuonna 1956 ollessani 9-vuotias. Kysyin häneltä: ”Mitä jälkii siull o selässäis?” Hän oli hetken hiljaa ja sitten vastasi: ” Telttaan tul kranaatti ja mie olin ainoo, joka jäi henkiii!”

Tuo keskustelu oli ainoa, jonka isäni kanssa keskustelin sota-asioista, sillä hän menehtyi sodasta jääneisiin vaivoihin keväällä 1958. Eihän miuta olisi olemassakaan, jos hän olisi myös menehtynyt!

Viimeisin ikimuistoinen tilanne oli, kun sain käydä v. 2002, ensimmäisen ja ainoan kerran, isäni syntymäkodissa siellä Pyhäjärvellä Musakanlahden kylässä. Se jäi pysyvästi mieleeni, kun sieltä ajoimme veljeni Henrikin ja puolisoittemme kanssa kohti Pietaria, veljeni työsuhdeautolla/-asunnolle. Noustessamme korkealle mäelle, mistä avautui huikeat maisemat ja Laatokka pilkotti puitten latvojen välistä, silloin miulle tuli aivan kyyneleet silmiin nostava tunne: ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu!”

Siis tuo laulu ja tuo paikka olivat juuri kuin tuosta tutusta laulusta!

Nämä neljä asiaa pysyvät sydämessäni ja näiden avulla jaksan työskennellä, laulaa, kirjoittaa runoja karjalaisuuden eteen niin kauan kuin vain elän. Sen voitte uskoa varmasti!

Hannu Musakka
Karjalainen laulaja-, kirjoittaja- ja runoilijapoika (s. 1945)
Juuret Vpl. Pyhäjärvi Musakanlahden kylässä
Tänä vuonna viettää oman elämänsä 80 vuotisjuhlavuotta