Lumivaara-Seuran tapahtumat



LUMIVAARAN KUNNANKIRJASTON ALKUPERÄISIÄ KIRJOJA LÖYTYI JALASJÄRVELTÄ

ke maalisk. 19 16:26:00 2025

LUMIVAARAN KUNNANKIRJASTON ALKUPERÄISIÄ KIRJOJA LÖYTYI JALASJÄRVELTÄ

 

KIRJASTOTOIMINTAA LUMIVAARASSA

Lumivaaran kunnanvaltuusto päätti v. 1935 perustaa kuntaan kantakirjaston. Sen toiminta pääsi alkamaan kuitenkin vasta v. 1938 ja se sijoitettiin kunnantoimistoon.
Kirjastossa oli aluksi 139 nidettä ja vuonna 1944 niteitä oli 341.

Kirjasto- ja lukuinnostusta oli lumivaaralaisten keskuudessa ollut jo ennen Lumivaaran erkanemista omaksi pitäjäkseen. Jaakkimassa oli vanha iso kirjasto, jota lumivaaralaiset käyttivät. Lisäksi myöhemmän Lumivaaran alueella oli kyläkirjastoja sekä pieniä koulukirjastoja.

Todennäköisesti vanhin kyläkirjasto toimi v:sta 1903 Kesvalahden koululla. Siellä kirjastoinnostusta vei eteenpäin opettaja Sylvi Alanne. Hänen johdollaan pidettiin erilaisia juhlia ym. tapahtumia, joiden varoilla kirjavalikoimaa saatiin kasvatettua.

Lumivaaran saariston koulupiirin jakaantuessa kolmeen osaan (Kuhkaa, Kalksalo ja Kesvalahti), myös kirjasto jaettiin kolmeksi.

V. 1932 perustettiin Kesvalahden Kirjastoseura ry. Kerran viikossa kokoonnuttiin koululle ”työseuroihin”, joissa tehtiin myyntiä varten sekä naisten että miesten käsitöitä ja lopuksi oli teetarjoilu, joista kaikista maksu tuli seuran hyväksi. Rahoilla ostettiin lisää kirjoja. Kirjasto oli auki kerran viikossa, sunnuntaisin.

Evakkoon lähdettäessä siellä oli niteitä yli 500. Niiden myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

 

Myös Kuhkaassa oli oma, v. 1935 perustettu Kirjastoseura.

 

Ihalan koulun kirjasto oli yhtä vanha kuin koulurakennuskin; vuodelta 1904. Kirjaston valikoimaa kartutettiin ompeluseuroilla ja lahjoituksilla.
Ihalan Nuorisoseuralle hankittiin myös oma kirjasto, joka myöhemmin lahjoitettiin koulukirjaston yhteyteen ja sitä tuettiin avustuksilla.

Pienet koulukirjastot oli myös Huhtervun ja Kostamojärven kouluilla.

Myös Lumivaaran Maamiesseura ry:llä (perustettu 1919) oli oma kiertävä 29 teosta käsittävä kirjastonsa.


KIRJOJEN MYÖHEMPIÄ VAIHEITA

Vuoden 1944 evakuoinnissa saatiin kantakirjasto melko hyvin pelastettua, samoin joitakin koulukirjastoja.

Lumivaaran kunnan lopettamisen yhteydessä 1948 kunnan hoitokunta poisti kokoelmista vioittuneet kirjat ja jakoi loput kirjastontarkastajan suostumuksella lumivaaralaisten uusien asutuspitäjien kirjastoille.

Alavuden kunnan kirjastoon luovutettiin 75 kirjaa, Jalasjärvelle 74, Keuruulle 30, Multialle 36, Peräseinäjoelle 42, Töysään 28, Virroille 47 ja Ähtäriin 42 kpl. Lisäksi Alkio-opistolle annettiin 20 nidettä.

 

ETSINTÄÄ JA LÖYTÖJÄ

Tämän vuoden keväällä Lumivaara-Seuran vpj. Pirjo Jaatinen tutki Lumivaaran Historiaa ja jäi miettimään mitä kirjastokirjoille on aikojen kuluessa tapahtunut. Vieläkö niistä löytyisi jotain tietoja?

Sähköpostitse tiedustelimme kaikilta em. kirjastoilta asiaa ja iloksemme saimme Jalasjärveltä tiedon, että heillä on näitä kirjoja koskeva luovutustodistus, luettelo luovutetuista kirjoista ja seitsemän alkuperäistä Lumivaaran kirjaston kirjaa leimoineen kaikkineen!

Lumivaara-Seuran hallitus teki vierailun Jalasjärven kirjastossa, jossa kirjastovirkailija Päivi Samppala esitteli löytyneet kirjat ja asiapaperit sekä kertoi Jalasjärven kirjastolaitoksen kehittymisestä ja lumivaaralais-kirjojen vaiheista Jalasjärvellä.

 

Tiivistelmä Päivi Samppalan esityksestä:

Jalasjärven kantakirjasto perustettiin v. 1860 seurakunnan yhteyteen; emäseurakunta oli Ilmajoki. Seitsemän vuotta myöhemmin syntyi Jalasjärven kunta, jonka ensimmäinen kansakoulu perustettiin Iloniemeen v. 1876 ja pikkuhiljaa lisää kouluja eri kylille. Näiden koulujen yhteyteen ja yksityisten henkilöiden koteihin perustettiin piirikirjastoja. Kantakirjasto siirtyi Jalasjärven kunnan hallintaan.

Samppala luki Lumivaaran kirjojen luovutustodistuksen, joka oli saatu 23.8.1948 Lumivaaran kunnan hoitokunnalta sekä alkuperäisen otteen Jalasjärven Kantakirjaston johtokunnan pöytäkirjasta 18.11.1948:

”Lumivaaran kunta lähetti Jalasjärven kirjastolaitokselle 74 kpl. Kirjastonsa kirjoja. Jako suoritettiin niin, että jokainen piirikirjasto sai 7 kpl ja loput jäivät kantakirjastolle”

Näin Lumivaaran kirjat hajaantuivat piirikirjastoihin eri puolille Jalasjärveä.

 

Säilyneet kirjat ovat Samuli Paulaharjun ”Tunturien yöpuolta”, joka oli sijoitettu Keskikylän piirikirjastoon; Charles Dickensin ”Picwickin kerho” osat I ja II , Hilja Haahdin ”Sukupolvet vaihtuvat” sekä Eino Leinon ”Kootut teokset” osa XII sijoittuivat Ala-Vallin piirikirjastoon; Eino Leinon ”Kootut teokset” VII ja X olivat kantakirjastossa.
Piirikirjastot lopetettiin 1974 ja kaikki jäljellä oleva aineisto siirrettiin Jalasjärven pääkirjastolle.


Nyt näistä Lumivaaran säilyneistä kirjoista tehdään Jalasjärven kirjastolle pysyvä kokoelma nimeltään Lumivaara-kokoelma, jota ei lainata.
Kirjat sekä asiakirjat ovat esillä Jalasjärven kirjaston vitriinissä loka-marraskuun ajan 2024 sekä uudelleen kesä-heinäkuun ajan 2025; siellä niitä voi käydä ihailemassa.

 

Ähtärin kirjasto vastasi kyselyymme, että heiltä löytyi kirjaston kartuntaluettelot, joista näkyy mitkä kirjat on Lumivaaran kunnalta saatu vuosina 1949-1950.
Saimme näistä koosteen. Itse kirjoja ei ole enää kirjaston kokoelmassa.

Muut kirjastot vastasivat ettei heiltä löydy tietoja eikä todennäköisesti itse kirjojakaan enää ole. He lupasivat kuitenkin tiedottaa, jos jossain yhteydessä kuitenkin jotain asiaan liittyviä tietoja tulisi vastaan.

Itselleni intohimoisena lukijana ja kirjaston suurkäyttäjänä oli mielenkiintoista sukeltaa menneen ajan Lumivaaran kirjastomaailmaan ja huomata, miten kirjastoaate oli siellä levinnyt ja siten osaltaan rikastutti lumivaaralaisten arkea ja pyhää.

Lumivaara-Seura ry. kiittää kirjastovirkailija Päivi Samppalaa asiaan paneutumisesta ja saamastamme avusta kirjojen ja tietojen etsinnässä.

Lähteet:

Lumivaaran Historia

Lumivaaran kunnan hoitokunnan lähettämä luovutustodistus

Jalasjärven Kantakirjaston pöytäkirjaote

Kirjastovirkailija Päivi Samppala

 

Mervi Nieminen

Lumivaara-Seura ry.

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin näet sen suurempana.