Reino Halosen puhe 30.7.2006 Sortavalaan jääneiden vainajien muistomerkillä Jyväskylässä
Sortavalan Pitäjäseura ry
Reino Halosen puhe 30.7.2006 Sortavalaan jääneiden vainajien muistomerkillä Jyväskylässä
Olemme kokoontuneet tänne J:lään Sortavalan Pitäjäseuran perinteiseen kesäjuhlaan. Aloitamme juhlamme tuomalla kukkatervehdyksen Karjalaan jääneiden hautamuistomerkille. Muistellaan nyt hetkinen äitiemme, isiemme, siskojemme, veljiemme ja ystäviemme leposijoja siellä menetetyn Karjalan hautapaikoilla. Varmasti moni meistä voi vieläkin palauttaa mieleensä ne hetket, jolloin seisoi omaisensa avatun arkun äärellä vaikkapa Sortavalan vanhalla hautausmaalla siellä Helylän tien varrella tai sitten sankarihautausmaalla arvostetun kirkkomme luona.
Kuka olisi osannut arvata alkusyksystä 1944, jolloin vielä saattelimme sekä siviilejä että rintamalla kaatuneita heidän viimeisiin lepopaikkoihinsa, että menisi viitisen vuosikymmentä ennenkuin meillä olisi seuraavan kerran mahdollisuus käydä viemässä kukkatervehdyksemme heidän kummuilleen.Nämä kaipausten vuosikymmenet eivät kuitenkaan ole pystyneet himmentämään muistojamme, kun pääsimme kuitenkin etsimään niitä tuttuja kumpuja ja nostelemaan pystyyn itätuulen kaatamia hautakiviä.
Monet meistä ovat sittemmin olleet mukana hautausmaiden siistimisessä ja muutenkin kunnostamisessa, joskin työ on usein tuntunut varsin turhauttavalta. Jatkossa lienee hautausmaiden osalta lähes realistinen toiveemme, että alueita eivät paikalliset päättäjät ottaisi uusiin erityiskäyttöihin, vaan antaisivat muistolehtojemme olla vaikka vain nykyasussaan.Lähetämme tässä nyt kukin mielessään hiljaisen tervehdyksen siellä rajan takana uinuvien omaistemme muistolle. Säilykööt he muistoissamme yhtä lähtemättömästi kuten tämä kivipaasi täällä Jyväskylän kalmistossa.
