Talo nro 15 Huovila

Huovilaisen suku oli tullut Tervajärvelle 1800-luvun alussa avioliittojen kautta. Kuvassa heidän jälkipolviaan. Keskellä isäntä Juhana Huovilainen s. 28.12.1870 ja vaimo Helena o.s. Kuuluvainen s. 29.04.1867. Heidät oli vihitty juhannuksena 1890. Takana vasemmalta Lydia Huovilainen o.s. Turtia s. 1896 ja puolisonsa Antti Huovilainen s. 1895, Augustin vaimo Elsa o.s. Koskelainen s. 1909 sylissään vanhin poika Alpo s. 1928, Matilda Koskimies o.s. Huovilainen s. 1897, Vilhelmiina Sipiläinen o,s. Huovilainen s. 1899 ja Vilho Huovilainen s. 1907. Lapset vas. Terttu s. 1917 Antin ensimmäisestä avioliitosta, takana isovanhempien välissä kasvatti/paimenpoika Eino Mytty s. 1915, Maila Sipiläinen s.1921. Alla Antin lapset vas. Mirjam s. 1925 ja Väinö s.1923 ja Matildan poika Valtteri Koskimies. Tervajärven Huovila 1930-luku (Mirjam Sällinen)

Vanhin Huovilaisen pojista Juho s. 25.02.1891 lähti Kanadaan Port Arthuriin. Ajan kuvaa oli, että samalla laivalla lähti useampi kyläläinen. Juhon kanssa lähti ainakin hänen serkkunsa ja ikätoverinsa Anton Turtia s. 1889. Aikaisemmin muuttaneet lähettivät tuttaville valokuvia houkutukseksi. Juho jäi Amerikkaan pysyvästi vaihtaen asuinpaikkaa ja päätyi Floridaan. Hän toimi parturina, menestyi hyvin ja kävi ainakin kerran kotimaassaan tapaamassa sukulaisia. Matkustustiedot Siirtolaisuusinstituutin rekisteristä.

Nuoruuden haaveita. Vas. Matilda Huovilainen s. 30.06.1897 kävi serkkunsa Hilma Turtian s. 02.10.1895 kanssa Viipurissa ottamassa muistokuvan, kun suunnitelmissa oli lähteä yhdessä Amerikkaan, kuten kummankin vanhin veli oli aikaisemmin mennyt. Kuvaaja E. M. Anderssen Viipuri, 1913 (Leena Suomalainen)

Sisarukset Heikki s. 08.02.1893 ja Matilda Huovilainen sekä Hilma Turtia matkustivat yhdessä. Käytäntönä oli, että samanaikaisesti matkustavat koottiin lähtöä edeltävänä päivänä Hangon siirtolaishotelliin, jossa heille tehtiin lääkärintarkastus. Sillä varmistettiin, ettei heitä terveydentilan vuoksi käännytettäisi takaisin väli- tai määräsatamassa. Piti myös lunastaa pankista vekseli eli maihinnousuraha, jonka sai perillä takaisin kuittia vastaan. Näin viranomaiset varmistivat, että henkilö pystyi elättämään itsensä kunnes saisi työpaikan. Matka kesti kaikkiaan 3-4 viikkoa säästä riippuen. Matkustustiedot Siirtolaisuusinstituutin rekisteristä.

Antti Sipiläinen s. 25.12.1889 kirkonkylän Ollamäen talossa ja Vilhelmiina o.s. Huovilainen s. 6.11.1899 vihittiin 22.8.1920. Kuvassa tytär Maila s. 1921. Poika Ilmari syntyi 1925. Studiokuvaus, 1920-luku (Anni-Maria Rekola)

Huovilaisen vanhempien veljien lähdettyä Kanadaan jäi Antti s. 13.05.1895 isä-Juhanan ja nuorempien sisarusten kanssa pitämään taloa. Antti avioitui 1916 Matilda Hiiren kanssa. Heille syntyi poika Tauno 1916 mutta hän menehtyi hinkuyskään puolivuotiaana. Tytär Terttu syntyi 16.12.1917. Matilda sairastui kylässä levinneeseen espanjantautiin ja kuoli syksyllä 1918. Kuvassa Antti II vaimonsa Lydia Mikontytär Turtian s. 19.12.1896 kanssa ja heidän lapsensa Väinö s.1923 ja Mirjam s. 1925. Myöhemmin syntyi vielä Niilo 1931. Tervajärven Huovila n. 1930 (Mirjam Sällinen)

Antti Huovilainen ja Sirkka- hevonen. Talvisin Antti teki isossa tuvassa suksia, saaveja, rekien jalaksia ja kärrinpyöriä, jotka keväällä tervattiin pihalla kevätauringon kuivatettaviksi. Taustalla on tuohikattoinen riihi. Kuvan omistaja Antin tytär Mirjam Sällinen kertoi v. 2021, että perheellä oli Museoviraston kirjallinen päätös rakennuksen ja tuohikaton suojelusta. Sota sen kuitenkin poltti. Tervajärven Huovila, 1930-luku (Mirjam Sällinen)

August s. 07.04.1902 avioitui Elsa Koskelaisen kanssa 1927. Elsa s.25.02.1909 oli kylän Myllysenpäästä Anton Koskelaisen tytär. Kerrotaan, että Huovilaisen talossa oli samaan aikaan emättömäksi jäänyt karitsa, jota piti juottaa tuttipullolla. Se kulki ihmisten mukana ja oli kiepsahtanut hääväen nauruksi morsiusparin kammarissakin. Sitä pidettiin hyvänä enteenä ja Augustille ja Elsalle syntyikin 10 lasta: Alpo 1928, Viljo 1929, Lasse 1931, Tauno 1932, Veijo 1934, Heikki 1936, Pekka 1938, Helena 1943, Maija 1947 ja vielä toinen Pekka 1948, kun ensimmäinen oli kuollut evakosta paluun jälkeen uudenvuoden aattona 1942 suolitulehdukseen. Tervajärven Huovila 1927 (Aune Korkkulan perikunta)

Elsa Huovilainen ja pojat Alpo, Viljo ja Lasse. Tervajärven Huovila 1932 (Jouni Huovilainen)

Kuvassa August Liinu-tamman kanssa. Hevoset olivat Augustin vastuualuetta ja hän osti niitä markkinoilta. Hän myös ajoi rahtia Uuraaseen veljiensä kanssa ja teki työtä lautatarhalla jos maatöiltä aikaa riitti. Yhtenä sateisena kesänä tukit uitettiin Tervajärven ja Tervajoen kautta satamaan, koska tiet olivat niin huonossa kunnossa ettei hevosrahti ollut mahdollista. Huovilaisella oli useita hevosia, ainakin kuvan Liinu, Sirkka, Tyyne, Viuhka ja Taru. Puolustusvoimien käyttöön otettiin sota-aikana n. 72 000 hevosta. Taru-hevonen oli yksi niistä eikä se enää palautunut sotaretkeltään. Tervajärven Huovila 1930-luku (Jouni Huovilainen)

Vilho Huovilainen s. 23.01.1907 avioitui Elma Koskimiehen s. 23.3.1906 kanssa. Häitä vietettiin 03.09.1933. Elma oli Vilhon Matilda-sisaren miehen sisar. Heille syntyi poika Kalevi 7.3.1935, Studiokuva (Jouni Huovilainen)

Huovilaisen aitta on rakennettu 1927. Vasemmalla liha-aitta, oikealla vilja-aitta ja keskellä puuvaja. Oviaukoissa ”vastuuhenkilöt.” Pihapiiriin kuului sikala, talli, kalustohuone, riihi ja käymälä. Sauna ja pukuhuone olivat rannassa, joten vedet saatiin kannettua saunaan suoraan järvestä. Tervajärven Huovila, 1930-luku (Jouni Huovilainen)

Augustin sylissä Lasse, Alpolla käsi silmän päällä, Viljo hänen sylissään, Antin lapset Väinö seinustalla, Mirjam kottikärreissä ja Niilo hänen sylissään. Oikealla Matildan poika Valtteri Koskimies. Kuva Tervajärven Huovilan talon seinustalta 1931 (Mirjam Sällinen)

Ida Huovilainen s. 22.08.1910. Alkuperäisessä kirkonkirjassa nimeksi on merkitty Iita, myöhemmissä asiakirjoissa ja sosiaalisissa suhteissa käytetty nimeä Ida. Studiokuva 1920-luku (Leena Suomalainen)

Ida Huovilaisen toiveena oli hakeutua hoitoalalle ja hän lähti heti rippikoulun käytyään harjoittelijaksi Kirvun luontaisparantolaan. Kirvu 1926 (Leena Suomalainen)

Kuvassa Kirvun parantolan asiakkaita ja hoitohenkilökuntaa. Ida Huovilainen istumassa ensimmäisenä oikealla. Kirvu v. 1926 (Leena Suomalainen)

Idan ammattitavoite muokkautui Kirvun parantolatyön aikana mielisairaanhoitajaksi. Äiti kuitenkin kielsi häntä hakeutumasta siihen ammattiin, kun oli tullut tietoon potilaan aiheuttama vakava hoitajan pahoinpitely. Vaihtoehdoksi Ida hakeutui karjakkokouluun ja työskenteli siinä ammatissa koko työuransa. Koulutuspaikka ei ole tiedossa, 1930-luvun alku. (Leena Suomalainen)

Huovilaisen sisarukset Ida ja Vilho kuvattuna suositulla näköalapaikalla Imatrankosken rannalla. Heidät voi löytää monesta kylän nuorison yhteiskuvasta, sillä he olivat varsin aktiivisia osallistujia Tervajärven nuorisoseurassa ja muissa kylän yhteisissä harrastuksissa. Imatrankoski, 1930-luku (Leena Suomalainen)

Huovilaiset rukiinleikkuussa Männikkösuon uudispellolla. Lapset kulkivat peltotöissä mukana ja vain harvoin he jäivät kotiin mummon ja jonkun isomman tytön hoiviin. Jokainen tuon ajan lapsi muistaa, miltä sänkipelto tuntuu. Siinä he samalla tulivat valvotuiksi ja oppivat työt. Tervajärven Huovila 1929 (Jouni Huovilainen)

Talossa oli paimenpoikana Eino Mytty, joka kuvassa syöttää viljaa puimakoneeseen. Hän oli syntyisin Ylämaalta ja jäänyt parivuotiaana orvoksi vanhemmistaan. Vanhin sisar oli huolehtinut Einosta niin kauan, että hän sai kansakoulun suoritetuksi Villalan koulussa. Sen jälkeen Eino tuli paimenpojaksi Huovilaisille ja oli perheen jäsenenä kuusi vuotta toimitellen talon töitä. Eino oli opinhaluinen ja luki paimenessa ollessaan kirjastosta koko Tiede ja elämä –kirjasarjan. Kuvassa Lydia kerää puintijätteitä Antin punomaan ruumenkoppaan. Ruumenten sekaan laitettiin jauhoja ja seosta haudutettiin kuumassa vedessä. Lehmät söivät sitä mielellään. Tervajärven Huovila 1930-luku (Leena Suomalainen)

Eino Mytty 7.1.1915 - 3.12.1939 lähti varusmiespalvelukseen Raivolan varuskuntaan. Lähtiäisiksi Huovilaiset maksoivat hänelle mukaan käyttörahaa ja Eino kirjoitti heille pitkiä kirjeitä sieltä sekä Lapin Rajavartiostosta, jonne hän työllistyi varusmiespalveluksen jälkeen. Eino kaatui heti talvisodan alussa 3.12.1939 Petsamossa Yläluostarin taisteluissa. Sotapäiväkirjan mukaan hän oli toiminut tilanteessa varsin esimerkillisesti. Studiokuva 1930-luku (Pirkko Ratilainen)

Huovilaisen naiset: edessä vas. Antin II vaimo Lydia Huovilainen, emäntä Helena Huovilainen o.s. Kuuluvainen, Augustin vaimo Elsa Huovilainen o.s. Koskelainen. Takana vas. Vilhon vaimo Elma Huovilainen o.s. Koskimies, Antti ja Lydia Huovilaisen tytär Mirjam, Terttu Antin I avioliitosta ja Matilda Koskimies o.s. Huovilainen. Tervajärven Huovila 1930-luku (Tapani Huovilainen)

Juhana Huovilainen kuoli kotonaan astmakohtaukseen. Kuolinilmoitus Maakansa-lehdessä 25.2.1937

Juhana Huovilainen kuoli 23.02.1937. Tavan mukaan vanhemmat vainajat laitettiin mustaan arkkuun jota hautajaisiin saakka säilytettiin kellarissa tai kylmänä vuodenaikana ulkorakennuksissa. Tervajärven Huovila 1937, (Jouni Huovilainen)

Hautajaistaloon oli kutsuttu suku ja kyläläiset. Kuvassa Juho Huovilaisen arkku on nostettu rekeen ja hautajaissaatto järjestäytyy. Etummaisessa reessä kulki laulumies laulaen vainajan lempivirttä, sitä seurasi vainajan reki ja lähiomaiset ikäjärjestyksessä, sitten muu suku ja viimeisenä kyläläiset. Juhon hautajaissaatossa oli 36 rekikuntaa. Tervajärven Huovila 1937 (Jouni Huovilainen)

Huovilaisen tila oli 112 hehtaaria. Tilalle rakennettiin 1938 uusi navetta, jossa oli uudenaikaiset karjakeittiö ja maitohuone. Navetassa oli tilat 17 lypsylehmälle, lisäksi hiehot ja vasikat. Lampaita oli n. 30 kpl, sillä villaa kului paljon suurperheen vaatetukseen. Muutama sika kasvatettiin ruokatarpeeksi ja kolme hevosta hoitivat tarvittavat kuljetukset. Kuvassa ajetaan heinää uuden navetan vintille. Tervajärven Huovila, 1938, (Jouni Huovilainen)

Tervajärven Turtianpään silta. Taloilla oli järven takana viljelys- ja laidunmaita ja kesäkuun alkupäivinä paimenet taluttivat lehmät sillan kautta järventausmaille. Naiset kävivät aamuin-illoin veneellä lypsyllä. Sillan kautta kuljettiin myös Rakkolan kylään. Talvisella Tervajärvellä leikkivät vas. Mirjam, Alpo ja Väinö Huovilainen sekä Anton ja Matilda Koskimiehen poika Valtteri. Tervajärvi 1930-luku (Jouni Huovilainen)

Augustin ja Elsan pojat kesällä 1938. vasemmalta Alpo s. 1928, Viljo s. 1929, Lasse s. 1931, Tauno s. 1932, Veijo s. 1934, Heikki s. 1936. Tervajärven Huovila (Tapani Huovilainen)

Vahvialan reserviläiset kutsuttiin jo 6-7.10.1939 yöllä rajalle suojajoukoiksi. August lähti mukanaan puolustusvoimien käyttöön sovittu Taru-hevonen ja ohjeiden mukaiset varusteet: itselle 3 päivän eväät, hevoselle 3 päivän heinät, lapio, talikko, ämpäri ja rautakanki. Vilho lähti jostain syystä vähän myöhemmin. Sodan alkaessa August oli jo 37-vuotias ja 7 lapsen isä. Sodassa katsottiin asioita myös inhimilliseltä kannalta ja suurperheen isänä hänet sijoitettiin turvallisempiin tehtäviin 2/Er.P 7 13 talouskomppaniaan aseelliseksi ajomieheksi. Kuva on Augustin sotilaskantakortin liitteestä, jossa todetaan osanotto talvisodan taisteluihin Lohiojalla, Työppölässä, Sommeella ja Nisalahdessa, jossa hän sai kokea talvisodan päättymisen dramaattiset tunnit.

Talvisodan evakuointivaiheessa perhe hajaantui. Terttu ja Ida lähtivät jo pari viikkoa ennen muita taluttaen karjaa Häsälän kautta Vainikkalan asemalle. Siellä karja, 14 lypsävää ja sonni, saatiin junaan, joka pysähteli asemilla pisimmillään pari päivääkin. Valkeakoskella lasti purettiin ja Terttu ja Ida paimensivat karjan kaupungin halki Sääksmäelle, jossa vanhan pappilan navettaan saatiin 12 lehmää, 2 lehmää ja sonni oli jouduttu matkalla lopettamaan. Evakuointimääräyksen saatuaan Antti ja Lydia lähtivät kotoa lasten kanssa ja sijoittuivat Punkalaitumen apteekin tiloihin tietämättä, missä muu perhe oli. Apteekkarin (Artturi Ruohisto v 1923 alkaen) putkiradiosta kuunneltiin ”etsintäkuulutuksia”, joissa toisistaan sodan jaloissa eksyneet ihmiset voivat ilmoittautua ja etsiä omaisiaan. Ohjelmasta selvisi, että Terttu ja Ida olivat karjoineen Sääksmäellä ja sinne Antin perhekin muutti. Samasta radio-ohjelmasta saatiin tietää myös, että Elsa ja Elma lapsijoukkonsa kanssa olivat jotenkin selviytyneet Askolan Korttiaan. (Kuva teoksesta Punkalaitumen apteekki 1909-2009, apteekin arkisto)

Väinö Huovilainen oli Sääksmäen pappilassa renkipoikana ja osti palkkarahoillaan polkupyörän. Kuvaaja Ida Huovilainen, Sääksmäki 1941, (Leena Suomalainen)

Antin tytär Mirjam Huovilainen pääsi evakossa ollessaan ripille Sääksmäen kirkossa. Sota oli suruaikaa ja rippikoululaiset määrättiin pukeutumaan mustiin. Mirjamilla oli vain vaalea leninki, joten Lydia-äiti värjäsi sen mustaksi. Kuvaus Ida Huovilainen, Sääksmäki, 1941 (Mirjam Sällinen)

Sisarukset Terttu, Niilo, Väinö ja Mirjamin rippikuvassa. Tilaisuuden kunniaksi juotiin kahvit ja Lydia-äiti kirjoitti sukulaisille kirjeitä, joissa kertoi ripillepääsystä. Kuvaaja Ida Huovilainen, Sääksmäki, 1941.. (Leena Suomalainen)

Väinö astui palvelukseen vapaaehtoisena 18.07.1941 Jalkaväen koulutuskeskukseen, joka sijaitsi Forssassa. Lähtiessä äiti itki ja isä taputti hartioille, toivotti Luojan siunausta että poika tulisi terveenä kotiin. Samaan aikaan lähti naapurista tutuksi tullut nuori Osmo Vähämäki. Pojat olivat sopineet, että jos toiselle tapahtuu ikäviä, niin toinen kirjoittaa kotiin tapahtumasta. Aluksi Väinö kävi lyhyen jalkaväen huoltoalan koulutuksen keittäjäksi. Kesäkuussa 1942 hänet siirrettiin Laatokan rannikkoprikaatin 3. Merikomppaniaan. Asevelvollisuusaika tuli täyteen 17.07.1943 jonka jälkeen hän palveli reserviläisenä Laatokan Rannikkoprikaatissa keittäjänä Pohjois-Laatokalla. Hänet kotiutettiin 25.11.1944. Studiokuva 1941 (Mirjam Sällinen)

Välirauhan ja jatkosodan aikana kaikki kansanopistot ja emäntäkoulut olivat täynnä karjalaistyttöjä. Terttu kävi Ahlmannin emäntäkoulun ja pääsi sen jälkeen apulaiseksi kuvassa olevaan Toijalan Aholan taloon. Puoliso, muolaalainen Eino Hänninen, löytyi samalta paikkakunnalta ja vihkiminen tapahtui jouluna 1942. Seuraavan talven Terttu kutoi kapioita sukulaistalossa Vahvialan kirkolla. Toijalan Ahola, 1941 (Leena Suomalainen)

Kun keväällä 1942 päästiin palaamaan kotiin, odotti tulijoita poltettu kylä. Heti sillan takana törröttävät Huovilaisen savupiiput. Pioneerit kävivät aluetta läpi miinoituksen varalta. August oli sodassa ja Vilho oli kaatunut lokakuussa. Kylän jäljellä olevat talot oli majoitettu viimeistä sopukkaa myöten poltettujen talojen asukaita. Juhanan veli Mikko majoitti osan perheestä. Elsa lapsineen sijoittui isänsä luokse ahtaaseen Harjulaan ja jouluun asti pojat sinnittelivät yötä heinäladossa. Saunassa asuttiin kun katto saatiin korjatuksi ja ehjä kivikellarikin palveli nukkumapaikkana. Eikä tässä kaikki. Kolmevuotias Pekka kuoli uudenvuodenaattona äkilliseen suolistotulehdukseen juotuaan keittämätöntä vettä. Hänet haudattiin loppiaisena. Tilanne oli ylivoimainen kaikille, mutta varsinkin raskaana olevalle Elsalle. Isä Anton vei hänet keuhkokuumeen takia sairaalaan ja Helena syntyi samalla sairaalareissulla 20.1.1943. Antti aloitti kotijoukkojen kanssa uuden talon rakentamisen ja siihen päästiin muuttamaan jouluaattona 1943. (Jouni Huovilainen)

Vilho Juhananpoika Huovilainen s. 23.1.1907 taisteli Jalkaväkirykmentti 56:ssa ja kaatui Äänisen rannalla Solomannissa 03.10.1941. Jatkosodan aikana kentälle jääneiden tai muualle haudattujen siunaus- ja muistotilaisuus oli Vahvialan Rauhamaalla 31.05.1942 kun vihollinen oli polttanut pitäjän Kirkon elokuun lopussa 1941 perääntyessään alueelta. Jokaiselle vainajalle oli pystytetty valkoinen risti. Siunausta toimittamassa oli kolme pappia ja siunattavia oli kirkonkirjojen mukaan 19 sankarivainajaa. Saattoväkeä oli runsaasti, sillä kevääseen mennessä suurin osa pitäjän väestöstä oli päässyt jo palaamaan koteihinsa.

August Huovilainen oli viulisti ja kiersi tämän kokoonpanon kanssa sotilaiden viihdytyskiertueilla 1942-1943. Vas. Heikki Similä Antreasta, Eino Linden Kuortaneelta, Uno Himanen Valkjärveltä, August Huovilainen Vahvialasta, Eljas Suonpää Parkanosta. Edessä haitaristi Kalervo Sauri Alavudelta. August oli jatkosodan aikana jo 40-vuotias ja ollut sodassa 2 vuotta. Kahden vuoden aika oli edellytys, että hänelle voitiin maksaa perheen elatukseksi vaatimatonta sotakuukausipalkkaa, nykyrahassa n. 650 euroa. Studiokuvaus, 1940-luku (Jouni Huovilainen)

Kotiinpaluun jälkeen Vahviala oli edelleen sotatoimialuetta ja henkilöillä piti olla alueella liikkumiseen kuvallinen kulkulupa. Vakoojia ja desantteja tarkkailtiin. Tämä kuva on Mirjam Huovilaisen kulkuluvasta ja hän kertoi, että se piti aina esittää kysyttäessä vaikka olisi ollut heinäpellolla. Studiokuva Viipurissa, 1940-luku (Mirjam Sällinen)

Uusi evakkomatka alkoi Juhannuksen alla 1944. Kuvassa 13-vuotias Lasse Augustinpoika Huovilainen seisoo Toijalan asemalla ja on etsimässä, jos sinne olisi kulkeutunut perheen vähäisiä tavaroita. Isä oli vielä sotatoimissa ja äidin huollettavana oli iso joukko nuorempia lapsia Kankaisten kartanosta saadussa evakkopaikassa. Toijala 1944, (Tapani Huovilainen)