Blogi

”Karjalan Kunnaat. Siinäpä vasta oiva lehti, josta löytyy mukavasti tietoa karjalaisuudesta ja liiton tapahtumista”, moni ajattelee. Karjalan Liiton toiminnassa tiedottaminen on aina ollut tärkeässä roolissa. Alkuaikoina se tapahtui pyramidin huipulta alaspäin, kun liitosta lähti viestejä alajärjestöihin, joista taas oli suora yhteys jäsenistöön. Kiertokirjeet ja tiedotteet ajoivat tämän päivän nettisivujen roolia. Tieto kulki hitaammin, mutta sitä oli vähemmän, ja siksi se noteerattiin tarkemmin.

Karjalan Kunnaat ei ole tietenkään Karjalan Liiton ensimmäinen lehtijulkaisu, vaan sellainen oli Karjalainen Kansa. Tämän todellisen tiedotuslehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1945. Lehden omistivat tietenkin Karjalan Liitto, mutta myös kolme liiton johtajistoon kuuluvaa jäsentä. Yksi heistä oli Johannes Virolainen. Tästä voimme havaita, että liitto ei sen alkuvuosinakaan ollut vakiintunut kasvoton toimija, vaan tarpeen mukaan johtajisto laittoi toimintaan yksityistä varallisuuttaan. Myöhemmin 50-luvulla Karjalan Liitto kyllä lunasti näiden hyväntahtoisten jäsenten osuudet itselleen.

Karjalainen Kansa oli siis liiton noin kerran kuussa ilmestynyt tiedotuslehti, mutta se ei kolahtanut jokaisen jäsenen postilaatikkoon samalla tavalla kuin Karjalan Kunnaat tänään. Karjalainen Kansa piti tilata erikseen. No siinäpä olikin pulmaa. Mistä löytää tilaajia? Toimituskunnan mielestä lehti oli oikein hyödyllinen ja lunasti paikkansa karjalaisten äänten kannattajana, mutta lukijat eivät lehteä koskaan kunnolla löytäneet. Yksi syy tähän oli Karjala-lehti, joka kilpaili samoista lukevista silmäpareista. Karjala-lehtihän oli menettänyt kotipaikkansa Viipurin, kuten siirtokarjalaisetkin, eikä lehti voinut enää ilmestyä pelkästään viipurilaisena päivittäisenä sanomalehtenä. Sen oli pidettävä vanhat tilaajat tai löydettävä uusia lukijoita.

Jälkimmäistä ryhdyttiin työstämään siten, että Karjala-lehti muutti linjansa ei-poliittiseksi karjalaisten omaksi lehdeksi ja äänenkannattajaksi. Siinä onnistuttiin niin hyvin, että Karjalaisella Kansalla ei oikein ollut mahdollisuuksia kilpailla sen rinnalla. Lopulta sen elinkaari kesti kolmetoista vuotta, kunnes lehti lakkautettiin 1958. Sitä ennen kuitenkin ilmestyi monta hyvää numeroa, joissa tiedotettiin esimerkiksi siirtokarjalaisten maanhankinta-asioista ja muisteltiin välillä vähän Karjalaakin, ainakin joulunumeroissa. Tiedotus oli sen alkuvuosien päätavoite, mutta 50-luvulla tuotiin enemmänkin esiin karjalaista kulttuuria esimerkiksi piirakkaohjeissa tai kansallispuvuissa.

Alhaisimmillaan lehteä tilasi vain tuhannen henkeä. Vuosina 52 ja 53 siitä ei ilmestynyt kuin vain joulunumerot. Loppuaikoina kokeiltiin vielä riskillä tihentää ilmestymistä, mikä koituikin lehden kohtaloksi. Lehti oli pakko lakkauttaa tappiota tuottavana. Tämän jälkeen Karjalan Liitto osti ensimmäisen osuutensa Karjala-lehdestä. Se oli päässyt lehtijulkaisun makuun, mitä perinnettä ei haluttu katkaista. Mutta tämä onkin jo aivan toinen tarina, jonka loppua emme vielä tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että liiton julkaisutoiminta jatkuu aina jossain muodossa jäsenistön tiedotuskanavana. Osa meistä haluaa selailla lehtien sivuja omin sormin, olkoon verkkolehdet kuinka houkuttelevia tahansa.