Vanhoi muistoi Seuraavat kolme kirjoitusta on lähettänyt Maire Nordström Lappeenrannasta. Nuo "muistelmat’' ovat peräisin hänen äitinsä Katri Luntilan päiväkirjasta,ja ne on kirjoitettu joskus 1960-luvulla.

Kertomukset ovat kirjasta: RAIVOLA kotikyläni Kivennavalla

 

Koulumuistoja

Mieko katsoin koulupoikii temmellystä tuos koulu pihal, ni muistu mielehei sen aikaset poikii temmellykset ko mie käin kansakouluu. Mei kylä, se rakas Raivola, ko oi semmone erikoine kylä, et siel oi asumas suontalaisii sekä venäläisii. Sit oi viel koulut sattuneet sil viisii rakennetuks, et ain sattuit kouluu männes sekä tulles lapset tulemaa vastakkai. Jostai syyst nää pojat sit olliit toisillee vihoissaa ja siin tul tappelu ko sattuit vastakkai. Siin nyrkit heiluit oikee tosissaa. Tulha niit mustelmiikii niiko ainakii tappelus. Suomalaiset pojatkii tekkiit itsellee sellaset puol metrii pitkät patukat, niil oi hyvä hukassa toista korvalle. Venäläisii pojil oi apulaisen viel sellane pitkähuiskia poika, mikä ei ennää käynt kouluskaa, tul vaa toisil avuks. Siihc aikaa olliit viel maantiet talollisil jaettu poloskoiks, ettei olleet viel valtio huostas. Yllöläisii Peko poloska oi justii Aatami puoi kohal. Pekko oi korjaamas tietä ko pojat sattuit siin just tulemaa vastakkai. Siin aiko kova tappelu eikä siin armoo annettu ko parkymment poikaa heilu patukkoinee. Pekko tul Aatami puotii ja sano, et meinasiit minnuukii lyyvä siin huiskees. Olha ne viel sanatkii mil tappeluu säestettii: venäläiset saunoit tsuhna ja mei pojat ryssä. Opettaja neuvo kerrakii poikii kulkemaa Tohtorikattuu myöte, mut pojat sannoit, ettei sielt voi männä ko Aatami puotii o asjaa. Siihe aikaa ei olt niittää koulukeittoloit olemaskaa, mut ei sen parempaa evästä huolintkaa olla ko olliit Paavolaise paakari Ivan Ivanivantsan paistamat siitnovat ja puolpielavat. Meitä oi jono joka aamu Aatami puois. Kouluu männes ostettii evästä, ja ko se oi nii suus sulavaa, ni meinas välist loppuu ennekö koulul ast kerittii. Vielkii mie oon monta kertaa muistant niitä herkkuloi ja nii on varmast muistant monet muutkii raivolaiset. Ei ne paistamiset olleet millokaa raatoi. Paasose Antti ko oi kaupahoitajan, ni hää leikkas ain semmoset reilut palaset; myö vaa sanottii kui monel kopekal kukakii tahto ostaa. Rämö Viki ja Mero Mikko ko olliit nuorii rikassikkoi, ni ei hyö viel siihe aikaa uskaltanneet nii paksuu palast leikata. Siihe aikaa ko mist mie täs kirjoti, näist koulupoikii kahinoist, ei viel olt elämä selKatri Lund (keskellä) sisartensa Anna ja Elsa Paajasen kanssa. 45 lasta rinnakkaiselloo niiko myöhemmi elettii samas kyläs. Nyt kaivat jo tsuhnat ja ryssät samas koulus eikä olt sellasii tappeluitakaa. Vierekkäi lapset istuit koulupenkil ja olliit hyvvii kavereita keskennää.

 

Laskiaismuistoja entisiltä ajoilta Raivolassa

Sisko-Elsa ko kirjotti vast äskettäi niist maaslitsa-ajoloist. ni miul juohtu mielee, et muistaha miekii viel niit aikoi. Kylhä se touhuu oi. ko miehet männiit Pietarii ja Ronstattii maaslitsa aijoo (maaslitsa-ajot tarkoittavat laskiaisajoja). Näihä mie sitä oinas kyläskii siel mei ikiomas Raivolas. Eikä mei kylä miehii huolint männäkkää merta etemmäks kallaa, ko meil oi omas kyläs nii paljo venäläisii asumas, ni kyl hyö pittiit maaslitsaa. Iha joka vuos ajeliit nii ettei hevoset tahtoneet piisata jokahisel. Hevoset oi nii korreeks laitettu, mone värisii nauhoi oi köytetty hevose suitsii. vempeleese ja olha niitä nauhoi aisoiskii. Reet oi täys ihmisii. Siit hyö ajeliit pitki katuloi. lauloit ja pittiit lustii. Mut niitä Ronstatist tulevii maaslitsa ajajii män monta kertaa mei kylä kautta kolihee päi ja muutamat olliit nii ilosii poikii, et heitä laulatti viel mei kylä kohalkii. Kerrakii oi toistakymment hevosta perättäi. Hiljallee hyö pojat siit ajjoit Lolloimäest allaa ja yks poika laulo nii komial äänel yhtä lauluu, mikä siilo pienen tyttön olles käi nii miu mielehei, et muistan sen viel nytkii iha sanast sannaa. Miul muistu mielee taas nii eläväst ne nuoruuve aikaset laskiaiset, mitkä tul vietettyy siel iki-ihanal Raivoin määel. Mie oon kyl iha varma siint, ettettä työ kukkaa raivolaiset niitä aikoi voi unehuttaa, mitkä myö siel elettii. Ei sitä sellast mäkkee oo missää muuval, mist ois nii laaja näköala. Miekii oon tääl maailma kiertokoulus ollessai jo kerint käyvä monel määel ja näköalapaikat, mut silmä kaipaa sitä kauneutta, mihi se on lapsen tottunt. Laskiaisestha miu pit kirjottaa, mite meitä oi ain suurjoukko mäkkee iaskemas. Kyl sielt olkii hyvä suksii sujahuttaa allaa ko oi puol kilometrii pitkä rinne lakiaa peltoo. Ei huolint pelätä, et petäjä tulloo vastaa. OI siel kelkal laskijoi ja suuril rekilöilkii laskettii mäkkee alas. Hyvvää kyytii sielt saatii: se vei nii kovast, jot kaik eivät uskaltanneet iha ylämääest ast laskeekkaa. Mei kylä nuorisoseura tek retkiikii sinne sellasii taloloihe. mis oi suuremp tupa, jot sopi sakkii sissää enemp. Pithä sitä näät välil käyvä kohvii juomasja leppäämäs, et sit jakso taas mäkkee laskee.

 

Pietarilaisii taatsoist

Kaik raivolaiset muistaat varmast sen, mite elämä rupes kotikyläs sykkimää kesäaikan iha toisel viisii ko talvel, siilo ko Pietarist tulliit sinne kesähuviloillee lommaa viettämää. Tää oi siihe aikaa, ko raja oi viel auk. Nää rikkaat herrat ja rouvat olliit huomanneet mei kylä luonno kauneuuve ja nii hyö olliit rakennuttaneet sinne ommii huviloita, mut kyl hyö sielt vuokrasiitkii lomapaikoiks sopivii rakennuksii itsellee. Voi mahoto mite kommeita pitsihuviloita siel olkii. Paavo Kiurun Kivennapa-kirjas sanotaa, et vuonna 1908 Raivolas ois olt 463 ulkomaalaise omistukses ollutta taatsaa. Huvila-asutus sijottu suurelt osalt rautatien läheisyytee. Junal oi nii mukava tulla lomal. Se taas sai aikaa sen, et ajurii eli vossikkaa tarvittii kyyvitsemmää näit lomalaisii asemalt huviloil ja sit taas asemal takasii. Paavo Kiurun kirjas on sellaset luvut, et Raivolas oi vuonna 1905 ajureita 109, se olkii ennätysmäärä. Tää värikäs elämä loppu sit ko raja sulkeutu. Näitä kommeita huviloita omistiit 46 sit suomalaiset ja osa niist tais kyl rappeutuukii käylö puuttees. Raivolaiset kyl muistiit liyvi, et mikä taatsa oi minkäkii nimisel venäläisel herral olt ornistukses. Weidlen huvilan omist myöhemmi tehtailija Rämöjä Pekin huvilan tehtailija Sorin. Haastoit siel. et Russova hovis ois olt peräti 105 huonetlakkii. Baranovsk ja Ivaskevits ko osti il itsellee huvilatontit. ni hyö rakennuttiit oma! kustannuksellaa mantietäkii kahe virsta verra uutee paikkaa, ko entine tie ois kulkent liija lähell heijä huviloita. Baranovskil siel oi kolme talloo. Rumatshevskil oi myös kolme taatsaa. Weidlen sisar rouva Biiller omist siel yhe huvila. Rantakavul oi entinc Buchardin huvila ja Miillerin huvilakkii sielt löyty; ne olliit myös raivolaisii omistukses. Seuraavanlaiset nimet on ainakii jäänt viel mielee näist lomalaisist: Musketsof, Hollerback, Kacantsef, Fischer, Vilmsja kenraali Kusnetsof. Osa näist lomailijoist asu Ylä-Raivolas maatalois. Ainakii Paajasel oi eräs saksalaine, Pietaris asuva, kolme eri sukupolvee käsittävä perhe usiampan kesän lomavietos. Taive tulle sit ainakii nää Paajase tytöt käivät vuorostaa Pietaris täs saksalaises perrees kyläilemäs. OI siel Pietaris kyl paljo katsomista ja ihmettelemistä: Iisaki kirkkoo rakennettii, Pietarhovis oi iha mahoto kullan loistoja kimallus, ja entäs sit se Nevskin mahoto ihmisvilinä. Kyl se jäi nuorii mielii ja niist ajoist sit haastettii aikannaa omii lapsil, eikä sen parempii iltasattui tarvittukkaa. Kyl nää kesäasukkaat toivat monelaist värrii kylä elämää. Olha heis mone sorttist luonnettakkii. Toiset oi arvosa tuntevaa vähä ylpiäst kävelevvää keppiherraa, mut löyty joukost sellasiikii, mitkä huvilansa pihal kävellessää saattoit huomata vaik heil maitoo tuovan nuoren tytön ja jopa joskus hattuu nostaissaa muutaman sanankii sannoo hänel. Kyl siel on varmast monelaist romanssiikii olt kylä asukkaihe ja kesälomalaisii välil, mut niist ei oo paljo haastettu. Värikäst aikaa se on kyl olt.