Talo nro 33 Hiilikanta

Hiilikannan (puhekielessä Hilkana) tila sijaitsi Järvenpään kylän länsipäässä varsin kaukana, noin viiden kilometrin päässä, muusta kyläyhteisöstä. Tie kyläyhteisöön kiersi muiden kylien kautta ja matkaa kertyi yli kaksinkertaisesti. Oli siis luonnollista, että talon väki oli enemmän tekemisissä lähikylien naapureiden kuin muun kyläyhteisön kanssa.

Valitettavasti tilan asiakirjat ovat hävinneet sodan myrskyissä ja useiden muuttojen yhteydessä, mutta jotakin muistitietoa on säilynyt. Tarinan mukaan Antti Matinpoika Puusteli (syntynyt 12.11.1850 Säkkijärven Karvalan kylässä) oli kyläilemässä, mahdollisesti sukuloimassa, Hiilikannan naapurissa Turusella. Keskustelussa tuli esille, että lähellä oli iso naapuritalo, Hiilikanta, jossa oli isännän paikka vapaana. Talossa oli vain yksi tytär eikä lainkaan poikia. Antti oli siinä vaiheessa omien sanojensa mukaan seilannut ”seitsemät meret” ja oli ilmeisesti kypsä asettumaan aloilleen. Antin kosioretkestä tuli menestys, ja hän avioitui 7.5.1864 syntyneen Vappu Heikintytär Vahvelaisen kanssa 4.12.1881. Näin Antista tuli Hiilikannan isäntä. Sukunimestä Puusteli on useita versioita riippuen lähteestä. Se on kirjoitettu muotoon Puustel, Puustell, Puusteli tai Puustelli. Puusteli oli virallisesti käytetty muoto aina 1950-luvulle, kunnes Mikkelin arkistoista löytyneiden kirkonkirjojen mukaan virallisen kirjoitusasun tulikin olla Puustelli.

Isojaon aikaisista tapahtumista kerrottaessa nimeä Hiilikanta ei ole mainittu. Sitä vastoin Järvenpään maarekisterissä on merkintä: Lohkaistu talosta N:1 tässä kylässä Kuvernöörin päätöksellä 1879 21/10… Tästä osasta (16) lohottu 47,94 ha… josta syntynyt uusi tila N:2. Tilan nimi oli Hiilikivi; viljeltyä maata oli 3,38 ha ja viljelyskelpoista sekä metsämaata 44,56 ha. (tila 16 oli isojaossa merkitty Adam Antinpoika Vahvelaiselle, joka oli tullut kylään vävyksi).

Tultaessa 1930-luvun lopulle Hiilikannan tila oli senaikaisen mittapuun mukaan iso ja vauras. Tilan pinta-ala oli noin 140 hehtaaria, josta peltoa oli noin 30 hehtaaria. Metsät ulottuivat Pienmäenjärvelle saakka. Oton aikana tilalle oli ostettu lisää maata useaan kertaan. Tilalla oli sisä- ja ulkopalvelijoita. Hiilikannassa oli 30-luvulla toistakymmentä lehmää, lampaita, kanoja, kukko, kaneja ja ainakin kaksi hevosta. Tila kuului karjantarkkailun piiriin, mikä ei ollut siihen aikaan tavallista. Tarkkailukarjakon tekemät muistiinpanokirjat lehmien tuotoksista olivat vielä sodan jälkeen Otolla tallessa, mutta sittemmin ne ovat hävinneet muuttojen yhteydessä.