Taiteilja Daniel Pesu - monilahjakkuus
Sortavalaa ja Laatokan saaristoa paljon kuvannut taiteilija Daniel Pesu (1891 -1956) joutui lähes viisikymmentävuotiaana evakkoon. Talvisodan päätyttyä hän ei perheineen enää palannut Karjalaan, koska arveli, että pois sieltä olisi kuitenkin taas lähdettävä. Perheen elämä jatkui Pohjanmaalla, Limingan jälkeen vuosia Tyrnävällä. Viimeiset vuotensa Pesu asui Kempeleellä.
Sortavala-seuralla oli ilo saada Pesun oululaiset lapsenlapset Jaana Pesu ja Kaisu Pesu-Kankaala kertomaan isoisästään seuramme tilaisuuteen. Jaanalle ja Kaisulle on käynyt kuten niin monelle meistä: lapsena jo edesmennyt isoisä ja hänen työnsä eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, nyt he toivovat, että löytyisi tarpeeksi aikaa isoisän ja hänen jäämistönsä tutkimiseen. Sukunimeä Pesu he
kantavat ylpeinä toisin kuin kouluaikoina, jolloin siitä tehdyt lukuisat väännökset kuten vesipesu, autopesu, alapesu aiheuttivat tytöille harmia.
He ovat pikkuhiljaa tyhjentäneet isoisän aarteita täynnä olevaa arkkua, josta on löytynyt mm. taiteiljan takki, kiehtova maalin täplittämä työvaate, joka selvästi on ollut monessa mukana. Kiinnostuneina me sortavalaseuralaiset tutkimme sitä. Arkusta on vielä kaivamatta esiin monia aarteita. Ne joutuvat todennäköisesti odottamaan aikaa, jolloin pikkusisko Kaisukin jää eläkkeelle.
Daniel Pesu oli tuottelias taiteilija, joka elätti perheensä maalaamalla. Tauluja on arvioitu olevan 15 000 – 18 000. Ateneumista taidemaalariksi valmistunut taiteilija kulki talosta taloon myyden itse taulujaan. Vuoden hän toimi piirustuksenopettajana Sortavalan lyseossa. Hän oli monilahjakkuus, joka kirjoitti runoja ja sanoitti musiikkia, soitti haunuria ja oli hyvin kiinnostunut luonnosta.
Daniel Pesulle oli ominaista paneutuminen syvällisesti häntä kiinnostaviin asioihin. Hän tunnisti lintulajit viserryksestä ja tiesi niiden latinalaiset nimet. Hänellä oli merkittävä linnunmunakokoelma, jonka hän rikkoi evakkoon lähtiessään, koska ei halunnut jättää sitä viholliselle. Hänellä oli myös kansainvälisestikin merkittävä perhos- ja koppakuoriaiskokoelma.
Taiteilija saattoi maalata kolmeakin työtä yhtäaikaa. Hän toivoi katsojan kritisoivan töitään: mikä niissä oli hyvää, mikä huonoa, miten voisi parantaa. Vaikka Pesu maalasi runsaasti Pohjanmaan maisemia toimi lapsuuden ja nuoruuden Karjala hänelle ehtymättömänä aihepiirinä. Me sortavalaseuralaiset ikävöimme Pesun suurta Laatokka-aiheista taulua, joka lienee joutunut Karjalatalon kellariin lakkautetun Sortavala-salin seinältä.
Marja Lampi
