Viikon seura nro 51: Kangasalan Karjalaseura ry

Tämän viikon seura eli Kangasalan Karjalaseura perustettiin jo 17.11.1940. Jatkosota kuitenkin keskeytti seuran toiminnan ja uusi alku koettiin muutama vuosi jatkosodan päättymisen jälkeen vuonna 1947. Seura muutti nimeään vuonna 2007, kun Kangasalan Karjalaiset ry muutettiin Kangasalan Karjalaseura ry:ksi. Evakkoja oli Kangasalla vuonna 1949 reilut 2000. Heistä puolet oli lähtöisin Kivennavalta ja toinen puoli oli Viipurin, Muolaan, Sakkolan, Sortavalan ja Nuijamaan evakoita. Kangasalle syntyi jopa karjalaiskyliä esimerkiksi Liuksialaan, Ruutanaan, Lihasulaan, Vääksyyn, Kerppolaan ja Herttualaan, jonka teiden nimet ovat karjalaisperäisiä. Kunnan väkiluku nousi tuolloin kolmanneksella.

Toiminnan aluksi alkoi toimia kuoro sekä näytelmä-, tanhu- ja nuorisoryhmä. Vuosikymmenten aikana seura on ehtinyt järjestää tansseja, juhannusjuhlia Vesaniemessä, kulttuuri- ja urheilukilpailuja, kihuja, matkoja, iltamia, lounaita, myyjäisiä, kirppareita ja evakkovaelluksen. Toiminta on vuosien mittaan elänyt, osin muuttunutkin, esimerkiksi kuoro ja harrastusryhmät eivät toimi enää, mutta seura on. Seura on järjestänyt erilaisia kursseja, lasten talviriehaa ja löytöretkeä, kyykkäpelejäkin taas.

Seuran toiminnan keskiössä on Karjalainen Kulttuurikeskus Äijälä. Äijälän tarina alkaa jo 1500-luvulta. Tila oli parisataa vuotta yhdellä suvulla, sitten alkoi vaihto vilkastua ja huipentui 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Muutaman vuoden aikana seurasi toistakymmentä omistajanvaihdosta tai pakkohuutokauppaa, kunnes tilanne jälleen rauhoittui 1900-luvun alussa. Vuonna 1978 maatila kiinteistöineen siirtyi kunnan omistukseen ja kunta aikoi purkaa Äijälän. Seuralle sopivaa toimitilaa pitkään etsineet, ripeät karjalaiset ehtivät kuitenkin hätiin ja pelastivat Äijälän. Seura vuokrasi rakennukset 1979, remontoi talon nopeasti ja tupaantuliaisia vietettiin vuonna 1980. Jo vuonna 1984 tilanne muuttui jälleen, kun seura osti rakennukset 100 markalla, ja vuokrasi maa-alueen.

Äijälään rakennettujen näyttelytilojen myötä on toimintaan tullut lukuisat vaihtuvat näyttelyt ja jo vuosikymmeniä pyörinyt tilojen vuokraustoiminta. Aittarakennuksen päädyssä on nykyisin sauna ja aitat on sisutettu näyttelytiloiksi. Yläkerran näyttely- ja toimistotilat valmistuivat 2003, pihan juhlapaviljonki 2007. Äijälään lahjoitettu esineistö ja kirjasto ovat laajentuneet vuosien mittaan ja Äijälä on nyt myös paikallismuseo. Yksi tuoreimmista lahjoituksista tapahtui 13.10.2021, kun Kangasalan Karjalaseurassa vuosia aktiivisesti toiminut Kauko Äikäs luovutti noin 470 karjalaisuutta käsittelevää tietokirjaa Äijälä-talolle.  Lahjoitetun kirja-aineiston arvo on merkittävä. Vanhin kirja, J. M. Saleniuksen ”Historiallisia tietoja Äyräpään vanhasta kihlakunnasta”, on vuodelta 1872. Kauko Äikäs on hankkinut kirjat niinä vuosina, jolloin hän toimi aktiivisesti eri karjalayhdistyksissä. Lahjoitettu kirjakokoelma sijoitetaan Äijälän yläkerran näyttelytilaan ja pidetään erillään talon muusta kirjastosta. Kirjakokoelmaan voi tutustua esimerkiksi Äijälän näyttelyiden ja muiden yleisötapahtumien yhteydessä. Kirjoja voi myös lainata.

Paikan koko nimi on Karjalainen Kulttuurikeskus Äijälä. Kulttuuri on seuran mielestä yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, sivistys. Kangasalan Karjalaseura ja Äijälä eivät olisi sitä, mitä nyt ovat, ellei olisi ollut intohimoisia tekijöitä, työtunteja laskemattomia karjalaisia ja karjalaishenkisiä talkoolaisia, perheitä ja perhekuntia, joita on yhä edelleen mukana toiminnassa.

Seurasta kerrotaan hieno tarina siitä, kuinka evakkokello löysi uuden kodin ja heräsi henkiin Äijälässä. Äijälän seinällä hiljaiseloa viettänyt seinäkello heräsi eloon syksyllä 2004. Ortodoksisen pastorin, isä Mitron vierailun aikana kello alkoi yhtäkkiä lyödä tasatunteja kauniin sointuvalla lyöntiäänellään.  Äijälän väki jähmettyi ällistyksestä paikoilleen. Tilaisuuden energialataus oli vahva ja ikimuistoinen.  Sittemmin kello on taas pysytellyt hiljaisena.

Kellon tarina on mielenkiintoinen. Pentti Viinanen lahjoitti sen keväällä 2004 Äijälään. Hänen veljensä Onni oli ollut evakkolomalla 1944. Onni oli pyöräillyt evakkokuormien perässä. Parikkalan Tyrjän kylässä hän oli poikennut pikkuserkkunsa Antti Ijäksen taloon.  Talon väki oli kuitenkin lähtenyt jo evakkoon. Viinanen oli syönyt pöydälle jääneitä ruokia ja huomannut seinällä olleen seinäkellon. Hän oli päättänyt ottaa kellon hoiviinsa ja jatkanut matkaansa. Kello oli kulkeutunut Viinasen mukana ensin Ylivieskaan ja lopulta Orivedelle. Oikea omistaja ei ollut halunnut kelloa takaisin vaan oli todennut: ”Saatte pitää sen, sillä sinne se meiltä jäi.” Tarinasta tulee mieleen monta asiaa. Evakkoon lähtö oli äkkinäinen, piti toimia rivakasti ja tehdä päätöksiä. Mitä otettiin mukaan, mitä jätettiin. Ateria oli pöydässä, mutta syömään ei ehditty.

Kellon tarina jatkuu Äijälässä.  Sen yksityiskohtaiset tiedot ja valokuva säilyvät sähköiseen kokoelmaluetteloon tallennettuna tulevillekin sukupolville. Äijälän elämä on tunnetusti lämpimästi latautunutta. Todennäköisesti kello taas herää eloon jonain päivänä.

Karjalaseuran toimintaan ja hyvinvointiin ovat vaikuttaneet vuosikymmenien ajan myös moni muu taho: mm. Kangasalan kunta/kaupunki, Kivennapa-seura, ja -Säätiö, Kivennavan Ahjärveläiset, kaikki ympäröivät Pirkanmaan ja monet muutkin karjalaseurat, sukuseurat, eri alojen yhdistykset. Vain muutamia mainiten. Seurasta toivotetaan kaikille lämmin kiitos, yhdessä olemme enemmän!

Tutustu myös seura kotisivuihin: https://www.karjalanliitto.fi/kangasalankarjalaseura