Ruskeala-Seura ry:n historia
Yhdistyksemme aloitti toimintansa Pääkaupungin Ruskeala-Seura ry:nä 1968. Toinen ruskealalaisten pitäjäseura (alkuperäinen, jo 1948 perustettu Ruskeala-Seura) toimi Joensuussa ja sen ympäristössä 70 vuotta. Se päätyi 2010-luvulla ajaa toimintansa alas, purkaa yhdistyksensä ja sulauttaa toimintonsa meihin. Saimme käyttöömme nimen Ruskeala-Seura ry. Nimenmuutoksemme rekisteröitiin 2020. Tässä artikkelissa kerrotaan historiaamme Pääkaupungin Ruskeala-Seurana vuoteen 2007 asti. Historian täydentäminen on työn alla. Ensimmäisen Ruskeala-Seuran historia on koottu kirjaksi, jota on saatavilla kaupastamme.
*********
Pääkaupungin Ruskeala-Seura ry:n historia 1967-2007
Pääkaupungin Ruskeala-Seuran tarkoituksena on tuoda yhteen sekä ruskealalaistaustaiset että jokainen, jota Ruskeala kiinnostaa. Yhdessä on vaalittu ruskealalaista historiaa ja perinnettä ja tallennettu sitä jälkipolville. Yhteyttä pidetään muihin karjalaisia perinteitä vaaliviin järjestöihin. Erityisen läheisestä yhteistyö oli pääseuran, Joensuussa ja sen lähiympäristössä toimineen Ruskeala-Seuran, ja Ruskea-Säätiön kanssa. Pääkaupungin Ruskeala-Seura liittyi Karjalan Liittoon, jossa seura vaikutti sekä Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liiton että Uudenmaan Karjalaisseurojen piiriin (nykyisin Karjalan Liiton Uudenmaan piiri) kautta. Pääkaupungin Ruskeala-Seura oli myös Laatokankarjalaisten Liiton jäsen..
Seuran alkuvaiheet
Pääkaupunkiseudulla asuneet ruskealalaiset kokoontuivat jo 1950-luvulla viettämään yhteisiä pikkujouluja mm. Karjalaiseen osakuntaan tai hotelli Klaus Kurkeen. Kokoonkutsujana toimi usein Juhani Vottonen, kaikkien ruskiilaisten tuntema Jussi, ja tapaamisissa olivat mukana mm. Lauri Rantala, Ebba Jacobsson-Lilius, Svenssonin veljekset Ernst ja Harald, maisteri Aune Liljeblad, "vallesmanni"/varatuomari Simo Härkönen ja rouva Rosemarie Härkönen sekä pitäjämme viimeinen kirkkoherra, rovasti Hannes Kauppinen Eeva-rouvansa kanssa. Näissä kokoontumisissa keskusteltiin usein mahdollisuudesta perustaa pääkaupunkiseudulle oma Ruskeala-seura, vaikka Joensuussa ja sen ympäristössä jo toimikin vuonna 1948 perustettu Ruskealan pitäjäseura.
Joulujuhlassa 15.12.1967 päätettiin perustaa seura. Ensimmäinen varsinainen kokous pidettiin Karjalaisessa Osakunnassa 12.3.1968. Tällöin allekirjoitettiin perustamisasiakirja, hyväksyttiin seuralle säännöt sekä valittiin ensimmäinen johtokunta, johon tuli puheenjohtajan lisäksi kahdeksan varsinaista ja kahdeksan varajäsentä. Yhdistysrekisteriin Pääkaupungin Ruskeala-Seura r.y. merkittiin 16.1.1969.
Seuran ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat:
| Puheenjohtaja | Tauno Holopainen | ||
| Varapuheenjohtaja | Eino Korhonen | ||
| Sihteeri | Hilja Makkonen | ||
| Tiedotussihteeri | Eino Silvennoinen | ||
| Jäsenet | Heikki Auvinen | ||
| Pauli Jantunen | |||
| Eeva Könni-Kauppinen | |||
| Viljo I. Kauppinen | |||
| Varajäsenet | Kirsti Eskonlahti, Jorma Korhonen | ||
| Reino Koski, Aune Laiho | |||
| Väinö Mononen, Hellä Murtonen | |||
| Taimi Tikkanen ja Johannes Vottonen |
Perustamiskirjan allekirjoittivat: Veikko Auvinen, Reijo Hasunen, Tauno Holopainen, Simo Härkönen, Pauli Jantunen, Hannes Kauppinen, Viljo I. Kauppinen, Eeva Könni-Kauppinen, Eino Korhonen, Hilja Makkonen ja Eino Silvennoinen.
Seura perustettiin ilman alkupääomaa. Varoja kerättiin jäsenmaksuilla (jonka suuruus oli aluksi 5 mk/jäsen), arpajaisilla, välittämällä ja myymällä Karjalan Liiton tuotteita sekä ylläpitämällä ompeluseuraa. Pääseuralta, Ruskeala-Seuralta saatiin toiminnan alkuaikoina tarvittaessa rahallista apua, myöhemmin avustusta toimintaan on saatu Ruskea-Säätiöltä. Pääkaupunkiseudun Karjalaisyhteisöt ry Pääskystä erosimme vuonna 2008.
Ensimmäisen toimintavuoden lopussa seuran jäsenmäärä oli 59. Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut yli 200. Neljäkymmenvuotiaassa seurassa (v. 2008) oli jäseniä on 94.
Yhteisten tapaamisten perinne
Perinteet yhteisille tapaamisille syntyivät jo seuran ensimmäisten toimijoiden aikana. Seuran sääntömääräiset vuosikokoukset on pidetty helmi-maaliskuussa. Kokouksissa on ollut aina vuosikokousasioiden lisäksi myös muuta ohjelmaa.
Suosituin seuran järjestämistä tapahtumista on ollut perinteisesti marras-joulukuussa järjestetty joulujuhla. Toiminnan alkuaikoina joulujuhlissa oli runsaasti ohjelmaa: musiikkia, lausuntaa, sketsihuumoria, pakinoita, tietokilpailuja, seuraleikkejä ja näytelmiä ja tietenkin arpajaiset. Viime vuosina joulujuhlat ovat olleet lähinnä tapaamis- ja muistelotilaisuuksia, joissa musiikkiohjelman lisäksi on katseltu sekä vanhoja että uusia valokuvia Ruskealasta ja kesän kotiseutumatkoilta.
Seuran alkuaikoina järjestettiin hengellisiä tilaisuuksia, alkukesällä suurjuhlien aikana kirkoissa sekä loka-marraskuussa Karjalatalolla. Näissä ohjelmallisissa tilaisuuksissa oli puhujina mm. oman pitäjän papit, rovastit Hannes Kauppinen ja Paavo Kattelus sekä Polvijärvellä ruskealalaisten keskuudessa toiminut rovasti Harald Oksanen Keravalta. Useimmissa tilaisuuksissa toimi säestäjänä rouva Tuulikki Tolsa. Hänen miehensä, rovasti Armas Tolsa, toimi nuorena pastorina 1920-luvulla Ruskealassa ja Tuulikki-rouva johti pyhäkoululaisten lapsikuoroa.
Vuosien varrella on järjestetty kevät- ja syysillanviettoja, virpoma- ja kekrijuhlia, filmi- ja diaesityksiä sekä monia muita yhteisiä kokoontumisia.
Toimikuntien käyttö hallinnossa
Seuran toiminnan alkutaipaleella toimi kolme aktiivista toimikuntaa: Naistoimikunta aloitti heti ensi vuosina, ja toiminta jatkui vuoteen 2002. Naistoimikunta vastasi kokousten ja illanviettojen tarjoiluista ja osin ohjelmastakin, järjesti arpajaisia, piti ompeluseuraa ja paistoi karjalanpiirakoita ja muita karjalaisia herkkuja myyjäisiin. Kun Naistoimikunta lakkautettiin vuonna 2002 , johtokunta otti vastatakseen toimikunnan tehtävistä. Seuran talouden kannalta naistoimikunnan työ oli ensiarvoisen tärkeää. Huvitoimikunta toimi seuran alkuajoista aina vuoteen 1982, jolloin toimikunnan tehtävät siirtyivät johtokunnan vastuulle. Hengellinen toimikunta - Perinnetoimikunta – Nuoriso-perinnetoimikunta: Perinnetoimikunta perustettiin vuonna 1977 ja se toimi vuoteen 1991 saakka, jolloin se yhdistettiin toiminnan alusta alkaen toimineeseen hengelliseen toimikuntaan. Yhdistyneen toimikunnan nimeksi tuli Nuoriso-perinnetoimikunta ja se toimi Aino Kautiainen johdolla vuoteen 1997 saakka. Tällöin todettiin, että Karjalan Liitto hoitaa pitkälti samoja tehtäviä kuin toimikuntakin ja seuran oma toimikunta päätettiin lakkauttaa.
Ansioituneita jäseniä
Seura on vuosien varrella muistanut ansioituneita ja toiminnassa aktiivisesti mukana olleita jäseniään hakemalla heille Karjalan Liiton ansiomerkkejä (ellei Karjalan Liitto ole luovuttanut ansiomerkkiä jäsenelle jonkin toisen seuran aloitteesta tai muusta syystä).
1978 Hopeisen ansiomerkin saajina olivat Eeva ja Hannes Kauppinen
1987 Hopeisen ansiomerkin saivat Toivo Immonen ja Hilja Makkonen
1987 Pronssinen ansiomerkki jaettiin seuraaville kolmelle jäsenelle: Väinö Mononen, Arvo Vottonen, Martti Vottonen
1988 Pronssinen ansiomerkki jaettiin seitsemälle jäsenelle. He olivat Lempi Joki, Aune Laiho, Väinö Lätti, Gunnar Pirhonen, Eino Saukkonen, Ester Säämänen, Ritva Vottonen.
1989 Pronssinen ansiomerkki jaettiin kolmelle jäsenelle: Kirsti Eskonlahti, Anna Järvinen, Jenny Kortelainen
1991 Hopeisen ansiomerkin saivat Lempi Joki, Eino Saukkonen, Arvo Vottonen ja Martti Vottonen
1991 Pronssinen ansiomerkki jaettiin neljälle jäsenelle: Kerttu Kanninen, Jaakko Vottonen, Jorma Väistö, Helvi Väyrynen
1992 Hopeisen ansiomerkin saivat Viljo Ilmari Kauppinen, Heikki Suvinen ja Ester Säämänen
1992 Pronssinen ansiomerkki jaettiin seuraaville jäsenelle: Aino Kautiainen, Elsa Kosonen, Mauno Makkonen
1993 Kultainen ansiomerkki luovutettiin ensimmäisen kerran. Sen sai Tauno Holopainen.
1994 Kultainen ansiomerkki oli taas ajankohtainen. Ansiomerkin sai Martti Vottonen.
2007 Siirtoväen muistomitali luovutettiin seuran jäsenille: Lauri Nousiainen, Väinö Lätti, Hilkka Seppälä ja Katri Tuominen
Muut ansiomerkit ja mitalit seuran jäsenille
1984 Tauno Holopainen sai Kalevala-seuran myöntämän Etevien perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon.
1988 Joulujuhlassa ja seuran 20-vuotisjuhlassa luovutettiin emäntä Hilja Lätille Suomen Valkoise Ruusun I-luokan mitali
Kunniajäsenet
Johtokunta kutsui vuonna 1978 seuran ensimmäisiksi kunniajäseniksi talousneuvos Emil Rouhiaisen ja varatuomari Simo Härkösen.
Ruskealalaisen perinteen tallentamista
Elämänkertahaastattelut aloitettiin 1970-luvun alussa. 1970–80 luvuilla haastateltiin yli kuuttakymmentä ruskealalaista henkilöä eri kylistä ja eri elämänalueilta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja ääninauhat on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon. Suurimman haastattelu-urakan teki Tauno Holopainen. Tästä työstä Kalevala-seura myönsi hänelle vuonna 1984 "Etevien perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon".
1970–80 luvuilla kerättiin myös ruskealalaisia paikannimiä, yhteensä yli 700 paikannimikorttia ja karttaselostusta. Nämä tiedot on talletettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkistoon.
Perinnetietoa kerättiin myös kirjoituskilpailuin. Vuonna 1977 seura järjesti kirjoituskilpailun aiheista "Evakkoon lähtö vuonna 1940 ja/tai vuonna 1944", "Sotilaat Ruskealassa sotien aikana" tai vapaavalintainen aihe. Kirjoituksia tuli 26 kirjoittajalta.
Kirjoituskilpailujen ulkopuolella on saatu 32 perinnekirjoitusta yhteensä 14 kirjoittajalta. Kaikki perinnekirjoitukset on arkistoitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Vuonna 1978 Helsingin yliopiston kansantieteen laitos järjesti kirjoituskilpailun aiheesta ”Lapsuus Karjalassa”. Kilpailuun osallistui myös monta seuran jäsentä.
Karjalan Liiton elämänkertakirjoituskilpailuun 1983-84 osallistui myös monta seuran jäsentä. Kirjoituskilpailuun tuli sekä elämänkerta- että kyläkuvauksia. Seura palkitsi parhaat kyläkuvaukset ja Suomalaisen kirjallisuuden seura elämänkerrat.
1970-luvun alussa julkaistiin Karjala-lehden liitteenä kirjoitussarja "Pitäjä pitäjältä". Ruskeala-liite ilmestyi maalis-huhtikuussa 1972, lehden numerossa 15/1992. Tähän liitteeseen seura lähetti 36 kirjoitusta eri kirjoittajilta; näistä julkaistiin 24. Kirjoituksissa esiteltiin laajalti Ruskealan pitäjän historiaa, elinkeinoja, koululaitosta, marmorilouhosta jne. Kyläkuvauksia oli yhdeksän.
Seura osallistui vuonna 1994 Laatokan Karjala -kuvina teoksen Ruskeala-osuuden käsikirjoituksen tarkistukseen sekä toimitti vanhoja valokuvia teokseen.
Ruskealan nykyisyyttä on kuvattu monissa Karjala-lehteen ja muihin karjalaisiin julkaisuihin lähetetyissä kirjoituksissa, varsinkin kotiseutumatkojen matkakertomuksissa.
Ruskealaa sanoin ja kuvin - seuran perinneteos
Yksi seuran historian suurimmista urakoista oli vuosina 1984–85 koottu Ruskealaa sanoin ja kuvin -teos.
Paavo Suonisen vuonna 1964 toimittama ja vuonna 1966 painettu Ruskeala-kirja oli loppuunmyyty ja seurassa harkittiin siitä uusintapainoksen ottamista. Simo Härkösen aloitteesta päädyttiin kuitenkin aivan uuden, kuvateoksen laatimiseen.
Polvijärvellä 1984 pidetyillä Ruskealan pitäjäjuhlilla aloitettiin teoksen kuvien ja kirjoitusten kerääminen. Jokaisesta kylästä etsittiin henkilöitä kyläkuvausten kirjoittajiksi. Näin saatiin tallennettua arvokasta perimätietoa ja muistelmia siitä miten Ruskealassa ennen elettiin.
Valokuvia pyydettiin sekä sanomalehti-ilmoituksilla että kiertämällä ruskealalaisten luona talosta taloon ja kylästä kylään. Tässä saatiin arvokasta apua monilta Pohjois-Karjalassa asuvilta ruskealalaisilta, mm. Väinö Kupiaiselta ja Arvo Tikalta. Valokuvia saatiin 83 henkilöltä yhteensä yli 800. Pitäjän historiaa ja sodissa kaatuneiden sankarivainajien luettelo lainattiin Ruskeala-teoksesta. Ruskealalaisten suojeluskuntaan liittyneiden valakirjan, jossa oli 201 nimeä, luovutti teokseen Teo Keinonen.
Kirjan perheluetteloiksi kopioitiin Ruskealan kirkonkirjoja Mikkelin maakunta-arkistossa ja Valtionarkistossa. Tämän ison kopiointiurakan tekivät Tauno Holopainen, Arvo Vottonen, Gunnar Pirhonen ja Väinö Lätti. Teoksen suunnittelussa ja aineiston järjestämisessä saatiin arvokasta apua opetusneuvos Matti Kailarilta.
Kirjan painatussopimus tehtiin Arvi. A. Karisto Oy:n kirjapainon kanssa huhtikuussa 1985 ja valmis, 1500 kappaleen painos Ruskealaa sanoin ja kuvin -kirjaa oli valmis 26.6.1985.
Painatustyön rahoittamiseksi seura sai apurahoja ja lahjoituksia useilta yhteisöiltä, mutta lainaakin jouduttiin ottamaan. Kirjalla oli onneksi varsin hyvä menekki, joten lainoista selvittiin kunnialla. Koko 1500 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun. Vuoden 1985 lopussa kirjoja oli jäljellä nelisensataa kappaletta ja vuoden 1987 lopussa enää 150 kpl. Pohdittiin jo uusintapainoksen ottamista.
Vuonna 1995 painos oli sitten loppu viimeistä kirjaa myöten ja jälleen mietittiin uusintapainoksen ottamista. Asiaan palattiin monta kertaa kunnes vihdoin vuonna 2004 tehtiin hankintapäätös.
Karisto Oy:ltä löytyi vielä kirjan alkuperäiset painolaatat ja kirjasta päätettiin ottaa 500 kappaleen uusintapainos. Tällä kertaa kirjan rahoittamiseksi ei tarvittu lainarahaa. Tätä painosta on vielä jäljellä.
Matkailua kotona ja maailmalla
Seuran toimintaan on alusta alkaen kulunut myös yhteisten matkojen järjestäminen vuosittain sekä kotimaahan että ulkomaille. 1970-luvulla matkailtiin pääasiassa kotimaassa: mm. 1979 Nurmeksessa Bomba-talolla, 1981 jälleen Bomba-talolla ja Tampereella. 1980-luvulla käytiin jo ulkoilla: 1982 Leningradissa, 1983 Tallinnassa ja 1984 Moskovassa.
Kotiseutumatkaa Ruskealaan ja Sortavalaan suunniteltiin jo vuonna 1975, kun lähetettiin Neuvostoliiton Suurlähetystölle anomus, jossa pyydettiin, että seuralle järjestyisi mahdollisuus autobussiretkeen entisen Ruskealan pitäjän alueelle ja Sortavalan kaupunkiin.
Toivottiin myös, että saataisiin valokuvata ja filmata joitakin "rakkaimpia, muistorikkaita ja kauneimpia paikkoja niiden nähtäväksi, joilla ei olisi mahdollisuutta osallistua retkeen". Retken suomalaiseksi johtajaksi oli lupautunut jalkaväen kenraali Yrjö Keinonen. Matka ei tuolloin kuitenkaan vielä toteutunut. Seuraavan kerran Ruskealan matkaa suunniteltiin vuonna 1986, mutta matka ei vieläkään toteutunut.
Vilkas kotiseutumatkailu alkoi vihdoin vuonna 1990, kun pääsy luovutetuille alueille Karjalaan helpottui.
Pääkaupungin Ruskeala-Seuran ensimmäinen kotiseutumatka koti-Karjalaan tehtiin 3.-7.10.1990. Matkareitti oli Aunuksen kautta Sortavalaan ja Ruskealaan. Matkassa oli mukana 20 henkeä. Majoittuminen oli Sortavalassa ja Ruskealassa käytiin sieltä käsin henkilöautoilla. Useimpiin kyliin päästiinkin ja joillakin matkalaisilla oli onni nähdä kotitalonsa vieläpä hoidetussa kunnossa. Matkalla tavattiin myös Sortavalan kaupunginjohtaja Valeri Varja, jolle luovutettiin Ruskealaa sanoin ja kuvin -kirja sekä Ruskealan kartta.
Vuosi 1990 oli vilkasta Ruskeala-matkailua, mm. Karjala-lehden lukijamatkalle 29.5.-1.6.1990 osallistuivat seuran jäsenistä Eino Saukkonen, Elsa Tuovinen ja Tauno Holopainen, jotka kävivät myös kotikylissään Ruskealassa.
Martti Vottonen kävi Rääkkylän ruskealalaisten kanssa mm. Kirkkolahdessa ja tapasi matkallaan myös Ruskealan kunnanjohtajan, jolle luovutettiin Ruskealaa sanoin ja kuvin -kirja.
1992 kunnostettiin talkoilla Ruskealan kappalaisen pappila majoituskäyttöön. Kunnostustöitä johti Kalevi Keinonen ja talkoisiin osallistui moni ruskealalainen sekä Ruskeala-Seurasta että Pääkaupungin Ruskeala-Seurasta. Näillä talkoomatkoilla kunnostettiin myös Ruskealan hautausmaata. Majoitustoiminta kunnostetussa pappilassa alkoi vuonna 1992.
Vuosina 1991 ja 1999 pidettiin Ruskealan pitäjäjuhlat Ruskealassa. Molemmille juhlille järjestettiin seuran bussimatka Helsingistä. Vuonna 1991 oltiin liikkeellä jopa kahdella linja-autolla.
Koko 1990-luku oli vilkasta kotiseutumatkailua. Seura järjesti matkan Ruskealaan melkein joka vuosi ja seuran jäsenet tekivät runsaasti omatoimimatkoja.
Vuonna 2001 päätettiin mennä jo vähän kauemmas Karjalaan, aina Kitziin ja Aunukseen saakka. Tällä matkalla oli mukana 22 henkilöä.
Kotiseutumatkailua on jatkettu 2000-luvulla. Melkein joka kesä on järjestetty ainakin yksi matka Ruskealaan ja Sortavalaan, parhaina kesinä kaksikin matkaa
Ruskealan pitäjäjuhlat
Vuonna 1983 Pääkaupungin Ruskeala-Seura järjesti Ruskealan pitäjäjuhlat Karjalatalolla Helsingin Käpylässä. Juhliin osallistui myös linja-autollinen Pohjois-Karjalan ruskealalaisia.
Ohjelmassa oli muistojen illan, jumalanpalveluksen ja pääjuhlan lisäksi myös seppeleiden lasku sankariristille, marsalkka Mannerheimin haudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Helsingin Hietaniemessä. Seppeleiden laskeutuessa soitti Ruskealan suntio Moilasen suvun muodostama Kristillisen Työväenyhdistyksen torvisoittokunta Narvan marssin. Sankariristille seppeleen laski majuri Martti Kummunmäki Ruskealan pääseurasta ja Mannerheimin haudalle Pääkaupungin Ruskeala-Seuran varapuheenjohtaja, everstiluutnantti Aimo Raassina. Sankarihaudoilla oli puolustusvoimien asettama kunniavartio.
Seuran jäseniä on osallistunut myös vuosittain Pohjois-Karjalassa järjestettyihin Ruskealan pitäjäjuhliin, alkuaikoina todella suurin joukoin.
Karjalaiset kesäjuhlat
Pääkaupungin Ruskeala-Seura osallistui Karjalan Liiton suurjuhlille vuosina 1970 ja 1980 omana kulkueenaan ja omin tunnuksin.
Juhlakulkuetta vuoden 1970 (13.-14.6.1970) juhlilla johti nimikilven kantajana Niilo Vottonen, häntä seurasivat lipunkantaja Lauri Vottonen sekä lippuvartio Sylvi Sallinen ja Hely Korhonen. Lipun jäljessä tuli Heikki Auvinen papinkaavussa esittäen marmorivuoren löytäjää. Hänen takanaan ajoi kuorma-auto, jonka lavalle oli sijoitettu taidokkaasti valmistettu Ruskealan kuvakartta. Kartan teosta vastasivat pääasiassa taiteilija Maila Vahatalo, Reijo Hasunen ja Eino Korhonen. Kuvakartan lisäksi kuorma-auton lavalla oli marmoria ja louhostoimintaa kuvaamassa kalkkikivilohkareita, kalkkikiven kuljetusvaunu sekä kuvakartan yhteyteen tehdyt kalkkiuunien piiput ja kaivosaukko. Auton lavalla Onni Hilonen ja Viljami Kuivalainen esittivät kaivosmiehiä työkaluineen.
Kuorma-auton jäljessä kulkivat hovien historiaa kuvanneet ja vastaaviin asuihin pukeutuneet hovinherra Martti Vottonen ja hovineito Valma Järstä. Heidän jäljessään tulivat muiden elinkeinojen harjoittajat: isäntä Viljo Kauppinen, emäntä Hilja Makkonen, renki Santeri Vottonen, piika Maire Svensson, metsämiehet Toivo Immonen ja Tauno Holopainen, heinämies Aaro Vottonen sekä myllärit Arvi Korhonen ja Jorma Korhonen. Kutojanaiset Jenny Kortelainen ja Hilma Korhonen kuvasivat Ilmakosken villatavaratehdasta ja junanlähettäjä Reijo Hasunen sekä konduktööri Eino Korhonen Ruskealan kautta tapahtunutta vilkasta rautatieliikennettä. Kalastuksesta ja metsästyksestä elantonsa saaneita pitäjäläisiä kuvasivat kalastaja Pauli Silvennoinen ja metsästäjä Pauli Jantunen. Viimeisenä tulivat karjalaisen ruumiillisen ja henkisen kulttuurin esittäjät: urheilijat Hanna Kangasaho ja Pentti Korhonen sekä nuorisoseuralaiset soittopeleineen, eli Vieno Hakala, Pentti Holopainen, Salme Luotonen, Lempi Auvinen, Martta Hilonen, Ester Säämänen, Birgitta Harinen, Eero Harinen, Aino Lemmetyinen, Maire Harinen, Elvi Silvennoinen ja Laila Lemmetyinen.
Kulkueeseen osallistui 38 seuran jäsentä. Kulkueesta aiheutui seuralle 900 markan kustannukset.
Vuoden 1980 suurjuhlille järjestettiin historiakulkue yhdessä pääseuran kanssa. Kulkueen runkona oli vuoden 1970 juhlien kulkue, jota täydennettiin mm. Ilmakosken villatavaratehtaan ja harrastustoiminnan esittelyjen osalta. Harrastustoimintaan lisättiin mm. torvisoittokunnat, joita Ruskealassa toimi ennen sotia useita. Ruskealan kulkueen pituus oli 70-80 metriä, kuorma-autoja oli neljä ja henkilöitä nelisenkymmentä.
Ruskealan Marmori ja Ruskea-Säätiö avustivat seuraa historiakulkueen järjestelyissä ja autoilija Savolainen järjesti kulkueen kuorma-autot.
Vuonna 1995 Karjalaisilla kesäjuhlilla Helsingissä oli lipunkantajana seuran varapuheenjohtaja
Lauri Nousiainen. Karjalaisille kesäjuhlille on osallistuttu melkein joka vuosi, alkuvuosina runsaastikin.
Muuta toimintaa
Vuonna 1974 Pääkaupungin Ruskeala-Seura hankki Karjalatalon Laatokka-saliin marmoriseinän, joka muistuttaa kävijöitä Ruskealan kuulusta marmorista. Hankkeen puuhamiehenä toimi louhokselainen Onni Hilonen, joka vastasi seinämateriaalin hankinnasta ja paikoilleen asennuttamisesta. Samalla valmistettiin muistoesineiksi pieniä, Ruskeala-tarralla varustettuja marmorilaattoja, joita myytiin seuran toiminnan tukemiseksi. Marmoriseinä tuli maksamaan noin 2800 markkaa (n. 470 euroa) ja sitä varten jouduttiin ottamaan Postipankista lainaa. Lainan takaisinmaksamiseksi myytiin pienoismarmorilaattoja sekä järjestettiin kahdet ”lotteriarpajaiset”. Lisäksi anottiin avustusta Ruskea-Säätiöltä, Alalammin Nuorisoseuralta sekä Alalammin Kristilliseltä Yhdistykseltä. Viimeksi mainitulta saatiin 500 markkaa. Lisäksi Toivo Freese ja Pauli Jantunen lahjoittivat kumpikin 50 markkaa.
Vuonna 1976 valmistui Toivo Immosen piirtämä Ruskealan kartta, jota tilattiin seuralle 500 kpl.. Kartasta otettiin myös postikorttikopio, samoin Toivo Immosen Ruskealan kirkko -öljyvärimaalauksesta. Sekä kartta että postikortit on loppuunmyyty jo vuosia sitten.
Vuosina 1991 ja 2000 seuran edustajat esittelivät Ruskealaa Karjalan Liiton pitäjäesittely-tilaisuuksissa Karjalatalolla.
Vuonna 2002 tuettiin Katimari Partasen toimittamaa Muistoja Alalammilta -kirjaa.
Vuonna 2005 lahjoitettiin Karjalan Liitolle Toivo Immosen testamenttilahjoituksena saatu Ruskealan kirkkoa esittävä öljyvärimaalaus.
Vuonna 2007 Marja Siikavirta teki seuralle uuden Ruskealan pitäjästä kertovan esittelytaulun. Taulu julkistettiin Karjalaisilla pitäjämessuilla 14.4.2007.
Vuosien varrella on osallistuttu mm. seuraaviin karjalaisiin pienoismalli- ja muistomerkkikeräyksiin: Sortavalan ja Viipurin kaupunkien pienoismallit, Raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkki Joensuussa ja Karjalaan jääneiden sankarivainajien muistomerkki Lappeenrannassa, Sortavalan Sankarimuistomerkki.
Teksti: Eeva Hasunen
Kirjaprojektin rahoitus:
Apurahat ja lahjoitukset
Karjalaisen Kulttuurin Edistäåmissäätiö 5.000 mk
Laatokan Karjalaisten Yhdistys 2,000 mk
Karjalan Äänen Säätiö 1.000 mk*
Valtameriosakeyhtiö Kuosmanen 1.000 mk
Karjalan Säätiö 1.000 mk
Karjalan Kannaksen rahasto 1.000 mk
Lainat
Ruskea-Säätiö (kahden vuoden laina) 25.000 mk
Postipankki 30.000 mk
Kirjamyynti
Ruskealan Marmori osti kirjoja 50 kpl 5.000 mk
Ruskea-Säätiö osti kirjoja 50 kpl 5.000 mk
Seuran oma pääoma 8.000 mk