Blogi

Karjalan Liiton juhlaliittokokous vietettiin toissa sunnuntaina. Keväällä pidettäväksi tarkoitettu kokous toteutui vihdoin maskien suojissa, turvavälejä noudattaen. Historiantutkijalle tällaiset kokoontumiset ovat mahdottoman kiinnostavia tilaisuuksia tarkkailuun. Käsiteltävät asiat ovat toki päällimmäisinä, mutta yhtä lailla yksilöt, ryhmädynamiikka sekä osallistujien eleet ja ilmeet kertovat äänetöntä tarinaa. Jokainen järjestö, yhdistys tai liitto lopulta koostuu ihmisistä, joita ilman ei ole olemassa kuin kuoret. Lisäksi toiminnan työkaluiksi tarvitaan säännöt ja järjestys, jotka nekin ovat vain ihmisten luomaa.

Aloittaessani Karjalan Liiton palkkalistoilla viime vuoden lopussa lähes pökerryin sekavasta organisaatiosta. Tämä siltikin, vaikka olen toiminut 1930-luvulla perustetun Helsinki-Seuran toiminnanjohtajana puoli vuosikymmentä ja oppinut siinä kerroksellisuutta, kun hallituksen, valtuuskunnan ja vuosikokouksen rajat ja vastuut oli hahmotettava. Mutta Karjalan Liitto oli tietenkin toista. Sen kudelmasta on paljon kolmiulotteisempi. Oikeastaan on jopa viehättävää seurata hierarkkisen rakennelman historiaa, joka on syntynyt oman aikansa tarpeista. Hierarkia turvaa sen, ettei yhdistystä voida kaapata lyhyen ajan sisällä minkään ryhmän toimesta. Usein on vieläpä niin, että mitä vanhempi yhdistys on kyseessä, sitä monimutkaisempi hallinto on. Karjalan Liiton tekee erityiseksi sen alaiset jäsenyhdistykset, joihin kuuluu niin pitäjä- kuin sukuseuroja. Nämä toimijat ovat erilaisia, eri kokoisia ja edistävät eri asioita. Paletti on todella kirjava. Tämän hahmottamisessa piilee koko organisaation ymmärtämisen ydin.

"Karjalan Liitto oli heti toiminnan alussa niin yksittäisen karjalaisen ihmisen kuin myös kasvottomamman järjestönkin asialla."

Ulkopuolisen silmin jopa sekavalle organisaatioyhtälölle on looginen tausta. Karjalan Liitto perustettiin 80 vuotta sitten suureen tarpeeseen. Siirtokarjalaisten eli evakkojen tarinaa on kerrottu monissa kirjoissa ja kansissa. Tarinat ovat tuttuja, toisinaan läpikoluttuja. Ihmiskohtaloihin on helppo samaistua ja yksittäisiäkin kohtaloita on kauhisteltu vuosikymmeniä. Karjalasta lähti kuitenkin ihmisten lisäksi järjestöjä, yhteisöjä, seurakuntia ja kuntia hallintoineen. Karjalan Liitto oli heti toiminnan alussa niin yksittäisen karjalaisen ihmisen kuin myös kasvottomamman järjestönkin asialla. Silti kaikki eivät edes mahtuneet mukaan perustamisvaiheessa. Pienet paikallisyhdistykset jäivät pois, ja liitto katsoi maakunnallisten järjestöjen edustavan niitä. Liian kirjavaa ei voinut olla, vaan pienempien oli ryhmittäydyttävä isompien suojaan. Tällaisia olivat esimerkiksi paikalliset urheiluseurat.

Karjalan Liiton tarmo kohdistui menetetyn Karjalan kuntien asioiden hoitoon. Kun toinen maailmansota oli ohitse ja rauhanneuvottelujen jälkeinen valtakunnan raja vakiintui, ei kuntia tai seurakuntia ollut mielekästä säilyttää. Mielet murheisina nämä lakkautettiin, ja ne muuntuivat erilaisiksi karjalaisseuroiksi uusilla toimialueillaan. Entisten kuntien raunioille perustettiin myös pitäjäseuroja ja -säätiöitä. Myöhemmin joukkoon liittyi sukuseuroja. Karjalan Liiton historia ei totisesti ole yksinkertainen. Tänään jokaisella sen alaisella yksiköllä on tausta ja peruste olemassaololleen.

Ja mitä merkitystä tällä sitten on? Jokainen tiedostava ihmisyhteisö on tietoinen alkuperästään. Toiminnan tarkoitus pohjaa perustamishetkeen, silloisiin syihin ja tarpeisiin. Myöhemmin yhteiskunta muuttuu ja tarpeet sen mukana. Kuinka onnekkaita olemmekaan, että Karjalan Liitto voi keskittyä tänään vain kulttuurijärjestönä olemiseen. Ajat ovat totisesti muuttuneet, vaikka mukana on edelleen valtava määrä ihmisiä ja niistä koostuvia isompia yksiköitä.

Katja Tikka
Karjalan Liiton historiankirjoittaja