Jääsken seurakunnan kulttuurihistoriallisesti arvokas sakraalinen esinekokoelma siirretään suljetusta Imatrankosken kirkosta Imatran seurakunnan Tainionkosken kirkkoon. Jääsken esinekokoelma saadaan näin säilytettyä yhtenäisenä.

Imatran seurakunnan kirkkoneuvosto kokoontui kirkkoherra Susanna Hallan johdolla keskiviikkona 12.2. päättämään asiasta Kirkkohallituksen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen.

Esinekokoelma sijoitetaan Imatran Tainionkosken kirkkoon, joka on Imatran pääkirkko. Jääsken kirkossa alun perin ollut taitelija Arvid Liljelundin maalaama alttaritaulu vuodelta 1888 tulee kirkon uudeksi pääalttaritauluksi, ja nykyinen alttaritaulu siirtyy seurakuntatalo Olavinkulmaan.

Kirkon eteiseen tulee kaksi vitriiniä. Vaakavitriiniin laitetaan Jääsken kirkon messukasukka vuodelta 1696 ja kirkkotekstiilejä vaihtuvana näyttelynä. Pystyvitriiniin sijoitetaan sakraalisia hopeaesineitä. Joitain esineitä voidaan käyttää karjalaisen kansan messuissa ja muissa arvokkaammissa tilaisuuksissa.

Jääsken Osuuskassa on aikanaan lahjoittanut Imatrankosken kirkkoon 50 kpl jotka siirretään elokuussa vihittävään Rautjärven uuteen kirkkoon. Rautjärvellä asuu paljon Jääski-juuristen jälkeläisiä ja kunta oli aikanaan osa Jääsken kihlakuntaa.

– Imatran seurakunta osoitti tällä päätöksellä arvostavansa ja ymmärtävänsä esineiden kulttuurihistoriallista arvoa. Hienoa oli myös se, että Jääski-seuraa ja Karjalan Liittoa kuultiin asiassa, kiittää Jääski-seuran puheenjohtaja Kirsi Juura.

Juura kertoo, että esineet puhdistetaan ja konservoidaan asiantuntijan toimesta. Siirtämisten aikataulu on näistä toimenpiteistä riippuvainen.

– Esineet ovat alkuperältään Jääsken kirkosta ja nyt Jääsken asukkaiden jälkeläiset voivat nauttia ehtoollista samoista pikareista ja saman alttaritaulun alla kuin esi-isämme vuosisatoja ovat Jääsken kirkossa tehneet. 

Jääski-seura esitti Pitäjäyhdistysten Liitolle ja Karjalan Liitolle kiitokset asian edistämisestä.

– Kirkollisen perinteen vaaliminen on keskeinen osa Karjalan Liiton tekemää työtä karjalaisen kulttuurin parissa. Karjalaan jäi 42 kunnan, kauppalan ja kaupungin kirkot, joiden esineistöä onnistuttiin jossain määrin pelastamaan uusien asuinseurakuntien kirkkoihin. Niillä oli suuri merkitys evakkoon joutuneille karjalaisille, joille kotikirkkojen sakraalinen esineistö edusti hengellistä ja henkistä perintöä menetetystä kotiseudusta ja osaltaan helpotti sopeutumista uusille asuinsijoille, kertoo Karjalan Liiton puheenjohtaja Martti Talja.

– Sodan jälkeen Jääsken seurakunnan varat ja esineistö jaettiin Imatran ja Elimäen seurakunnille. Elimäelle sijoitetuille jääskeläisille Korian kirkosta ja Imatran seudulle jääneille jääskeläisille Imatrankosken kirkosta tuli Jääski-juuristen kotikirkko. Nämä perinnekirkot jatkavat Jääsken seurakunnan monisatavuotista historiaa, josta ensimmäinen maininta löytyy vuodelta 1415.

Lisätiedot:
Martti Talja, puheenjohtaja, martti.talja@karjalanliitto.fi, p. +358 44 977 5599.
Minna Anttonen, toiminnanjohtaja, minna.anttonen@karjalanliitto.fi, p. +358 44 322 8964.

Varsinainen aarre Jääsken kirkon säilyneistä esineistä on punasamettinen messukasukka. Vaate on koristeltu hopearistein ja -kirjaimin ja vuosiluvulla 1696. Tietojen mukaan messukasukka on vanhin siirtoseurakuntien säilynyt tekstiili.  Pellavavuorisen messukasukan sommittelu on yksinkertaisuudessaan aidosti komea. Kasukan selkäpuolella on iso risti, jonka poikkipuun yläpuolella on kirjaimet INRI ja alapuolelle kirjaimet PH ristin vasemmalla puolella, ja AR ristin oikealla puolella. Tämä arvokas esine on vuonna 1996 kunnostettu kirkkotekstiilien konservointilaitoksella messukasukan 300 vuotispäivän kunniaksi.

Taiteilija Arvid Liljelundin vuonna 1888 Jääsken kirkkoon maalaama alttaritaulu siirretään Imatrankosken kirkosta Tainionkosken kirkkoon.