Arvid TH. Genetz - Karjalan Liitto

Seminaarinlehtori Arvid TH. Genetz

Sortavalan seminaarista löytyi opetushenkilökuntaa, joiden vaikutus näkyy vielä nykyäänkin. Yksi näistä oli seminaarin luonnontieteiden lehtori Arvid TH. Genetz. Hän oli syntynyt Muolaassa nimismiehen poikana 1852. Suku oli tullut Suomeen 1700-luvulla Etelä-Ruotsista. Isä asettui perheineen Kurkijoelle oltuaan sitä ennen Impilahdella ja Sortavalassa.

Arvid TH. Genetz aloitti koulunkäyntinsä Sortavalassa Sortavalan tyttökoulun edeltäjässä Charlotta Lydeckenin koulussa. Sieltä hän jatkoi Jyväskylän ylä-alkeiskouluun, josta myöhemmin tuli Jyväskylän lyseo. Koulu oli Suomen ainoa yliopistoon johtava suomenkielinen koulu, jolla oli merkittävä vaikutus tulevassa elämässään. Hän menestyi koulussa hyvin ja siksipä hänet valittiin koulun järjestyksenpidosta vastaavaksi sensoriksi.

Päästyään ylioppilaaksi 1871 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon luonnontieteiden alalle. Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti jo 1875 ja siirtyi opettajaksi ensin Käkisalmeen ja sitten Hämeenlinnaan. Hän omaksui elämänkatsomuksekseen samoihin aikoihin tulleen darwinismin eli kehitysopin. Se toi myöhemmin monesti ristiriitoja hänen työurallaan. Saipa hän Hämeenlinnan aikanaan huomautuksenkin omalaatuisesta opetustavastaan.

Jo opiskeluaikanaan hän toimi kesäisin Kymen lauttausyhdistyksen alipäällikkönä Jyväskylässä, myöhemmin teki liiketoimia omaan lukuunsa. Seminaarinlehtorin pestin hän otti valmistuttuaan ensin Jyväskylän kansakouluopettajaseminaarissa ja sitten Sortavalan kansakouluopettajaseminaarissa sen perustamisen jälkeen 1881 luonnontieteiden ensimmäisenä lehtorina.

Hämeenlinnan aikanaan hän löysi tulevan vaimonsa Ida Hårdin, joka oli puolestaan hyvin uskonnollisesta suvusta lähtöisin. Sortavalaan Arvid TH. Genetz muutti mielellään, olihan kaupunki tuttu ennestään ja uuden seminaarin, tyttökoulun ja poikalyseon monet opettajat olivat jo opiskeluajoilta tuttuja. Seminaarissa oli niin sanottu Kymölän henki eli se oli hyvin uskonnollinen. Siitä ristiriidasta koitui hänelle monia vaikeuksia. Pian huomattiin, ettei hänen kanssaan sopinut ryhtyä väittelemään, ei ainakaan luomiskertomuksesta. Saipa hän kouluylihallitukselta varoituksenkin loukkaavasta kielenkäytöstä.

Opettajana Genetz oli kuitenkin uranuurtaja omalla alallaan. Hän julkaisi suomeksi oppikirjat Maantiede, Luonnonoppi ja Eläin- ja kasvioppi seminaarin opiskelijoita varten. Hän oivalsi, että parhaan käytännöllisen tuloksen luonnontieteessä saa, kun perustaa oman kasvitarhan. Hän halusi, että jokainen oppilas saa oman kasvitarhan huollettavakseen. Itse hän suunnitteli suurelta osaltaan Vakkosalmen puiston.

Toinen puoli Genetzillä oli hänen valtakunnalliset luottamustehtävät. Hän oli Sortavalan kaupungin porvarissäädyn edustajana 1896, 1897, 1899 ja 1900 valtiopäivillä. Aluksi hän oli vanhasuomalainen, myöhemmin edistyspuolueen jäsen. Asiantuntemustaan hän käytti maalaiskuntakomiteassa, maanviljelyshallituksen hevoshoitokomiteassa ja kalastuskomiteassa.

Luottamustoimissaan tai oalla ammattialallaan hän teki monia ulkomaanmatkoja muun muassa Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Hollantiin ja Englantiin. Kalankasvatukseen hän tutustui jo eläkkeellä ollessaan Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa.

Sortovuosina ajan venäläistyttämishengen mukaisesti hän joutui selkkauksiin jopa sukulaistensa kanssa. Sortavalaa hän kuitenkin puolusti ja oli 1903-1904 kaupunginvaltuutettunakin. Rautatien saaminen Sortavalaan oli hänelle elintärkeä hanke. Radan valmistuminen 1893 teki mahdolliseksi myös ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat 1896. Juhlat toivat Sortavalan koko Suomen tietoisuuteen. Ansioistaan hänelle myönnettiin 1899 Pyhän Stanislauksen ritarikunnan kolmannen luokan ritarimerkki, vaikkei hän periaatteidensa vuoksi sitä koskaan rintaansa pannut.

Yhdistystoiminta liittyi myös hänen rakkaimpiin harrastuksiinsa. Näitä oli toimiminen perustajana ja jäsenenä Sortavalan hevosystävien seurassa, Sortavalan maamiesseuran Sortavalan piirikunnassa, josta 1895 tuli Karjalan maamiesseura.

Genetzille ominainen tapa toimia oli osallistua Sortavalan pinta-alan laajentamiseen se, että kun muuten aluetta ei saatu laajennettua, hän lahjoitti 15 hehtaaria Sortavalan maalaiskunnan Loplolan kylästä. Myöhemmin kaupunginosaa nimitettiin Genetziksi ja sieltä löytyy myös Jänneksen katu, miksi sukunimi Genetz myöhemmin suomennettiin. Lahjoitukseen tosin sisältyi erikoinen vastavuoroisuus kaupungin kanssa mikä aiheutti napinaakin: kaupungin tuli maksaa lehtorin lapsille eläkkeet. Samoin hän lahjoitti uudelle koululle tontin Vakkolahden rannalta jo 1914. Erinäisistä syistä johtuen se valmistui vasta 1929, millä paikallaan se on nykyisinkin.

Genetziä kutsutaan Karjalan kasvitarhan- ja puutarhanhoidon isäksi, eikä suotta. Hän oli julkaissut Kansanvalistusseuran julkaisusarjassa kaksi artikkelia: Suomenmaan tavallisimmat ruokasienet (1893) ja Marjojen säilyttäminen ja käyttäminen taloudessa (1895), sekä suomennus ja Suomen oloihin soveltuva teos Kasvitarha. Hän kulki jatkuvasti luonnossa havaintoja tehden. Tekipä hän käytännön kasvikokeilujakin. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin omenalajikkeiden jalostajana. Pari omenarekisteriin päässyttä lajikettakin löytyy: Edelman, jonka hän löysi sortavalalaisen kellosepän pihalta ja toinen Siiri, tyttärensä mukaan annettu nimi. Hän yritti risteyttää vatun ja mesimarjan siinä kuitenkaan onnistumatta. Omenan kaupalliseen viljelyyn ja jalostukseen hän perusti muutaman ystävänsä kanssa Hedelmätarha-osakeyhtiön, joka osoittautui kuitenkin tappiolliseksi. Puutarha, myöhemmin nimeltään Sortavalan hedelmätarhan taimisto, sijaitsi Rauskussa ja Hiiliniemessä, mistä se sodan jälkeen siirtyi Hollolan Okeroisiin.

Genetzien koti Vakkosalmen puiston tuntumassa tunnettiin paitsi puutarhastaan, myös erikoisista eläimistään. Erikoisuutena oli normaalien kotieläinten lisäksi pointterit, lintukoirat, jotka olivat apuna metsästyksessä. Lemmikkeinä oli apina, poro ja pieni kilipukki. Mesimarjalikööristä tuli vieraanvaraisen perheen tavaramerkki.

Genetzeille syntyi kahdeksan lasta, joista kolme kuoli varhain. Vanhin poika Arvi tuli Vieremän isännäksi ja otti Jännes-nimen, kuten myös toinen poikansa Vilho. Vanhimmasta tyttärestä Ellistä tuli avioiduttuaan rajakomendantti Schröderin kanssa, jälkipolvet tunnetaan Syväreinä, toinen tytär Siiri avioitui nimismies Bremerin kanssa ja nuorin tytär meni naimisiin agronomi Linnoven, entisen Liljeroosin.

Genetz osti Uukuniemen Latvasyrjän kylästä 1894 Vieremän hovin, jota monet pitivät hullutuksena. Aluksi häntä kiehtoi käyttää Kiteenjokea uittoihin. Hänelle oli suuri harrastus ennakkoluulottomiin viljelykokeiluihin. Läheisen puron vettä hyödynnettiin kalanviljylaitoksessa, löytyypä purolohi eli taimen sen tuotteena. Vesivoimaa käytettiin myllyyn ja myös sähkön tuottamiseen. Puutarha tunnettiin monipuolisista lajikkeista, aina Valamon munkkien vaalima violetti iriskin löysi paikkansa puutarhasta. Vieremän lampiin oli istutettu vaaleanpunainen lumme. Karja vaihtui harmaaksi, jollaisia hän toi Sveitsistä, vetojuhtajana toimi aasi. Hevosia oli joka lähtöön: työ- ja ajohevosten lisäksi oli myös ratsu- ja ravihevosia.

Vieremän hovista tuli suvun suosittu kesänviettopaikka, josta syksyn tullen lähdettiin monenlaisten säilömysten kanssa kaupunkiin.

Eräs Arvid Th. Genetzin oppilaista kirjoitti muistelmissaan, että Genetz tullaan muistamaan tienviittaajana seudun talonpoikaisväestölle maatalouden kohottamiseksi aikaisemmalta takapajuiselta tasoltaan siihen kukoistukseen, mikä Laatokan rannikkopitäjissä oli nähtävissä.

Tämän ja monta muuta tarinaa kertoi Elina Syväri Sortavala-seura Helsinki ry:n Sortavala-illassa 10.10.2012 salintäydelle yleisölle. Elina Syväri on lehtori Arvid Th. Genetzin tyttären (Elli Schröder) pojan tytär. Lähteenä on käytetty lisäksi kirjaa: Arvid TH. Genetz, karjalainen kansanvalistaja / Erkki Fredrikson. Jyväskylä 2011.

Arvid Th. Genetz