Vuoksen Säätiön historia

VUOKSEN SÄÄTIÖ -

Antrean ja Vuoksenrannan perintösäätiö

Historia lyhyesti

Vuoksen Säätiö perustettiin tammikuun 25. päivänä 1948 Riihimäellä, jonka lähikuntiin sijoitettiin jatkosodan päättymisen jälkeen valtaosa Antrean evakoista. Viime sotien jälkeen isännättömiksi jääneet varat koottiin eri lähteistä yhteen. Pohjakassaa rakennettiin Antrean kunnan hoitokunnan ja seurakunnan varoista, oli holdingeja, obligaatioita ja osakkeita. Lisäksi kassaa kartutettiin eri rahastojen tuella sekä yhdistyksiltä, manttaali- ja osuuskunnilta jääneillä varoilla.

Kun asian tiimoilta ensimmäinen kokous oli pidetty jo edellisvuoden toukokuussa, oli Vuoksenrannan hoitokunta mukana saman vuoden syyskuun 28. päivästä lähtien. Sen osuus oli noin 1/3 perustetun säätiön pääomasta, joka oli 550 542 markkaa (24 360 euroa v. 2019).

Vuoksen Säätiön säännöt määrittävät säätiön tarkoituksen. Vaikka säännöt ovat vuosikymmenten mittaan jonkin verran muuttuneet, tarkoitus on edelleen entisten Antrean ja Vuoksenrannan kuntien asukkaiden ja heidän jälkeläistensä henkisten, sosiaalisten ja taloudellisten pyrintöjen tukeminen. Käytännössä se tapahtuu jakamalla avustuksia apurahojen muodossa. 

Säätiötä hallinnoivat hallitus ja hallintoneuvosto ja sitä valvoo Patentti- ja rekisterihallitus.

Säätiön perustamisen jälkeen lahjoituksia tuli vielä lukuisilta eri tahoilta, jopa enemmän kuin peruspääoma oli. Myöhemmin varallisuutta kartutettiin nimikkorahastoja perustamalla, ja niillä on ollut huomattava merkitys säätiön taloudelle, mitä nykyisin hoidetaan ammattisijoittajien avulla.  

Säätiö tunnetaan parhaiten opiskelijoille suunnatuista apurahoista sekä tieteen, taiteen ja urheilun saroilla kunnostautuneille jaettavista mittavammista kannustusapurahoista. Silti alusta lähtien säätiön taholta on tuettu kaikkea kirjallista tuotantoa, mikä käsittelee menetettyä kotiseutua. Ensimmäinen tällainen tuki myönnettiin 1951 fil.tri Seppo Simosen kirjoittamalle Antrean historialle. Seuraava oli tarinakokoelma Karjalassa eletystä elämästä, Hiilkoukku.

Säätiön tukemaa kirjallisuutta on vuosikymmenten mittaan ilmestynyt kymmenittäin. Merkittävimpinä niistä uusi Antrean historia “Kotiseutumme Antrea” sekä Vuoksenrannan historia.

Huomattava on ollut myös Karjalan Tietokantasäätiön tuottama Katiha-tietokannan tukeminen. Tietokantaan on tallennettu luovutetun alueen seurakuntien tiedot 1700-1949 kirkonkirjoista.

Kun raja entiselle kotiseudulle aukesi 1989, alkoi Karjalan jättämään joutuneiden evakkojen ja heidän jälkipolviensa ryntäys entisille kotitanhuville. Se on kestänyt vuosikymmeniä, mutta muuttanut vähitellen muotoaan. Vanhojen kotien kivijalkojen lisäksi on pidetty tärkeänä entisten suomalaisten hautausmaiden ja niillä olevien muistomerkkien kunnosta huolehtimisesta. Antreassa vanhalla hautausmaalla on yksi harvoista Kannaksella olevista vuoden 1918 muistomerkeistä, jonka sivuille vuonna 1998 saatiin sikäläisten hallintoviranomaisten luvalla pystyttää muistokivet viime sodissa kaatuneille. Antrean kirkonmäellä on kirkon paikalla kookas risti ja rinteessä muistokivi. Vanhan hautausmaan lisäksi hoidettavana on erityinen muistopuistoalue Tuonenlehto.

Vuoksenrannassa on pystyssä yhä luterilainen kirkko, jota on kunnostettu. Lisäksi Vuoksenrannassa on hoidettavana kaksi hautausmaata, luterilaisen seurakunnan ja Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan hautausmaat. Kirkon tuntumaan on pystytetty viime sotien sankarihautamuistomerkki. Näitä alueita ja kirkkoa hoidetaan keväisin ja syksyisin tehtävillä talkoomatkoilla, joiden käytännön järjestelyistä vastaavat pitäjäseurat, Antrea-Seura ry. ja Vuoksenranta-seura ry. Kaikki toimet tapahtuvat yhteistyössä Kamennogorskin hallinnon kanssa ja avulla. Myös alueen kiviteollisuus on ollut tärkeä yhteistyökumppani. Hyviä yhteyksiä Leningradin oblastin Viipurin aluehallinnon sekä paikallisen hallinnon kanssa vahvistetaan vierailemalla puolin ja toisin vuosittain. Sekä Antreassa että Vuoksenrannassa on pidetty useita Karjalasta lähdön muistojuhlia.

Vuoksen Säätiö on vuodesta 2013 lähtien myöntänyt pronssista Vuoksi-mitalia henkilöille ja yhteisöille, jotka ovat erityisen vahvasti tukeneet säätiön tarkoitusperiä. Mitalin on suunnitellut antrealaisjuurinen kuvanveistäjä Pertti Kukkonen.

Mitalin numero 1 vastaanotti Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, mitalin numero 2 sai Karjalan Liitto. Viimeisin mitali, numero 11 on annettu Kamennogorskin kaupungille.

Säätiön talous on vakaa ja omaisuutta hoidetaan ammattisijoittajien avulla. Tavoitteena on, että vähintään 60 prosenttia vuosittaisista menoista suuntautuu apurahoihin ja muihin säätiön myöntämiin tukiin. Vuoksen Säätiö toteuttaa edelleen tehtäväänsä karjalaisen kulttuurin kokoajana, tallettajana ja siitä tietouden levittäjänä.

Teksti on lainaus Vuoksen Säätiön historiikista, 2019: 

Raakel Henttonen. Vuoksen säätiö - Antrean ja Vuoksenrannan perintösäätiö. Katso koko historiikki