Uukuniemen ja Uukuniemi-seuran historiaa

Uukuniemen vaiheita

Uukuniemi sijaitsee Laatokan Karjalassa, Karjalan Pyhäjärven ympärillä, Salpausselän harjujen molemmin puolin. Uukuniemen sijainnilla "idän ja lännen välissä" on ollut merkittävä vaikutus sen historiaan. Uukuniemen Kirkkolammen pohjasedimenteistä tehty tutkimus kertoo, että alueella on viljelty maata jo noin vuonna 800, viikinkiajan alussa. Viljely ja asutus on jatkunut katkeamattomana näihin päiviin saakka.

Ensimmäiset kirjalliset lähteet Uukuniemeltä ovat Venäjän/Novgorodin vallan ajalta. Vuonna 1500 kootusta Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirjasta käy ilmi, että Uukuniemen alueella sijaitsivat tuolloin Kurkijoen pitäjän Lapinlahden ja Soskuan perevaarat. Nykyään tunnetuista kylistä mainitaan nimeltä Ukonniemi, Kumpu, Totkunniemi, Ristlahti, Sikopohja, Purujärvi ja Latvasyrjä. Venäjän valta tarkoitti sitä, että tuohon aikaan uukuniemeläiset olivat uskonnoltaan ortodokseja. 1500- ja 1600-luvun uukuniemeläisiä kiusasivat Ruotsin ja Venäjän väliset jatkuvat sodat Käkisalmen läänin herruudesta sekä pienemmät rajan yli tehdyt partio- ja kostoretket.

1600-luvun alussa Laatokan Karjala siirtyi Novgorodin/Venäjän hallinnasta Ruotsin hallintaan. Uukuniemelle perustettiin luterilainen seurakunta noin 1632. Siihen laskettiin kuuluvaksi kyliä Kesälahden Villalasta aina Jaakkiman Oinaanvaaraan ja Paikjärveen saakka. Ortodoksit alkoivat eri syistä muuttaa Venäjän puolelle, ja vähitellen autioksi jääneille tiloille muutti luterilaisia uudisasukkaita Savosta, nykyisen Etelä-Karjalan alueelta sekä Karjalan kannakselta. Ruptuurisota 1656-57 kiihdytti ortodoksien muuttoa, ja sen seurauksena väestö luterilaistui Uukuniemellä. 1600-luvun loppu oli ankarien katovuosien aikaa. Näiltä vuosilta alkavat Uukuniemen luterilaisen seurakunnan historia- ja rippikirjat.

1700-luvun alkupuoli oli raskas myös Uukuniemellä. Suuri Pohjan sota ja Ison vihan aika koettelivat Laatokan Karjalan väestöä monin tavoin. Kirkonkirjoissa on pitkiä katkoja, koska kirkkoherra Gregorius Wastén pakeni sodan kauhuja Rantasalmelle. Raskaat sota- ja miehitysvuodet päättänyt Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 halkaisi Uukuniemen kahtia niin, että Kesälahti jäi Ruotsin puolelle ja Uukuniemi oli jälleen osa Venäjää. Kahden vuosikymmenen jälkeen Pikkuviha 1741-1743 vaikutti ehkä pahimmin Laatokan Karjalassa. Kun rauha tehtiin 1743, olivat Uukuniemen seudut pahimmin Venäjän miehityksestä kärsineitä. Sotajoukkojen lisäksi Uukuniemellä kuten muillakin salomailla kierteli rosvoja.

Sodat Ruotsin ja Venäjän välillä jatkuivat 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Suomen sodan seurauksena Haminan rauhassa 1809 Ruotsin itäiset läänit eli Suomen alue liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja Suomesta tuli autonominen Suomen suuriruhtinaskunta. Suomen alueeseen liitettiin 1812 myös Vanha Suomi, se Suomen osa joka oli päätynyt Venäjälle jo 1700-luvun miehitysten seurauksena, mukaan lukien Uukuniemi.

Uukuniemellä oli 1930 6200 asukasta. Suurin osa Laatokan Karjalan ja myös Uukuniemen alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen. Tuhannet uukuniemeläiset joutuivat jättämään kotinsa ja siirtymään evakkoon muualle Suomeen, suuri osa heistä kahdesti: ensin talvi- ja sitten lopullisesti jatkosodan rauhanteon jälkeen. Jäljelle jäänyt Uukuniemi oli itsenäinen kunta sotien jälkeen perustetussa Etelä-Karjalan maakunnassa vuoden 2004 loppuun saakka, jolloin Uukuniemi yhdistyi sen eteläpuolella sijaitsevien Saaren ja  Parikkalan kuntien kanssa uudeksi Parikkalan kunnaksi. Vuodesta 2017 saakka Uukuniemestä on voitu virallisesti käyttää nimitystä Uukuniemen pitäjä.

Uukuniemi-seuran historiaa

Uukuniemi-seura perustettiin Helsingissä 1.3.1952. Perustajina olivat evakkoina Helsingin seudulle muuttaneet entiset uukuniemeläiset, mm. Arvi H. Jännes, joka toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Muista perustajista mainittakoon sosiaalineuvos Akseli Kaskela, kauppaneuvos Tauno Hämäläinen, tehtailija Jalmari Ahokas, emerituspiispa Kalevi Toiviainen ja diplomikauppias Iivari Pölönen. Heti perustamisvuonna Uukuniemi-seura järjesti pitäjäjuhlat, jotka saivat heti suuren suosion. Juhlia järjestettiin aluksi vuorovuosin Uukuniemellä ja Uukuniemeltä evakkoon lähteneiden sijoituskunnissa, kuten Myrskylä, Ristiina, Kauhava, Kuortane ja Kortesjärvi. Viimeiset 40 vuotta Uukuniemi-juhlat on järjestetty yhtä poikkeusta lukuunottamatta Uukuniemellä.

Uukuniemi-seura tekee merkityksellistä kotiseututyötä vaalimalla kotiseudun muistoja ja perinteitä. Tämän tavoitteellisen työn tuloksena uukuniemeläisillä on kirja "Uukuniemi, rajan halkoma pitäjä" (1956), kotiseutulaulu "Uukuniemen usko" (1957), lippu (1991) ja useita muistomerkkejä: kirkkomäellä Ristlahden taistelun uudelleen pystytetty muistomerkki (1982) ja Uukuniemen lottien muistomerkki (2018), Niukkalassa lottien muonituspisteen muistolaatta (1994) sekä Kummussa Blenheim BL-142-pommikoneen pakkolaskupaikalla muistomerkki (2010).

Uukuniemen Papinniemessä on tehty arkeologisia kaivauksia vuosina 1995-2002 sekä 2004-2007. Kaivauksissa on todennettu alueella sijainneen ortodoksinen kirkko, kalmisto ja ainakin kolme talonpoikaistilaa, todennäköisesti myös pappila. Kokonaisuus on ainutlaatuinen siksi, että paikalle ei ole myöhemmin rakennettu mitään. Uukuniemi-seura on teettänyt kaivauksista vuonna 1996 löytyneestä Pyhää Nikolausta esittävästä ikoniriipuksesta kopioita muistoesineiksi. Riipuksen on suunnitellut Heli Kauhanen Lahden ammattikorkeakoulussa 1998.

Papinniemen kaivausten lisäksi paikkakunnalta on tehty merkittäviä löytöjä, kuten koruja ja rahoja, alan harrastajien voimin metallinpaljastimella. Myös Papinniemen ensimmäinen löytö, rahakätkö, on löytynyt harrastajan metallipaljastimella. Uukuniemi-seura on koonnut näistä löydöistä näyttelyn "Uukuniemi -arkeologinen aarreaitta" kesällä 2021.

Uukuniemi-juhlien yhteydessä on säännöllisesti laajemminkin kiinnostavia tapahtumia, kuten luterilaisten ja ortodoksien yhteinen ristisaatto ja Matkamiehen ristin pystytys Papinniemen entiseen ortodoksikylään 1995 tai lukuisat sukukirjojen julkistamiset. Vuoden 1990 Uukuniemi-juhlilla julkistettiin ensimmäinen uukuniemeläinen sukututkimus "Marttinansaaren Pölösiä". Sukututkimusten tekijä on opetusneuvos Anja Kukkonen, joka on myöhemmin julkaissut laajoja tutkimuksia uukuniemeläisistä suvuista, mm. kirjat Uukuniemen Tiaisia (1993), Kalattoman Pölösiä (1996), Uukuniemen Sihvosia (2003), Uukuniemen Hämäläisiä (5 kirjaa - Suomen laajin yhdellä kertaa julkaistu sukututkimus, 2008), Uukuniemen Kirmasia (2011), Uukuniemen Berg-suku (2013), Uukuniemen Lemisiä (2014) sekä Uukuniemen Härkäsiä/Härkösiä (2016).

Uukuniemi-seura on julkaissut 50-vuotishistoriikin "Rakkaudesta rajan halkomaan pitäjään" 2002 ja sille seuraavat 10 vuotta kattavan jatko-osan 2012. Seura omistaa 1800-luvulla käräjätalona toimineen Pitäjäntuvan, joka on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1888. Rakennus siirtyi seuralle vuonna 1957. Seura osti Pitäjäntupaa ympäröivän 2100 m2 suuruisen maa-alueen Parikkalan kunnalta vuonna 2006. Pitäjäntupa on Uukuniemi-juhlien keskus ja muina aikoina vuokrattavissa erilaisiin tilaisuuksiin.