Ajankohtaista

Terveisiä Hyvinkäältä!

Karjalan Liiton rakenne jäsenyhteisöineen on ulkopuolisen silmin sekava ja epälooginenkin. Mukaan mahtuu pienempää ja isompaa yksikköä, jotka ovat ryhmittäytyneet suurimmaksi osaksi sukujen, pitäjien ja nykyisten kuntien mukaisesti. Näistä vanhimpia ovat nyky-Suomen paikkakuntien mukaisesti nimetyt Karjalaseurat. Näiden historia onkin kiinnostavampi kuin miltä äkkivilkaisulta vaikuttaa. Nimittäin Karjalaseurat syntyivät impulsiivisesti heti 1940-luvun alussa, kun evakkotaival oli ohjannut kotinsa jättäneet karjalaiset uusille asuinseuduille.

Karjalaseurat syntyivät ilman Karjalan Liittoa. Sosiaaliset ja puheliaat karjalaiset löysivät uusilta paikkakunniltaan toisensa ja hakeutuivat ilta toisensa jälkeen heimoveljiensä ja -siskojensa seuraan. Yhteisöllisyydestä saatiin turvaa ja tukea vaikeina hetkinä, joita monilla totisesti oli. Tällainen toiminta haluttiin vakiinnuttaa. Perustettiin paikallistason yhdistyksiä siellä täällä, usein toisistaan tietämättä. Ensimmäiset yhdistykset perustettiin Tampereelle ja Kaakkois-Suomeen. Pian nämä, kuin sienet syyssateella nousseet yhdistykset, havahduttivat Karjalan Liiton lukumäärällään ja kuuluvuudellaan. Ne yhdistyivät liiton alaisuuteen 40-luvun alusta lähtien.

Karjalan Liitossa ei oltu tällaisesta kehityksestä alkuun kovinkaan ilahtuneita, sillä Liitto oli saanut kiusallisen kilpailijan. Karjalaisten asioiden ajaminen toki oli kaikkien tavoitteena, mutta kentällä ei mahtunut pelaamaan useaa joukkuetta samaan aikaan eri säännöillä. Liiton väki ei tiennyt kuinka suhtautua uusiin yksikköihin. Moninaisten vaiheiden jälkeen (joista voitte lukea Liiton tulevasta historiateoksesta) karjalaiset seurat liittyivät osaksi Karjalan Liittoa. Jatkosodan jälkeen kentällä jopa kierrettiin aktiivisesti perustamassa uusia seuroja. Ne muodostivat suuren karjalaisverkoston uloimmat lonkerot, kun toiminnan keskus oli liiton hallinto.

Tänään Karjalaseurat ovat edelleen yhtä lailla liiton alaisia järjestöjä kuin kaikki muutkin. Minut kutsuttiin historioitsijana tutustumaan Hyvinkään Karjalaseuran toimintaan eräänä marraskuisena tiistaina. Talven ensimmäisillä aamuliukkailla kesärenkailla ajellessani Helsingistä Hyvinkäälle kuvittelin mielessäni karjalaisen evakkoväen saapumista sinne. Hyvinkäällä nimittäin suhtauduttiin ilahduttavan poikkeavasti siirtokarjalaisiin. Siellä jopa järjestettiin evakoille tervetuliaisjuhla, mikä kuulostaa lähes käsittämättömältä verrattuna “ryssittelyyn” joillakin muilla paikkakunnilla. Hyvinkää oli ollut rautatien varrella jo 1860-luvulta lähtien, joten siellä oli totuttu tulijoihin ja menijöihin. Karjalaisetkin otettiin uteliaina vastaan, ja tämä asenne loi pohjan yhdelle liiton aktiivisimmista jäsenyhteisöistä.

Aktiivisuus näkyy yhä. Hyvinkään Karjalaseura ylläpitää jopa omaa museota, jonne on taltioitu hyvinkääläisten evakoiden tuomaa karjalaista esineistöä laidasta laitaa. Puheenjohtaja Eevaliisa Kurki talutti minut läpi pienen kirjaston ja kaupunkikodin interiöörin kautta ihastelemaan erilaisia kättentöitä. Päiväni Hyvinkäällä oli jo ylittänyt lakisääteisen työpäivän pituuden, kun pääsin mukaan seuraamaan tiistai-iltaisin kokoontuvaa tarinatupaa. Iloisen muistelun ja rupattelun lomassa hymyilin korona-ajan kasvomaskin takana tyytyväisyyttäni siitä, kuinka hyvin asiat saattavat parhaimmassa tapauksessa ratketa. Tällainen aktiivisuus tarvitsee tekijöitä ja vikkeliä käsipareja. Tiedän että sellaista löytyy muualtakin kuin Hyvinkäältä. Positiivisella mielialalla on kaikkiin suuntiin leviävä ja kertautuva vaikutus, mistä Hyvinkään Karjalaseura on mainio esimerkki.

Olisiko sinun alueesi Karjalaseura tai pitäjäyhdistys valmis jakamaan paloja tarinastaan tulevaan historiakirjaan? Vierailuehdotuksia tarinailtoihin tai vaikkapa muistelupiirin järjestämiseksi otetaan vastaan. Vinkkejä voi lähettää sähköpostiin historiahanke@karjalanliitto.fi.

Katja Tikka
Karjalan Liiton historiankirjoittaja