Pääkaupungin Ruskeala-Seuran 50-vuotisjuhla 27.10.2018 Karjalatalolla
Juhlapuhe
Karjalan Liiton Liittovaltuuston 2. varapuheenjohtaja, talousneuvos Maija-Liisa Lindqvist puhui Pääkaupungin Ruskeala-seuran 50-vuotisjuhlassa 27.10.2018.
Hyvä Pääkaupungin Ruskeala-Seura, Arvoisat ruskealalaiset, Hyvät heimosisaret ja -veljet
On ilo olla mukana juhlassanne, joka kertoo osaltaan Karjalaisuuden elinvoimaisuudesta ja tunnesiteestä, jonka vain omien juurien löytäminen ja arvostaminen antaa. Karjalan Liiton puolesta lämpimät onnittelut teille!
50 vuoden aktiivinen toiminta on vaatinut paljon talkootyötä ja uhrauksia yhteiseksi hyväksi. Aina pitää olla toimiva ydinjoukko ja hallitus, jonka johdolla toimintaa kehitetään ja saadaan uutta innostusta. Suuret kiitokset kaikille, jotka olette järjestäneet valtavan määrän toimintaa menneiden vuosikymmenten aikana. Olette kokoontuneet yhteen muistelemaan ja jakamaan tietoa Ruskealasta myös evakkojen jälkeläisille. Me sodanjälkeiset sukupolvet, jotka emme saaneet syntyä ja kasvaa Karjalassa tarvitsemme suuresti tietoa ja tunnetta juuristamme.
Teillä on todella syytä arvostaa juurianne, onhan Ruskealan pitäjällä pitkä historia. Itsenäinen pitäjä Ruskealasta tuli, kun alue siirtyi Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle. Sortavala oli tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla ja se vaikutti koko Laatokan Karjalan kehitykseen, myös Ruskealaan. Suuren Pohjan sodan aikana naapuri Sortavala hävitettiin lähes täydellisesti ja luovutettiin Venäjälle 1721. Silloin kaupunki tunnettiin nimellä Serdobol. 1809 Sortavalan kaupunki liitettiin Vanhan Suomen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan. Sortavalasta kehittyi Laatokan Karjalan henkinen keskus, johon perustettiin mies- ja naisopettajaseminaarit vuonna 1880 ja Pappisseminaari 1918. Nämä kasvattivat koko alueen koulutus- ja kulttuuritoimintaa. Ruskealasta kehittyi merkittävä teollisuuspitäjä, ja teollisuudesta oli tärkeä tulolähde pääelinkeinon, maanviljelyksen, rinnalla. Ruskealan Marmori Oy Otrakkalassa toimitti marmoria Pietarin Iisakin kirkkoon ja Talvipalatsiin, joita meistä monet ovat saaneet ihailla matkoillaan. Lähempääkin näitä marmorimuistoja löytyy, kuten Helsingistä Yleisradion ja Säästöpankin rakennuksista. Ilmakosken kuuluisa Villatavaratehdas on vaihtanut toimialakseen Metsästyspalvelujen tuottamisen. Merkittäviä työllistäjiä olivat myös Sammalsuon Turvetehdas ja Sahakosken kartano. Ruskealassa on paljon vesistöjä, jotka muodostavat kauniita luontomaisemia ja mahdollistavat matkailun kehittymistä. Marmorikaivoksen aluetta käydään ihailemassa kauempaakin. Suomalaisaikana elinkeinot kukoistivat ja hyvinvointi kasvoi. Juuri tämän ajan muistot ovat evakkojen mielessä. Muistossa on upeat maisemat, koti naapureineen ja ystävineen.
Käydessäni ensi kertaa Sortavalassa ja vierailulla Valamossa Laatokan kauneudesta nauttien ymmärsin yhä paremmin kaipauksen, joka elää Karjalassa asuneiden sydämissä. Kävimme samalla reissulla Ruskealassa maisemia ihailemassa, kuulemassa Ruskealan historiasta ja kuulusta marmorilouhoksesta. Pappilan tiloissa nautimme iltapäiväteen. Yhteisten muistojen vaalimista varten on perustettu pitäjäseuroja ja karjalaseuroja ympäri Suomea.
Karjalan Liitto kokoaa vuosittain Karjalaisille kesäjuhlille osallistumaan kaikki halukkaat. Näin karjalainen kulttuuri säilyy ja siirtyy sukupolvilta seuraaville. Suurjuhlilla vaalitaan myös tärkeää yhteisöllisyyttä, sillä juuri läheisistä ja vieraistakin välittäminen on asia, joka liittyy Karjalaisuuteen laajemminkin. Karjalaisella välittämisellä on paljon henkistä annettavaa tämän ajan itsekkyyden vallitessa. Eri paikkakunnat ja elinympäristöt ovat muokanneet siirtokarjalaisia ja heidän jälkeläisiään, mutta jokin merkittävä tunneside meillä kaikilla on olemassa. Jotkut jälkipolvista tarvitsevat pienen herätyksen löytääkseen sen, mutta ovat valtavan innostuneita löydettyään juurensa. Pitäjäseurat, kotiseutumatkat ja sukuseurat tulevat pitämään huolen siitä, että Karjalainen perintö välittyy myös tulevaisuudessa jälkipolville.
Matkat Karjalassa antavat nuorille elämyksiä sekä uuden näkökulman tarinoihin, jotka näin muuttuvat yhä kiinnostavimmiksi. Itse matkailen mielelläni koko Karjalan alueella, vaikka omat juureni ovat Viipurissa ja Muolaassa, vaihtelevat, erilaiset maisemat kertovat siitä, miten moninainen ja upea Karjalamme on ollut. Agricola, Lönnroth ja Sibelius muiden muassa toivat Karjalan laajemmin suomalaisten tietoisuuteen ja siitä on hyvä meidän kaikkien vahvistaa identiteettiamme. Karjala ja Karjalainen kulttuuri eivät unohdu, ne on talletettu meidän kaikkien syvimpiin tuntoihin, joita ei kukaan pysty meiltä viemään.
Arvoisa juhlaväki
Suomi säilytti itsenäisyytensä sotiemme veteraanien uskomattomien ponnistusten ansiosta ja kotirintaman kestäessä. Jouduimme luovuttamaan noin 10 % Suomesta ja tämä raskas osa tuli meidän Karjalaisen heimomme osalle. Yli 400 000 Karjalaista siirtyi uusille asuinsijoille ja aloitti uuden elämän rakentamisen. Monet paikkakunnat saivat merkittävän piristysruiskeen Karjalaisen väestön myötä. Vastuuta ei ole pelätty vaan Karjalaiset näkyvät ja vaikuttavat kaikilla elämän aloilla. Meillä on oikeus puhua Karjalasta, kertoa historiastamme ja vaalia sitä. Tärkeää on kuitenkin rakentaa tulevaisuutta sillä historian kulkua emme voi muuttaa. Olemme rakentaneet yli 70 vuotta naapuruutta Venäjän kanssa ja meille Venäjä on merkittävä kauppakumppani tälläkin hetkellä.
Kansainvälisyyden lisääntyessä alueellisuus ja paikallisuus korostuvat, samoin juurien merkitys. Siitä, mihin sukuun ja mihin seutuihin juuremme liittyvät, kumpuaa arvopohja elämällemme. Jokaisella tulee olla oikeus tietää ja tuntea juurensa. Yhteiskunnallinen muutos tapahtuu rajulla vauhdilla, ja oman elämän hallinnalla on yhä suurempi rooli arjen selviytymisessä. Tässä myllerryksessä on turvallista tietää mihin lähiyhteisöön kuuluu, vaikka katto olisi korkealla ja seinät leveällä.
Itsenäisyyspäivämme on reilun kuukauden päästä, ja haluan nyt kiittää sotiemme veteraaneja, lottia ja kotirintamalla raataneita niistä suunnattomista uhrauksista, joilla Suomen Itsenäisyys turvattiin. Emme saa milloinkaan unohtaa näitä tekoja vaan muistuttaa edelleen nuorempia polvia tuntemaan kiitollisuutta, että saamme elää vapaassa maassa.
Lopuksi haluan vielä sydämellisesti onnitella juhlivaa Pääkaupungin Ruskeala-Seuraa, kiittää teitä toiminnasta, jota olette jo 5-vuosikymmentä tehneet karjalaisuuden ja yhteiseksi hyväksi sekä toivottaa voimia ja intoa myös tuleville vuosikymmenille.