Viikon seura nro 19: Sukuyhdistys Sihvo ry

Ensimmäinen asiakirjamerkintä Sihvosta sukunimenä on vuodelta 1582, jolloin Maunu Sihvo tuli Käkisalmen linnan puusepäksi. Jo lähes 300 vuotta Sihvojen suku on ollut jakaantuneena kolmeen päähaaraan, jotka on nimetty niiden varhaisten asuinpaikkakuntien mukaan Kaukolan, Lemin ja Valkjärven sukuhaaroiksi. Kaukolan ja Valkjärven Sihvojen juuria löytyy Käkisalmesta. Isovihan jälkeen Sihvoja siirtyi Käkisalmesta Kaukolaan ja Valkjärvelle. Lemin Sihvot tulivat Lemille 1700-luvun loppupuolella. Muista sukuhaaroista pieni Jääsken sukuhaara on säilynyt yli 300 vuotta.

Suku on kokonaisuudessaan juuriltaan talonpoikaissuku, vaikka Kaukolan ja Valkjärven sukuhaaroissa olikin Käkisalmen porvareita ja kalastajia 1600- ja 1700-luvuilla. Sukuhaarat liittyvät toisiinsa vain väljästi, mutta nykyisellä DNA-tutkimuksella asiaa on ryhdytty selvittämään. Sukuyhdistyksen tavoite, sukukirja ilmestyi vuonna 2004. Vuonna 2005 Suomen Sukututkimusseura ry ja Lahden seudun sukututkijat ry palkitsivat sen vuoden 2004 sukukirjaksi 67 kilpailussa mukana olleen kirjan joukosta. Vuonna 2015 sukukirjasta julkaistiin jo uudistettu painos, jossa artikkelien ja sukutaulujen määrää on lisätty. Sukunimi tunnetaan usein jääkäriliikkeen ja kenraalien toiminnan kautta, suvun neljän kenraalin ja jääkäriliikkeeseen vahvasti liittyvän Sam Sihvon musiikin myötä. Sukuhaaroissa on ollut useita sotilaita. Toisaalta karjalaisuus, kulttuuri ja historia ovat leimallisesti sukuun liittyviä asioita kirjallisuuden professori Hannes Sihvon ansiosta ja professori Jouko Sihvo on kirjoittanut paljon inkerinsuomalaisista.

Tämä Sihvon suvun perinteitä vaaliva sukuyhdistys on virallisesti perustettu Katajanokan kasinolla Helsingissä 22. marraskuuta 1959, jolloin oli sukuseuratoiminnan alkuunpanijan, jalkaväenkenraali Aarne Sihvon 70-vuotissyntymäpäivä. Noin 200 jäsenen sukuyhdistys järjestää nykyään sukukokouksen kolmen vuoden välein. Sukukokouksen paikka vaihtelee ja kokouksen yhteydessä on muuta ohjelmaa. Kuten kuvasta näkyy, niin viimeksi Karjalatalolla pidetyn sukukokouksen päätteeksi vuonna 2019 osallistujat ajelivat sukuyhdistykselle varatulla raitiovaunulla ympäri Helsinkiä.

Välivuosina kesäisin ennen korona-aikaa yhdistys teki yhden pitemmän matkan ja järjesti lyhyempiä tapaamisia, kuten laivaristeilyitä tai tutustumista johonkin kohteeseen. Näitä matkoja on tarkoitus tehdä vastakin. Pitemmät matkat ovat olleet kotiseutumatkoja muun muassa Kaukolaan, Käkisalmeen ja Valkjärvelle, mutta yhdistys on myös käynyt jääkärien jäljillä Latviassa, kiertänyt Laatokan ja käynyt Pietarissa sukulaisten jalanjäljillä.

Yhteistyö sukuseurojen kesken esimerkiksi matkailuasioissa, suku- ja pitäjäesittelyissä ja muissa tilaisuuksissa on tärkeää. Yhdistys on tehnyt hyvin konkreettista yhteistyötä mm. Sihvosen sukuseuran kanssa Kuulutko sukuuni -tapahtumissa. Vierekkäisissä esittelypöydissä on käyty keskustelua mahdollisista sukuyhteyksistä ja päivystetty ruokataukoja puolin ja toisin. DNA-tutkimukset ovat kiinnostavalla tavalla tuoneet sukuja lähemmäs toisiaan.

Sukuseuran ylläpitäminen ja perinteen siirtäminen nuoremmille on haastavaa, mutta periksi ei saa antaa. Historia ja sukujen tarinat eivät kuulu vain nyt vanhenevalle sukupolvelle. Myös meitä seuraavat sukupolvet tutkivat juuriaan ennemmin tai myöhemmin. Meilläkin on vastuumme siinä, mitä he voivat löytää perhetaustaan tai suvustaan, sukuseurasta korostetaan.
Tutustu myös sukuyhdistyksen kotisivuihin täältä.