Blogi

Kun menneiden vuosien ja vuosikymmenien aikana oli pitänyt tehdä erilaisia sukuselvityksiä oman suvun vaiheista lähinnä eri viranomaistarkoituksiin, oli kertynyt joukko tietoja, jotka olivat tallessa milloin minkäkin levyn nurkalla. Kun niihin tietoihin lisää muiden sukulaisten kautta koottuja tietoja, syntyi itsellekin motiivi laatia eräänlainen sukupuu. Sukututkimus on liian hieno sana kuvaamaan aikaansaannostani. ”Vanhan liiton” miehenä halusin piirtää siitä graafisen sukupuun ja jopa itse värittää sen. Lasten lapsilla ja muilla läheisillä oli hauskaa seurata kuinka pappa taas yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen alkoi vesiväreillä maalata puutaan. Mutta nykyisessä elämänvaiheessa on mahdollisuus tehdä sitä mitä itse haluaa; olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Tekeminen tuotti mielihyvää.

Sukututkimusten tekeminen on käsitykseni mukaan yhä suositumpaa. Sukututkimuksen tekeminen ei ajoitu tai ole sidottu mihinkään ikään, mutta kiinnostus herää yleensä keski-iässä, erityisesti 40–50 vuoden iässä, kun omat vanhemmat ikääntyvät ja suvun historia alkaa kiinnostaa enemmän. Näin väitetään. Sukututkimisen voi kuitenkin aloittaa missä iässä hyvänsä kunhan kiinnostusta ja käytettävissä olevaa tietoa löytyy.

Karjalaiset näyttävät olevan erityisen kiinnostuneita sukututkimuksesta, mikä liittyy vahvaan identiteettiin ja juurien merkityksen korostamiseen. Karjalan liitto ja muut yhteisöt aktiivisesti ovat edistäneet karjalaisten sukujuurien tutkimusta, esimerkiksi järjestämällä sukututkimuspiirejä ja digitoimalla historiallista aineistoa. Siirtokarjalaisten jälkipolvissa on havaittu laajaa kiinnostusta omiin juuriin ja identiteettiin, mikä näkyy myös sukututkimuksen suosiossa. Tämä saattaa olla korostuneempaa kuin muilla heimoilla, mutta vertailua muihin heimoihin ei ole kattavasti tutkittu. Sukututkimus on kuitenkin suosittua Suomessa eri heimojen keskuudessa ja sen suosio on kasvanut digitaalisten työkalujen ansiosta. Erityisenä havaintona on todettu, että siirtokarjalaisten keskuudessa kiinnostus on korostuneempaa kuin muilla karjalaisilla.

Mikä motivoi sukututkimusta? Kun tiedustelin asiaa kaiken tietävältä tekoälyltä, sain seuraavan vastauksen:” 1) Historiallinen kiinnostus: Sukututkimus voi olla kiehtovaa, kuin salapoliisityötä, jossa menneisyyden palapeli rakentuu pala palalta.2)Geneettinen uteliaisuus: DNA-testit ja geneettinen tutkimus ovat lisänneet kiinnostusta omien juurien selvittämiseen ja uusien sukulaisuussuhteiden löytämiseen.3) Kunnioitus menneille polville: Monille sukututkimus on tapa kunnioitta esivanhempia ja säilyttää heidän tarinansa tuleville sukupolville.4) Yhteyden etsiminen: Diasporan jäsenille sukututkimus voi olla keino löytää ”koti” ja täyttää aukkoja identiteetissä.”Onhan se myös monelle hauska harrastus ja sellaisenaan palkitseva joka tarjoaa uutta perspektiiviä omaan elämään.

Sukujuurimatkailua on verrattu pyhiinvaellukseen, koska molemmissa matkustetaan merkitykselliseen paikkaan etsimään syvempää yhteyttä. Pyhiinvaelluksessa haetaan hengellistä yhteyttä, sukujuurimatkailussa etsitään yhteyttä esivanhempiin ja omiaan historiaan. Skotlannissa sukujuurimatkailu on erityisen suosittua muun muassa klaanikulttuurin ja historian selvittämisessä ja siihen liittyy myös luonnon tutkimuksen yhdistäminen historiaan.  Matkailu on siis integroitu maan kulttuuriperintöön.

Me siirtokarjalaisten jälkeläiset saimme tehdä sukujuurimatkailua vanhempiemme ja esi-isiemme maille aina Ukrainan sotaan saakka. Vaikka emme enää voi tehdä sitä skottien tapaan, voimme juuriamme selvitellä tänä päivänä entistä paremmilla välineillä ja avautuneilla rekisteritiedoilla. Onneksi moni oli ehtinyt käydä luovutetussa Karjalassa ennen kuin raja sulkeutui.  Oman sukupuuni (isän puoleisen) kokoamisessa tekoälyn määrittelemät tekemisen motiivit allekirjoitan.

Arvo Kokkonen
Karjala Klubi ry:n puheenjohtaja

Arvo Kokkonen