Seurakunta
Hiitola kuului Käkisalmen tuomiokuntaan, Hiitolan käräjäkuntaan, Hiitolan-Tiurulan nimismiespiiriin ja seurakuntana Savonlinnan hiippakunnan Jääsken rovastikuntaan. Seurakunnalla oli oma kirkkoherra jo 1616 ja kappalainen 1637. Seurakuntaan kuului Ilmeen rukoushuonekunta eli entinen kappeli, joka siirrettiin Rautjärveen kuuluvaksi 1897. Hiitolan puukirkko valmistui 1795. Hiitolan Tiurulan kylässä oli kreikkalaiskatolinen seurakunta.
Lähde: O. I. Colliander: Suomen kirkon paimenmuisto 19:n vuosisadan alusta nykyaikaan. Ensimmäinen osa. I. Suomen kirkon hiippakunnat ja niiden tuomiokapitulit. II. Suomen kirkon seurakunnat ynnä niiden kirkkorakennukset ja papisto. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 8 (1910), s. 122.
Kirkkoherrat
| Kirkkoherra | Vuodet |
|---|---|
| Martinus Petri | 1644-1664 |
| Paulus Joh. Costianus | 1685-1688 |
| Ernst Jacobi Gudseus | 1689- |
| Anders Zetræus | 1718- |
| Anders Formicander | 1729-1737 |
| Johan Deutsch | 1738-1774 |
| Gustaf Fredrik Deutsch | 1774-1782 |
| Johan August Krook | 1786-1794 |
| Karl Stråhlman | 1795-1801 |
| Magnus Alopæus | 1802-1831 |
| Daniel Sælan | 1833-1843 |
| Fredrik Vilhelm Melart | 1845-1855 |
| Fredrik Ferdinand Fröberg | 1858-1879 |
| Johan Gustaf Heinonen | 1880-1896 |
| Karl Fredrik Toikka | 1899-1908 |
| Klas Filip Järnefelt | 1909-1946 |
Kappalaiset
| nimi | vuodet |
|---|---|
| Henrik Illukas | 1637- |
| Mathias Matthiæ | 1658- |
| Henrik | 1667- |
| Anders Formicander | 1701-1729 |
| Henrik Cojander | 1729-1744 |
| Samuel Henrik Passelberg | 1744-1751 |
| Johan Laurenius | 1752-1765 |
| Johan August Krook | 1765-1785 |
| Jakob Ågren | 1785-1795 |
| Anders Gustaf Punderus | 1795-1802 |
| Gustaf Adolf Mansner | 1802-1818 |
| Peter Magnus Löfving | 1819-1862 |
| Karl Fredrik Kockström | 1865-1882 |
| Tobias Hagelin | 1884-1892 |
| Karl Fredrik Toikka | 1892-1899 |
| Lauri Klemens Sirelius | 1899-1928 |
| Johan Torsten Rafael Hartman | 1930-1949 |
Hiitolan evankelisluterilaisen seurakunnan ja kirkon vaiheita
Hiitolaan muutti evankelisluterilaista väestöä jo 1500-luvun lopulla ja seurakunta itsenäistyi v. 1610. Aluksi evankelisluterilainen väestö käytti kirkkonaan Veijalan kylän Rekomäessä sijainnutta entistä kreikkalaiskatolista Pyhän Eliaan kappelikirkkoa. Evankelisluterilaisen väestön lisääntyessä alettiin suunnitella uuden kirkon rakentamista ja ensimmäinen varsinainen evankelisluterilainen kirkko rakennettiin v. 1625 Hiitolan järven kaakkoispuolelle. Myöhemmin rakennetut kirkot on sijoitettu samalle paikalle. Kirkon välittömään läheisyyteen perustettiin myös hautausmaa, joka palveli seurakuntalaisia suomalaisajan loppuun asti. Sen ohella otettiin v. 1938 käyttöön uusi hautausmaa.
Kuva 1: Hiitolan seurakunnan kirkko 1900-luvulla, oikealla kellotapuli. Väriltään kirkko on ollut kellanruskea.
Ensimmäinen kirkko oli kuitenkin rakennettu huonosti ja sitä jouduttiin jatkuvasti korjaamaan. Seurakunta ja seurakuntalaiset kyllästyivät jatkuviin korjauksiin ja niin päätettiin rakentaa taas uusi kirkko samalle mäelle. Tämä toinen kirkko valmistui vuonna 1695. Kirkkoon saatiin kellot vuosina 1750 ja 1752. Kirkko sai lahjoituksina paljon myös muuta arvokasta esineistöä 1700-luvulla. Kirkossa oli pitkään käytössä tarkoin säädetty istumajärjestys (penkkijärjestys). Seurakunnan rippikirjaan v. 1755-1774 kirjattu istumajärjestys on liitteenä 1. Vuonna 1778 vahvistettiin uusi istumajärjestys.
Toinenkin kirkkorakennus rappeutui kuitenkin melko nopeasti ja jälleen oli tarve suunnitella uuden kirkon rakentamista. Rakentamisesta tehtiin päätös 1790-luvun alussa ja kolmas kirkko valmistui kolmen (3) vuoden rakentamisen jälkeen vuonna 1795. Kirkko edusti aikansa kaunista ja rauhallista tyyliä ja oli muodoltaan perinteinen ristikirkko. Kirkkoa on pidetty tunnetun kirkonrakentajan Tuomas Suikkasen suunnittelemana. Tuomas Suikkanen on rakentanut samantyyliset Käkisalmen, Johanneksen ja Sakkolan kirkot. Hän oli kuitenkin kuollut jo vuonna 1781, joten hän ei ole voinut olla itse rakentamassa Hiitolan kirkkoa. Kirkko edusti kuitenkin hänen suunnittelemaansa rakennustapaa. Todellista rakentajaa ei tunneta, mutta on mahdollista, että rakentaja on ollut Tuomas Suikkasen sukulainen.
Uutta kirkkoa jouduttiin korjaamaan jo vuonna 1802. Samalla lisättiin kirkkosaliin penkkejä ja rakennettiin lehteri. Kirvesmiehenä ja puuseppänä toimi hiitolankyläläinen talonpoika Yrjö Pörsti. Kirkko saatiin näillä korjauksilla tyydyttävään kuntoon ja sen istumapaikkalukua saatiin lisättyä huomattavasti. Kun penkkien määrää lisättiin, oli laadittava myös uusi istumajärjestys (penkkijärjestys). Lähinnä alttaria oikealla puolella istuivat säätyläismiehet ja pääkäytävän vasemmalla puolella heidän vaimonsa miestensä mukaisessa arvojärjestyksessä. Pitäjänkokouksessa 29.12.1810 sovittiin, että alttarista katsoen kolmannessa penkkirivissä istuivat talolliset Matti Paukkunen Raivattalasta, Olavi Karvonen Siisiönmäeltä ja Martti Häkli Koukunniemestä. Myös seuraavien penkkirivien istumajärjestys määriteltiin samassa yhteydessä. Istumajärjestystä säilytettiin sakastissa kirstussa ja jokainen seurakuntalainen voi käydä tarkistamassa siitä oman paikkansa. Vuonna 1869 kirkkoon rakennettiin sakasti kuorin eteläpuolelle ja v. 1882 kirkkoon tehtiin laaja peruskorjaus. Kirkkoon mahtui peruskorjausten jälkeen noin 1000 sanankuulijaa. Vuonna 1930 kirkko katettiin betonipaanuilla ja v. 1932 se maalattiin sekä sisältä että ulkoa. Evankelisluterilaisen seurakunnan toiminta päättyi Hiitolassa syyskesällä 1944. Kirkkorakennus on paikallisilta asukkailta saadun tiedon mukaan syttynyt hitsauskipinästä palamaan ja tuhoutunut v. 1968.
Kirkkoon hankittiin v. 1883 taidemaalari Alexandra Frosterus-Såltinin maalaama alttaritaulu ”Jeesus Kirkastusvuorella”, 15-äänikertaiset urut hankittiin v. 1898. Urut uusittiin v. 1942. Ensimmäiset lämmityslaitteet kirkkoon asennettiin v. 1904.
Kuva 2: Sisäkuva Hiitolan kirkosta 1930-luvulta. Kuva Iivari Jyrinki
Kuva 3: Hiitolan kirkon alttaritaulu, joka on nykyisin Noormarkun kirkossa
Kuva 4: Kirkon koristeltu alttari 1930-luvulla
Kirkkorakennuksesta erillään oli kellotapuli. Lähdetiedoista ei selviä, oliko kellotapuli alkuperäinen vai oliko se mahdollisesti korvattu myöhemmin uudisrakennuksella. Kellotapuli on paikallisten lähteiden mukaan tuhoutunut tulipalossa jo 1950-luvulla.
Vuoden 1918 vapaussodan sankarivainajille perustettiin Hiitolan hautausmaan yhteyteen sankarihautausmaa-alue. Sankarivainajien muistomerkki paljastettiin Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.1920. Muistomerkin jalustan päälle asennettiin kuvanveistäjä Eemil Halosen luoma sankaripatsas ”Kannelta soittava tyttö”. Samalle sankarihautausmaa-alueelle haudattiin myös sotien 1939-1940 ja 1941-1944 sankarivainajat. Näitä sankarivainajia oli Hiitolassa n. 200 henkilöä, joista osaa ei saatu evakuoitua haudattavaksi, vaan jäivät hautaamattomina kentälle.
Hiitolan kirkon kellot, sisustusirtaimisto (mm. alttaritaulu) ja kirkollisissa toimituksissa tarvittava kalusto (mm. ehtoolliskalusto) ja hautausmaan sankaripatsas on evakuoitu Suomeen. Pääosa evakuoidusta materiaalista on nykyisin Noormarkun seurakunnan hallinnassa.
Hiitolan kirkon kellotapulin perustuksille pystytettiin Hiitola-Säätiön ja Hiitolan Pitäjäseuran toimesta ja kirkon ja hautausmaan muistomerkki v. 1993. Hankkeessa toimittiin hyvässä yhteistyössä paikallisen hallinnon kanssa. Sankarivainajien muistomerkki hautausmaalla uudistettiin samoin yhteistoiminnassa paikallisen hallinnon kanssa v. 1996. Tuhoutuneen kirkon sijaintipaikalle pystytetään 7.10.2017 muistomerkkitaulu.
Kuvia:
Kuva 5: Hiitolan kirkon ja hautausmaan sijainti Maanmittaushallituksen v. 1932 julkaisemalla kartalla
Kuva 6: Vanhan kartan perusteella tehty uusi karttapiirros, johon on lisätty uusi hautausmaa-alue ja sankarihautausmaan sijainti vanhalla hautausmaalla
Kuva 7: Hiitolan sankarihautausmaa-alue 1940-luvulla
Kuva 8: Hiitolan sankarivainajien muistomerkki 6.12.1920
Hiitolan kirkon pohjapiirros ja istumajärjestys vuodelta 1746
- Matthias Akiander: Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. Aftryck ur Finska Vetenskaps-Societetens Bidrag till kännedom om Finlands Natur och Folk. I Delen. Helsingfors, Finska Litteratur-sällskapets tryckeri 1868, s. 196-206.
- O. I. Colliander: Suomen kirkon paimenmuisto 19:n vuosisadan alusta nykyaikaan. Ensimmäinen osa. I. Suomen kirkon hiippakunnat ja niiden tuomiokapitulit. II. Suomen kirkon seurakunnat ynnä niiden kirkkorakennukset ja papisto. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 8 (1910), s. 122-123.
- Eino Puramo: Kurkijoen kihlakunnan historia. Hiitola-Kurkijoki-Lumivaara-Jaakkima. Kirjassa Hiitolan historia. Julkaisijat Hiisi-säätiö, Kurki-säätiö, Lumi-säätiö ja Jaama-säätiö. Pieksämäki, Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino 1958, s. 547-550.
- V. H. Vainio: Hiitolan historia. Myöhäisin osa vuodesta 1865 lähtien seurakunnan ja pitäjän hallintoelinten lakkauttamiseen 1950-luvun alussa. Kirjassa Hiitolan historia. Julkaisija Hiisi-säätiö. Pieksämäki, Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino 1959, s. 22-25.
Tiurulan kreikkalaiskatolinen (ortodoksinen) seurakunta ja kirkko
Osa Hiitolan väestöstä (n.10 %) tunnusti kreikkalaiskatolista uskoa, mikä varhaisina vuosisatoina oli valtauskonto Kurkijoen pogostan alueella, johon Hiitola kuului 1620-luvulle saakka. Hiitolan kreikkalaiskatolinen väestö (n. 400 henkilöä) kuului jäseninä Tiurulan kreikkalaiskatoliseen (ortodoksiseen) seurakuntaan. 1800-luvun jälkipuoliskolla seurakuntaan kuuluivat lisäksi Kurkijoen, Parikkalan, Kirvun, Kaukolan ja Räisälän kreikkalaiskatoliset asukkaat. Myös Pyhäjärven ortodoksit kuuluivat Tiurulan seurakuntaan v. 1932 saakka, jolloin seurakunta liittyi Käkisalmen kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan. Saaren pitäjän ortodoksit liittyivät myös Tiurulan seurakuntaan, mutta liittymisvuosi ei ole tiedossa. 1920-luvulla Tiurulan kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan kuului yhteensä n. 1700 henkilöä.
Kuva 1: Tiurulan kreikkalaiskatolisen kirkon, pappilan ja hautausmaan sijainti 1930-luvulla
1930-luvulla seurakunnan hallinto siirrettiin Hiitolan Tiurulan kylästä parempien kulkuyhteyksien varrelle Kurkijoelle, jonne valmistui seurakunnan pääkirkoksi uusi Neitsyt Marian ilmestymisen kirkko v. 1933. Tiurulan kirkko jäi samalla kappelikirkoksi, jossa pidettiin jumalanpalveluksia vain määräpyhinä.
Tiurulan seurakunnan ensimmäinen nimeltä tunnettu kirkko oli nimeltään Ristinylennyksen kirkko, josta on tietoja jo ainakin 1500-luvulta alkaen. Tämä ja kaikki sen jälkeen rakennetut Tiurulan kirkot ovat sijainneet samalla paikalla Laatokan rannalla. Vuonna 1785 vapaaherratar de Scott rakennutti kirkon v. 1785. Tämä kirkko purettiin v. 1831 ja uusi Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko rakennettiin v. 1832. Tämä kirkko korjattiin v. 1901. Kirkko kuitenkin paloi v. 1908. Uusi Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko rakennettiin v. 1914. Epäonni kuitenkin vaivasi seurakuntaa ja tämäkin kirkko syttyi v. 1917 salaman iskusta tuleen ja tuhoutui seuranneessa tulipalossa. Vuonna 1922 seurakunnan kirkoksi siirrettiin Kanneljärven Lounatjoelta Pyhän Serafin Sarovilaisen muistolle pyhitetty kirkko. Tämän kirkon kohtaloksi tuli tuhoutua sodassa kesällä 1941. Konevitsan luostarin toimesta on tuhoutuneen kirkon perustuksille pystytetty v. 1998 puinen risti.
Kuva 2: Pyhän Serafin Sarovilaisen kirkko Tiuralassa 1930-luvulla
Tiurulassa on ollut kreikkalaiskatolinen hautausmaa vuosisatojen ajan. Hautausmaa on edelleen toiminnassa ja paikkakuntalaiset hautaavat sinne vainajiaan.
Kuva 3: Tiuralan kreikkalaiskatolisen kirkon muistoristi talvella 2014
Kuva 4: Tiuralan kreikkalaiskatolisen seurakunnan rippikoululaisia 1930-luvulla
Kuva 5: Tiuralan kreikkalaiskatolisen seurakunnan laulukuoro Pyhän Serafin Sarovilaisen kirkon vihkiäisissä vuonna 1922