Blogi

Tervetuloa, tämä on historiahankkeen blogi!

Moni on ehkä kuullut tai lukenut Karjalan Liiton käynnistämästä historiahankkeesta. Se herättää heti mietteitä. Mitähän hankkeessa mahdetaan tutkia? Minkälainen ”asiantuntija” sitä mahtaa laatia? Ja ehkä päällimmäisenä: kuinka joku vieras osaa kirjoittaa Minun historiaani? Ei varmasti osaakaan. Ja toisaalta – tarvitseeko, jos olet itse mukana?

Jokainen nettiä käyttävä on lukenut lähes varmasti erilaisia blogitekstejä, ehkäpä jopa tietämättään. Blogikirjoituksia yhdistää niiden kirjoittajan vahva oma ääni ja tietynlainen henkilökohtaisuus. Blogissa voi helposti, ja halutessaan anonyymistikin, levitellä ajatuksiaan, mielipiteitään ja mielihalujaan täysin tuntemattomille lukijoille. Päiväkirjamaisuus on tyypillistä, mikä lisää henkilökohtaisuutta. Tekstit ovat kuin kurkistuksia, jonkun vieraan henkilön ajatuksiin. Ja sepä nostattaa uteliaisuutta!

Kuinka sitten Karjalan Liiton historiahankkeen blogi voisi herättää mielenkiintoa? Onko sillä mitään tarjottavaa? Pohditaanpa hetki.
Siirtokarjalaisuus jos mikä on äärimmäisen henkilökohtaista, koska siihen liittyy menetyksen, lopullisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Ja tunteethan ohjailevat meitä ihmisiä voimakkaasti. Jos blogia kirjoittava tutkija kykenee herättämään jaa saamaan liikkeelle lukijan omia mietteitä, ensimmäinen askel on jo otettu. Vielä suurempi tavoite saavutetaan, kun lukija osallistuu blogissa esiteltäviin pyyntöihin suhteessa omaan karjalaisuuteen.

Tämän blogin päätarkoitus onkin lukijoiden aktivointi, hankkeen tiedottamisen lisäksi. Valituissa aiheissa tullaan käsittelemään asioita, jotka toivottavasti vilkastuttavat lukijan mielikuvitusta ja parhaimmillaan herättelevät muistoja. Ja synnyttävät jakamisen ja vaikuttamisen tarpeita.

Järjestötoiminta ei ole juuri nyt erityisen muodikasta nuorten sukupolvien keskuudessa. Se on yhteistyötä yhteisen asian eteen yhdessä ja yhtä aikaa. Tällaiseen monella ei tänään ole aikaa, ei ehkä mahdollisuuksia tai ei kiinnostustakaan. Järjestöissä oma ääni ei välttämättä pääse esille, vaan pääosassa on yhdessä ajetun asian edistäminen. Yksilö ei ole oleellinen itsenään, vaan taustalla.

Karjalaisuus ja etenkin siirtokarjalaisuus antavat juuri tähän jännittävän särmän. Omat juuret ja perhetausta ovat äärimmäisen henkilökohtaisia. Ne muokkaavat identiteettiä ja kätkevät oman minän kasvualustan. Mikäpä olisi siis minä-keskeisempää? Karjalaisuus taas edustaa heimoidentiteettiä, kulttuuria ja elämäntapaakin, joka jaetaan yhdessä. Se ei ole kenenkään yksinoikeus. Etuoikeus se voi jo hyvinkin olla, mutta yksityistä se ei ole koskaan. Karjalainen suurperhe oli rajan takana maatalousyhteiskunnassa arjen runko. Se oli sosiaalinen turvaverkko sekä auttavien käsien varasto. Suurperhe symboloi yhteisön voimaa. Blogimme huhuilee nyt suurperhettä kokoontumaan. Rohkenen toivoa siihen mukaan myös nuorta polvea.

Lue tästä lisää ensi kuun blogitekstissä. Jää kuulolle – tai pikemminkin jää kartoittamaan omaa suurperhettäsi. Nyt!

Katja Tikka

Karjalan Liiton historiahankkeen blogi ilmestyy jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina. Myöhemmin ilmestymistahtia tullaan tiivistämään.

Kuva:
Vuonna 1970 vietettiin Helsingissä Karjalan Liiton 30-vuotisjuhlaa näyttävästi. Edellisen vuosikymmenen kriisi oli selätetty ja siirtokarjalaisten nuori polvi oli löytänyt karjalaisuuden uudelleen. Kesäjuhlista valmistui dokumenttielokuva, jota näytettiin seuraavien vuosien karjalaisissa kesäjuhlissa omana ohjelmanumeronaan. (Kuvaaja Pekka Kyytinen, Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmat.)