Rakkola
Rakkolan kylä sijaitsi Vahvialan lounaisosassa, Säkkijärven rajalla. Yhdessä Häsälän kylän kanssa Rakkola irroitettiin Säkkijärvestä ja liitettiin uuteen Vahvialan kuntaan 1920. Ehkäpä juuri siksi niillä oli yhteinen koulu, Häsälän koulu, joka kuitenkin sijaitsi reilun sata metriä Rakkolan kylän puolella.
Kylän pinta-ala oli noin 1400 hehtaaria, josta peltoa noin 308 hehtaaria. Taloja oli 51 kappaletta. Uudenkaupungin rauhan raja 1721 halkoi kylän itälänsi suunnassa. Kylän pohjoislaita oli Ruotsin puolta ja etelälaita Venäjää. Elämää se ei millään lailla haitannut. Rajasta muistona on vieläkin muutaman kuutiometrin kokoinen luonnon kivi Koivikon talon pihalla. Kivessä on nähtävissä vuosiluku 1722 ja molempien valtioiden sen aikuiset tunnukset.
Osittain kylän halki virtasi Tervajoki. Osan matkaa kylän koillislaidassa joki kulki Tervajärven kylän vastaisella rajalla. Tervajärven rajalla Kuuluvaisen kohdalla oli myös kylän korkein kohta Niinikkomäki, 51,2 metriä merenpinnasta mitattuna. Kylän länsilaidalla Häsälän rajalla oli Suur Matkusjärvi joka laski Matkusojaa myöten Pieneen Matkusjärveen, joka oli kokonaan kylän alueen sisällä.
Kylän läpi kulki tie Tervajärveltä Häsälän kautta Ylämaalle. Keskellä kylää aivan lähekkäin oli seitsemän eri tienhaaraa. Joista yhdestä erkani tie Hyppälän kautta Säkkijärven kirkolle. Kansan suussa alueesta "haastettiin seitsemiistä".
Rakkolan kylä oli jaettu alunperin kolmelle rekisterinumerolle siten että numero 1 oli Ylärakkola, 2 Alarakkola ja 3 Huotari. Huotari oli vähän erillään muusta kylästä Vahvialan kirkon suuntaan, josta syystä sitä virheellisesti usein luultiin omaksi kyläkseen.
Toiminnan keskipiste oli Maalaisliiton talo urheilukentän laidalla Matkusmäellä. Isänmaallisesta hengestä osoituksena oli suojeluskunta- ja Lotta- toiminta, joissa kaikki kynnelle kykenevät olivat mukana.
Suojeluskuntalaisten lavastama taistelu Matkusojan sillalla: (Älä yli päästä perhanaa). Takana vasemmalla Matkusmäki. Sven Duuffana Anton Ylärakkola Uutelan talosta.
Koululla opettaja Kilpiö ohjasi voimistelijaryhmää. Verner Suuronen puolestaan ohjasi Rakkolan sekakuoroa, joka kävi useilla paikkakunnilla esiintymässä. Myös näytelmäryhmä, joka piti tukikohtanaan seurantaloa, kävi esiintymässä muuallakin.
Amerikassa maalausoppinsa saanut taiteilija Ylärakkolan Matti, joka muutti sukunimensä Ylänteeksi, asui kylässä. Hänen tuotantoaan on mm. Vahvialan kirkon alttaritaulu. Matti Ylänne koki traagisen kuoleman aivan kotinsa lähellä Rapamäessä hevosonnettomuudessa.
Kuuluisa haitaristi Emil Pönni eli Pönnin Emppu oli Rakkolan poikia. Kerrotaan hänen opettaneen iselle Vili Vesteriselle Säkkijärven polkan. Myös Vahvialan kunnankirjuri Juho Suuronen eli Eippolan Jussi vietti vapaa-aikaansa lapsuuden kodissa Eippolassa.
Koska tilat olivat pirstaloituneet sukupolvien saatossa melko pieniksi, oli keksittävä muuta tienestiä. Useasta talosta käytiin rannikon satamissa lastaustöissä, sekä tehtiin puhdetöinä rekiä, kiässejä ja puuastiota myyntiin. Astiat myytiin pääasiassa Viipurissa, jonne oli matkaa noin 20 kilometriä. Emil Pönnillä oli Huotarin koskessa Tervajoessa saha.
Kylän perinteitä jatkaa Rakkola Seura, jonka toimesta on julkaistu muistelmateos Rakkola kotimme Karjalassa. Seura järjestää myös vuosittain kotikylämatkan Rakkolaan.
Hannu Sollo