Viikon seura nro 24: Keravan Karjalaseura ry

Sotien jälkeen siirtokarjalaisia asutettiin pääsääntöisesti pitäjittäin eri puolille Suomea. Vuonna 1924 Tuusulasta itsenäistynyt Kerava ei ollut minkään tietyn karjalaisen pitäjän asutusaluetta toisin kuin esimerkiksi naapurikunta Järvenpää, jonne Terijoelta siirtyi paljon karjalaisia.

Huoli toimeentulosta ja asumisesta toi vähitellen myös Keravalle siirtokarjalaisia.  Jotkut aloittivat maanviljelyn Kaskelassa, toiset työnteon esimerkiksi rautateillä, tehtaissa ja palveluammateissa. Keravalla on ollut ja on karjalaisia, joiden juuret ovat eri puolilta luovutettua Karjalaa.

Ajatus Keravan Karjalaisseuran perustamisesta lähti liikkeelle pian rauhan solmimisen jälkeen.  Keravalle muuttaneet karjalaiset kokoontuivat ensimmäisen kerran Keravan Seurantalolle 24.2.1946. Koolla oli tuolloin 30 karjalaista, jotka yksimielisesti päättivät perustaa oman karjalaisseuran. Ensimmäinen pöytäkirja on päivätty 14.5.1946. Oikeusministeriö hyväksyi tämän pöytäkirjan 25.11.1946, ja niin oli Keravalla virallisesti oma Keravan Karjalaisseura ry.

Perustetun seuran tarkoitus määriteltiin perustamiskirjan sääntöjen 2 §:n mukaan seuraavasti: ”Yhdistyksen tarkoituksena on olla kotiseudultaan siirtyneiden karjalaisten keskeisenä yhdyssiteenä ja toimia heidän taloudellisen, sosiaalisen ja henkisen asemansa tukemiseksi.” Sääntöjä uudistettaessa jätettiin pois sanat: ”kotiseudultaan siirtyneiden”. Näin seuran tarkoituksena oli toimia kaikkien karjalaisten eikä vain ns. siirtokarjalaisten yhdyssiteenä. Keravan Karjalaisseuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi prokuristi William Saarinen, varapuheenjohtajana taiteilija Viljam Hämäläinen ja sihteerinä opettaja Lyyli Kouvo.

Seuran perustamisesta lähtien johtokunnan apuna toimi huvitoimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää yhteisiä jäseniltoja. Eri puolilla Keravaa kokoonnuttiin myös viettämään yhteisiä hetkiä ns. tupailtojen merkeissä. Myöhemmin nämä tupaillat muuttuivat kerhoiksi, joissa on pidetty esillä vanhaa karjalaista perinnettä, esimerkiksi ruoka-, kulttuuri- ja pitäjähistorioiden kautta. Keravan Karjalaisseura ry:n lippu vihittiin käyttöön Karjalan Liiton kesäjuhlien avajaisissa Helsingin Jäähallissa 13.6.1970. Lipun vihkimisen toimitti piispa Erkki Kansanaho.

Vuonna 1975 käynnistyi Keravalla muistomerkkihanke Karjalaan jääneiden vainajien muistolle.  Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki saatiin valmiiksi seuran 30-vuotisjuhlaan 28.11.1976, jossa se luovutettiin Keravan seurakunnalle. Muistokiven, joka sijaitsee Keravan kirkkopuistossa, suunnitteli diplomiarkkitehti Jyrki Lehikoinen, ja sen valmisti järvenpääläinen kiviveistämö Kivi Roivas. Kivessä on raamatunlause: ”Meillä on yhdyskuntamme taivaissa." Fil.3:20. Siitä lähtien muistokivi on saanut olla se paikka, jossa me karjalaiset olemme muistelleet ja kunnioittaneet menneitä sukupolviamme ja heitä, joiden haudat jäivät sinne rajan toiselle puolen.

Vuosi 1978 muodostui taitekohdaksi Keravan Karjalaisseuran toiminnassa. Tällöin Tuusulassa asuvat karjalaiset liittyivät seuramme jäseniksi ja samalla seuran nimi muutettiin Keravan-Tuusulan Karjalaiset ry:ksi. Oikeusministeriö hyväksyi nimenmuutoksen 17.9.1979.  Kyseessä ei siis ollut uusi seura, vaan ainoastaan nimenmuutos. Tällöin seuran jäsenmäärä oli 145 henkilöä. Jäsenistö oli alusta alkaen hyvin laajasti eri puolilta Karjalaa Keravalle ja Tuusulaan muuttanutta tai täällä syntynyttä mutta karjalaisuuden omakseen tuntevaa heimoväkeä. Keravan-Tuusulan Karjalaiset ry:n uusi lippu vihittiin käyttöön Karjalan Liiton kesäjuhlien avajaisissa Helsingin Jäähallissa 14.6.1980.

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Vilho Vyyryläisen jälkeen Tuovi Monola, Pentti Marila, Pentti Taponen, Oiva Kiuru, Viljo Seppänen (1978–87), Aarne Hämäläinen ja viimeisimmäksi Anja Hänninen (1990–2006). Seuran jäsenmäärä oli enimmillään vuonna 1987, jolloin jäseniä oli noin 180.

Vähitellen seuran monipuolinen toiminta alkoi hiipua ja jäsenistö ikääntyä. Enää ei jaksettu touhuta ja hankkia varoja toimintaan, eikä myöskään löydetty tapoja saada nuorempia mukaan toimintaan. Niinpä Keravan-Tuusulan Karjalaiset päättivät virallisen toimintansa vuoden 2006 lopussa. Karjalan Liiton hallitus myönsi seuralle eron Liiton jäsenyydestä 13.12.2006 lukien. Tätä ennen vietettiin kuitenkin Keravan seurakuntakeskuksessa seuran 60-vuotisjuhlaa 27.11.2006 jäsenistön kesken. Läsnä oli 31 jäsentä. Tämä ensimmäinen seura toimi siis 60 vuotta.

Seuran lakkauttaminen ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että karjalaiset Keravalla olisivat luopuneet karjalaisuudestaan ja sen rikkaan perinteen vaalimisesta. Karjalan Liitto oli aktiivisesti yhteydessä Keravan karjalaisiin toiminnan jatkamiseksi uutena yhdistyksenä.  Tämän tuloksena Pertti Ruponen, Marja Lahtinen ja Anja Kallio allekirjoittivat ruutupaperille 16.5.2006 laaditun perustamiskirjan: ”Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Keravan Karjalaseura -nimisen yhdistyksen ja liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille seuraavat säännöt.”  Varsinainen perustamiskokous, jossa hyväksyttiin säännöt ja valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Pertti Ruponen, varapuheenjohtajaksi Aila Rautavaara ja sihteeriksi Hannu Virtanen pidettiin 20.9.2006.  Yhdistykseen liittyi v. 2006 yhdeksän henkilöä. Karjalan Liiton hallitus hyväksyi Keravan Karjalaseura ry:n Karjalan Liiton jäseneksi 7.2.2007.  Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin 1.3.2007. Helmikuussa 1946 alkanut karjalaisuuden ja sen rikkaan perinteen vaaliminen Keravalla jatkui siten keskeytymättömänä uuden ja vireän yhdistyksen toimesta.

Uuden seuran toiminta jatkui samanlaisena kuin päättyneenkin seuran toiminta oli ollut: esitelmätilaisuuksia, bussimatkoja, kyykkää, myyntiä markkinoilla, osallistumisia Liiton ja piirin järjestämiin tapahtumiin ja matkoihin jne.  Liiton 70-juhlavuoden kunniaksi Keravan Karjalaseura järjesti Keravan Karjalaiset laulujuhlat.  Tapahtuma oli seuran siihen mennessä suurin tapahtuma.  Yleisöä kävi päivän aikana juhlissa arviolta 250 henkilöä.

Seura on järjestänyt aktiivisesti toimintaa erilaisissa harrastekerhoissa: kuoro, kyykkäkerho, käsityökerho, senioritanssikerho, keilakerho, emäntätiimi ym. ym.  Kantavana ajatuksena on: ”Jokaiselle jotain”. Vuonna 2010 laulukerhona ja yksiäänisenä kuorona alkaneen Keravan Karjala-kuoron toiminta kehittyi, kun uudeksi kuoronjohtajaksi valittiin Risto Kostia.  Kuoro alkoi harjoitella kolmiäänistä laulua.  Kostian jälkeen kuoronjohtaja Lotta Pettinen-Diabyn ohjauksessa kuoro kasvoi ja kehittyi edelleen.  Kuorollamme on ollut useita esiintymisiä ja konsertteja. Yhtenä kohokohtana mainittakoon konserttivierailu Viron Keilaan, joka on Keravan ystävyyskaupunki.  Kuoromme sai hyvät arviot Karjalaisten kesäjuhlien kuorokavalkadissa Hämeenlinnassa 2019.  Kuoro valmistautui myös Finlandia-talon kuorokavalkadiin vuoden 2020 kesäjuhlille Helsingissä, mikä olisi ollut jälleen yksi kohokohta.  Valitettavasti koronavirus covid-19 kuitenkin keskeytti upean kuorotoiminnan toistaiseksi.

Keravan Karjalaseura ry:n lippu vihittiin Karjalaisilla kesäjuhlilla Helsingissä 19.6.2010. Puheenjohtajina ovat toimineet Pertti Ruponen (2006–2008), Hannu Nuutinen (2008–2010), Viljo Pänttönen (2011–2013) sekä 2014 alkaen Jaakko Lyytikäinen, jonka pesti jatkuu edelleen.

Monia tilaisuuksia, tapahtumia ja retkiä on järjestetty vuosien mittaan.  Karjalaista iloa ja riemua on koettu niin talkoissa, iltamissa kuin pikkujouluissakin.  Suurimmillaan seuran jäsenmäärä oli vuonna 2019, peräti 250 jäsentä.  Nyt tuosta luvusta on tultu alaspäin, sillä näinä koronavuosina on valitettavasti tullut eroamisia. Koska tapahtumia ei ole voitu järjestää, uusia jäseniäkään ei ole saatu.

Tulevaisuuteen kuitenkin uskotaan.  Terveysviranomaiset alkavat jo höllentää rajoituksia.  Seuramme lähtee kesäteatteriin jo kesäkuussa.  Heinäkuussa järjestämme yhteislaulutilaisuuden Keravalla, elokuussa osallistumme valkosipulifestareille jne.  Talkoolaiset innokkaina odottavat yhdessä tekemistä.  Kaikki kaipaavat tapaamisia. Karjalaisuus kantaa!

Tutustu myös seuran kotisivuihin sekä Facebook-sivuihin.

Oheinen Viikon seura -juttu on poikkeuksellisesti kokonaisuudessaan seuran omasta kynästä.

Lehtijutun lähde: Sanomalehti Keski-Uusimaa 7.3.2010.