Historiikki 1966-1991

 

Oheinen kirjoitus on löytynyt Kurkijoki-Seuran arkistosta. Tekstin kirjoittajaa ei tiedetä.

 

Kurkijoki-Seuran syntyvaiheet

Perustamista edeltäviä tapahtumia

Kurkijoki-Seuran perustava kokous pidettiin 24.4.1966 Helsingissä. Kurkijoelta lähdöstä oli Seuran perustamiseen mennessä kulunut jo yli 21 vuotta. On aiheellisesti kysytty, miksi Kurkijoen pitäjäseuraa ei ollut aikaisemmin perustettu, vaikka Kurki-Säätiö oli ensimmäisenä pitäjäsäätiönä perustettu jo vuonna 1946. Vastauksena kysymykseen on todettava,  että pääkaupunkiseudun kurkijokelaisilla oli kyllä ollut yhdistystoimintaan verrattavaa yhteistoimintaa jo lähes parikymmentä vuotta, mutta viralliseen yhdistyksen perustamiseen ei kuitenkaan ollut ryhdytty, kun erityistä tarvetta ei näyttänyt olevan. Toisaalta oli mainittu odotetun aloitetta kurkijokelaisten pääsijoitusseudulta Loimaalta ja erityisesti Kurki-Säätiön taholta. Yhteistoiminta oli tapahtunut erilaisten kokoontumisten merkeissä, mm. pikkujoulujuhliin ja pitäjäjuhlien yhteiskuljetuksia sekä muitakin matkoja järjestäen. Menoja varten kerättiin maksuja osanottajilta. Tilaisuuksista ilmoitettiin Kurkijokelaisessa ja Karjalassa. Kokoontumisten puuhamiehinä on mainittu erityisesti Kaapro Huittinen, Pekka Kyytinen, Aarne Roiha ja Juho Tukia sekä naisista Elsa Roininen.

Kurki-Säätiön toimintakertomuksessa vuodelta 1965 kerrotaan, että Säätiön hallitus valitsi 25.10.1965 toimikunnan, jonka tuli koettaa saada Helsingin kurkijokelaiset jälleen kokoontumaan yhteisiin tilaisuuksiin ja tätä tietä saamaan läheisempi yhteistyö käyntiin Säätiön ja Helsingin kurkijokelaisten kesken, vaalimaan yhteishenkeä ja perinteitä. Toimikunnan kokoonkutsujana oli Kari Rahiala ja muina jäseninä Kaapro Huittinen, Juho Tukia, Johannes ja Asko Kojo, Uuno Varjus ja Juho Toiviainen. Vuoden 1966 toimintakertomus toteaa toimikunnan kokoontuneen 23.1.1966 ja neuvotteluihin osallistuneen toimikunnan lisäksi jäseninä tri Eino Toiviaisen, maisteri Pekka Kyytisen ja johtaja Aarne Roihan. Kokous päätti aloittaa jälleen yhteisten virkistys- ja kokoustilaisuuksien järjestämisen ja kutsui Kurkijoen marttoja retkelle Helsinkiin Marianpäivänä 27.3.1966. Retkelle osallistui 37 marttaa ja muutamia miehiä. Tilaisuudessa oli useita puheita sekä musiikkiohjelmaa ja Helsingin kurkijokelaiset päättivät pitää seuraavan kokouksen 24.4.1966.

Perustaminen

Seuran perustavan kokouksen koolle kutsumisesta päätettiin, kuten edellä on mainittu, Marianpäivänä 27.3.1966 Helsingissä pidetyssä Helsingin kurkijokelaisten ja Kurkijoen Marttojen yhteisessä kokouksessa ja virkistystilaisuudessa. Kutsu perustavaan kokoukseen julkaistiin Kurkijokelaisessa.   Perustava kokous pidettiin 24.4.1966 Helsingissä Ravintola Gambrinissa, Iso Robertinkatu 3:ssa alkaen klo 12.00. Saapuvilla oli 36 henkeä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin V.O. Hakulinen ja sihteeriksi Kaarina Vanhala    Kokouksessa päätettiin, osaksi värikkäänkin keskustelun jälkeen, perustaa Kurkijoki-Seura ensi sijassa Helsingissä ja sen ympäristössä asuvien kurkijokelaisten yhdyssiteeksi sekä heidän henkisten, taloudellisen ja sosiaalisen asemansa tukemiseksi. Samalla hyväksyttiin luonnos yhdistyksen säännöiksi ja valittiin perustamiskirjan allekirjoittajiksi Aarne Roiha, Aarne Hanhineva ja Antero Hämäläinen.

Perustava kokous valitsi myös sääntöluonnoksen mukaisesti Seuran johtokunnan sekä tilintarkastajat ja heidän varamiehensä. Kokouksen pöytäkirja on kokonaisuudessaan seuraavan sisältöinen:    Helsingin kurkijokelaisten yhdistyksen perustava kokous pidettiin Helsingissä Ravintola Gambrinissa 24.huhtikuuta 1966 alkaen kello 12. Kokoukseen oli saapunut 36 osanottajaa.

1.Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin varatuomari Viljo Hakulinen ja sihteeriksi varanotaari Kaarina Vanhala.

2.Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin dipl.ins. Eino Toiviainen ja edustaja Aarne Hanhineva.

3.Työnjohtaja Antti Koho lahjoitti perustettavalle yhdistykselle Korpisaaressa kasvaneesta pahkakatajasta tehdyn puheenjohtajan nuijan, joka kiitollisuudella merkittiin vastaanotetuksi.

4.Käytiin yleiskeskustelu yhdistyksen perustamisesta ja todettiin yksimielisesti, että yhdistys on tarpeellinen.

5.Toimitusjohtaja Aarne Roiha, kokoonkutsujien puolesta, alusti kysymyksen yhdistyksen säännöistä. Alustuksen johdosta virisi vilkas keskustelu kokouksen osanottajien kesken. Mielipiteitä vaihdettiin puoleen ja toiseen nimenomaan yhdistyksen nimestä ja siitä, olisiko yhdistys perustettava ainoastaan Helsingissä ja sen ympäristössä asuvien yhdyssiteeksi vai olisiko myös muualla asuville varattava oikeus kuulua yhdistykseen.

6.Yhdistyksen nimeksi päätettiin Kurkijoki-Seura r.y, jonka tarkoituksen on toimia ensisijassa Helsingissä ja sen ympäristössä asuvien kurkijokelaisten yhdyssiteenä sekä heidän henkisen, taloudellisen ja sosiaalisen asemansa tukemiseksi.

7.Kaikki saapuvilla olevat ilmoittivat liittyvänsä perustettavan yhdistyksen jäseniksi.

8.Perustamiskirjan allekirjoittajiksi valittiin toimitusjohtaja Aarne Roiha, edustaja Aarne Hanhineva ja myymälänhoitaja Antero Hämäläinen, lainopillisena neuvonantajana varatuomari Viljo Hakulinen, joiden tehtäväksi jätettiin sääntöjen saattaminen lopulliseen muotoonsa käydyn keskustelun perusteella.

9.Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Aarne Roiha.

10.10. Yhdistyksen hallitukseen valittiin puheenjohtajan lisäksi seuraavat kuusi henkilöä:

11.maat. ja metsät. maisteri Aune Raitio

12.rouva Hellikki Mattlar

13.varatuomari Viljo Hakulinen

14.myymällähoitaja Antero Hämäläinen

15.varanotaari Kaarina Vanhala

16.vaatturi Juhana Nenonen

17.Yhdistyksen tilintarkastajiksi valittiin dipl.ins. Eino Toiviainen ja edustaja Aarne Hanhineva, varalle dipl.ins. Jussi Poutanen ja kovajuottaja Aarne Rastas.

Pöytäkirjan vakuudeksi:

     Viljo Hakulinen Kaarina Vanhala

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

     Eino Toiviainen Aarne Hanhineva

Säännöt

Seuran kotipaikaksi tuli luontevasti Helsingin kaupunki. Sitä vastoin sääntöluonnoksen 2. kohdan maininta "ensisijassa Helsingin ja sen ympäristön" herätti vilkkaan keskustelun. Siteerattu sanonta otettiin pykälään, vaikkei tarkoituksena ollut rajoittaa kauempana asuvienkaan jäsenyyttä. Rekisteröintivaihe aiheutti eräitä vähäisiä muutoksia perustavassa kokouksessa hyväksyttyihin sääntöihin, mm. maininnat taloudellisesta tukemisesta oli poistettava. Seuran tarkoituksena on 2. kohdan mukaan kurkijokelaisten yhdyssiteenä toimiminen, heidän henkisten ja sosiaalisten pyrkimystensä tukeminen sekä Kurkijoen pitäjän muiston ja perinteiden vaaliminen.

Sääntöjen 3. kohdan mukaan Seura toteuttaa tarkoitustaan mm. seuraavin toimenpitein:

•tekee aloitteita ja esityksiä sekä ryhtyy samantapaisiin toimenpiteisiin, jotka tarkoittavat kurkijokelaisten sivistyksellisten ja sosiaalisten olojen parantamista,

•toimeenpanee kokouksia, esitelmä-, selostus-, keskustelu-, näyttely-, taide- ja muita sivistystilaisuuksia sekä juhlia ja illanviettoja,

•kerää ja tallettaa Kurkijokea sekä sen elämää, historiaa ja perinteitä valaisevaa esineistöä, kuvauksia, valokuvia, tietoja ja muuta aineistoa sekä edistää yksityisten ja muiden yhteisöjen tätä tarkoittavaa toimintaa,

•toimii yhteistyössä muiden kurkijokelais- ja karjalaisyhdistysten ja -yhteisöjen kanssa,

•harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa.

Sääntöjen 4. kohdan mukaan jäseneksi pääsee jokainen 15 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, jonka yhdistyksen johtokunta hyväksyy. Jäsenet ovat varsinaisia, kannattavia, tai ainaisjäseniä. - Käytännössä jäsenhakemuksia ei käsitellä johtokunnassa, vaan kaikki pykälän ehdot täyttävät pyrkijät merkitään jäseniksi.  Yhdistys voi 4. kohdan mukaan kutsua kunniajäseniä. Jäsenen erottaminen kuuluu johtokunnan päätettäviin asioihin. Syynä voi olla sääntörikkomus, yhdistykselle haittaa tuottava menettely tai jäsenmaksun laiminlyönti muistutuksesta huolimatta.   Yhdistyksen asioita hoitaa puheenjohtajan ja kuusi muuta jäsentä käsittävä johtokunta, jonka vuosikokous valitsee vuodeksi kerrallaan. Sihteerin, rahastonhoitajan ja muut toimihenkilöt valitsee johtokunta. Tilintarkastajat, joita on kaksi varamiehineen, valitsee vuosikokous.    Vuosikokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä vuosittain. Kutsu Seuran kokouksiin on julkaistava vähintään 6 päivää ennen Kurkijokelaisessa tai Helsingissä ilmestyvässä sanomalehdessä taikka jäsenille postitse lähetetyllä ilmoituksella. Vähintään 1/10 jäsenistä voi pyytää ylimääräisen kokouksen koolle kutsumista.

Sääntöjen muutokseen ja yhdistyksen purkautumiseen vaaditaan kahden peräkkäisen kokouksen 3/4 äänten enemmistöllä tehty päätös.

Toiminnan alku

•Perustavassa kokouksessa valittu johtokunta kokoontui heti ensimmäiseen kokoukseensa ja valitsi varapuheenjohtajan, sihteerin, rahastonhoitajan ja jäsenkortiston hoitajan. Johtokunta valitsi Seuralle myös naistoimikunnan.

•Herastuomari Juho Tukia luovutti Seuralle pesämunaksi 176 markkaa, joka oli jäänyt yli Kurki-Säätiön aikaisemmin mainitusta avustuksesta Kurkijoen marttojen Helsingin matkaa varten.

•Seuran 1. toimintavuoden aikana vedettiin johtokunnan toimesta suuntaviivoja tulevalle toiminnalle, luotiin pohjaa ja rakennettiin yhteyksiä.

•Johtokunnan avuksi perustettiin ohjelmatoimikunta ja nimettiin kirjeenvaihtaja Kurkijokelaista varten. Tiedotustoiminnassa päätettiin käyttää Kurkijokelaisen ohessa jäsenkunnalle lähetettäviä monistettuja tiedotuksia.

•Seuralle vihittiin oma lippu Karjalan Liiton kesäjuhlilla Joensuussa 28-29.5.1966. Seuran oma kesäjuhla järjestettiin Klippanilla 12.6.1966, osanottajia lähes parisataa henkeä.

•Kurkijoen pitäjäjuhlille Loimaalla 23-24.7.1966 järjestettiin yhteiskuljetus. Seuran osuutena ohjelmasuorituksessa oli runolausuntaa, puheita ja lausuntakuoron esittämä Saimi Hukkasen runo "Laulu Kurkijoelle".

•Perinteen vaalimiseksi päätettiin hankkia Kurkijokeen liittyviä muistoesineitä myytäväksi sekä panna vireille kyläkohtaisen kirjan ja pitäjän kartan hankkiminen. Päätöksen mukaisesti valmistutettiin virsikanteleita, piiskoja ja kirkon pienoismalleja. Kurkijoki-aiheinen kirjoituskilpailu järjestettiin Kurki-Säätiön osallistuessa palkintokustannuksiin.

•Tärkeä yhteydenotto oli Seuran johtokunnan ja Kurki-Säätiön edustajien yhteinen kokous 27.11.1966. Kokouksessa pohdittiin Seuran ja Säätiön suhteita ja yhteistoimintaa. Säätiön taholta toivottiin Seuran sääntöjen muuttamista 2. kohdan kohdalta siten, että poistettaisiin sanonta "ensi sijassa Helsingin ja sen ympäristön". Kokouksessa käsiteltiin myös Seuran vireille panemia perinnehankkeita. Säätiön taholta niihin suhtauduttiin myönteisesti.

•Seuran toimesta asetettiin toimikunta huolehtimaan Elisenvaaran yhteiskoulun 40-vuotisjuhlien järjestämisestä v. 1967.

•Aloitteita, jotka eivät johtaneet toimenpiteisiin aiotulla tavalla, olivat nuorisotoiminnan aikaansaaminen, historiallisen kulkueen järjestäminen pitäjäjuhlille ja Kurkijoella käyntiä koskevien mahdollisuuksien selvittäminen. Myöskään kurkijokelaista perua olevien esineiden keräysaikomus ei tuolloin toteutunut, mutta on myöhemmin johtanut tulokseen Kurkijoki-museon tultua perustetuksi. Kurkijoella käyntien mahdottomuus on sekin vuosien kuluessa selvinnyt.

Yhdistys ja jäsenistö

1. Sääntömuutos

Vuosikokouksessa 12.3.1967 päätettiin muuttaa yhdistyksen sääntöjen 2. ja 4. kohtia. Niin kuin edellä on mainittu, Kurki-Säätiön taholta oli toivottu 2. kohdan muuttamisesta siten, että siitä poistettaisiin kohta "ensi sijassa Helsingin ja sen ympäristön". Vuosikokouksen hyväksyttyä johtokunnan esityksen, joka oli toivomuksen mukainen, 2. kohta tuli kuulumaan:

"Yhdistyksen tarkoituksena on olla kurkijokelaisten keskeisenä yhdyssiteenä ja tukea heidän henkisiä ja sosiaalisia pyrkimyksiään sekä vaalia kurkijoen pitäjän muistoa ja perinteitä".

Sääntöjen 4. kohdan muutos koski ainaisjäsenten jäsenmaksun määräämistä. Alkuperäisen 4. kohdan 2 momentin mukaan ainaisjäisenmaksu oli suuruudeltaan aina asianomaisen vuoden varsinaisten jäsenten jäsenmaksu viisitoistakertaisena. Muutoksen jälkeen myös ainaisjäsenten jäsenmaksusta päätti vuosikokous samalla tavoin kuin muidenkin jäsenten jäsenmaksusta. Muutoksen jälkeen 4. kohdan 2 momentti tuli kuulumaan: "Varsinaisten, kannattavien ja ainaisjäsenten jäsenmaksun määrää vuosikokous".  Yhdistyksen sääntöjen edellyttämä toinen hyväksyminen sääntömuutokselle saatiin vuosikokouksessa 10.3.1968. Muita muutoksia sääntöihin ei ole tehty.

 

Alaosastot

 

Huomattavaa muutosta Seuran rakenteessa on merkinnyt alaosastojen perustaminen. Ensimmäisenä syntyi Lappeenrannan alaosasto keväällä 1973. Aloitteentekijäinä olivat Lappeenrannan kurkijokelaiset itse, lähinnä Laina Mattila ja Kerttu Laiho, jotka julkaisivat 18.2.1973 Etelä-Saimaassa kutsun kokoontumisesta tarinoimaan 22.2.1973. Seuraavassa tarinaillassa 23.3.1973 päätettiin kiinteämmästä jatkosta, ja osaston perustava kokous pidettiin 16.4.1973. Kurkijoki-Seuran johtokunta oli jo tätä ennen 2.4.1973 tehnyt myönteisen päätöksen alaosaston perustamisesta Seuran puitteissa. Seuraa edusti perustavassa kokouksessa varapuheenjohtaja Juhana Nenonen.

Lappeenrannan alaosaston toiminta on alusta alkaen ollut pirteätä monine kokouksineen, retkineen ja muine yhdessäolon tilaisuuksineen. Myös alaosaston ja pääseuran kesken on ollut vilkasta yhteistoimintaa. Pääseura on tehnyt useita retkiä Lappeenrannassa järjestettyihin yhteisiin tilaisuuksiin, ja alaosaston jäseniä on lähes sännöllisesti osallistunut Seuran vuosikokouksiin ja joulu- ym. juhliin Helsingissä. Alaosasto on myös edustanut Seuraa eräissä Karjalan Liiton tilaisuuksissa.    Lappeenrannan alaosasto vietti 15-vuotisjuhlaansa 29.5.1988 Riitta Kuosan kodissa Taipalsaarella. Tässä pienimuotoisessa mutta erittäin lämminhenkisessä tilaisuudessa Seuran johtokuntaa edustaneet V.O. Hakulinen ja Aino Jakonen luovuttivat alaosastolle 200 mk sen toiminnan tukemiseksi ja jakoivat Seuran viirit neljälle alaosaston toiminnassa ansioituneelle jäsenelle. Viirin saivat Sylvi Häyhä, Venla Jussilainen, Iines Vaalijoki ja Mauri Vehviläinen.

Ajatus alaosaston perustamisesta sekä Lohjalle, että Tampereelle syntyi v. 1986. Seuran vuosikokouksessa 2.3.1986 tiedustelivat eräät Lohjalla asuvat osanottajat, mitä mahdollisuuksia olisi perustaa Seuralle oma alaosasto Lohjalle. Johtokunta suhtautui asiaan tietenkin myönteisesti, mutta katsoi, että asian jatkokehittely tulisi jäämään Lohjan seudulla asuvien kurkijokelaisten oman aktiivisuuden varaan.  Lohjan seudun kurkijokelaiset järjestivät Lohjalle 23.11.1986 neuvottelutilaisuuden, jossa keskusteltiin oman seuran tai Kurkijoki-Seuran alaosaston perustamisesta. Kurkijoki-Seuran johtokuntaa edustivat tilaisuudessa V.O. Hakulinen, Aino Jakonen ja Aune Raitio. He selostivat Seuramme tarkoitusta ja toimintaa sekä erityisesti Lappeenrannan alaosaston asemaa ja toimintaa. Asiaa päätettiin käsitellä jatkokokouksessa, joka pidettiin 18.1.1987. Siinä edustivat Seuran johtokuntaa edellä mainitut kolme jäsentä sekä neljäntenä Marjatta Ekman. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokous päätti yksimielisesti perustaa Lohjan seudun kurkijokelaiset nimisen seuran, joka toimii rekisteröimättömänä Kurkijoki-Seura ry:n alaosastona. Perustetulle seuralle valittiin johtokunta tarpeellisine toimihenkilöineen.

Tampereella asuvan Olavi Kallioniemen aloitteesta Kurkijoki-Seura järjesti yhdessä Tampereen kurkijokelaisten kanssa 15. 11.1986 illanvieton rautatieläisten seuratalolla Tampereella. Runsasohjelmaiseen ja lämminhenkiseen tilaisuuteen oli saapunut noin 40 entistä kurkijokelaista, joista alun toistakymmentä Helsingistä ja väliasemilta. Seuran johtokunnan puolesta Aune Raitio ja Eino Toiviainen selostivat Seuran toimintaa pääkaupunkiseudulla sekä Lappeenrannan alaosastosta saatuja kokemuksia. Tilaisuuden päätteeksi Tampereen kurkijokelaiset keskustelivat oman alaosaston perustamistarpeesta ja muista mahdollisista jatkotoimista sekä valitsivat Olavi Kallioniemen ja Aila Normilan kehittelemän asiaa eteenpäin.  Kurkijoki-Seuran Tampereen alaosasto perustettiin Tampereen kaupunginkirjaston kokoushuoneessa 17.3.1987 pidetyssä kokouksessa, ja se sai nimekseen Tampereen seudun kurkijokelaiset. Alaosaston puheenjohtajaksi valittiin Olavi Kallioniemi. Perustamiskokouksessa pääseuraa edustivat johtokunnan jäsenet V.O. Hakulinen, Aino Jakonen ja Aune Raitio, jotka lausuivat alaosaston tervetulleeksi Kurkijoki-Seuran yhteyteen ja toivottivat sille menestystä toiminnassaan.

Kurkijoki-Seuran alaosastot voivat järjestää toimintansa haluamallaan tavalla ja saavat käyttää keräämänsä jäsenmaksut omaan toimintaansa. Alaosastot laativat vuosittain vapaamuotoiset toimintaselostukset pääseuran vuosikokoukselle.

Jäsenistön kehitys

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi alkuvuosina useilla kymmenillä vuosittain saavuttaen huippunsa 250 jäsentä vuoden 1970 lopussa. Sen jälkeen on tapahtunut jonkin verran laskua, mihin osaltaan vaikutti myös se, että jäsenten luku ruvettiin laskemaan suoritettujen jäsenmaksujen perusteella. Jäsenluku on sittemmin vaihdellut eri vuosina pysytellen kuitenkin lähellä kahtasataa. Nykyisin ei jäsenmaksun maksamatta jättäminen merkitse automaattista eroa Seurasta.

Vuoden 1975 lopussa jäseniä oli yhteensä 168, vuoden 1980 lopussa 198, vuoden 1985 lopussa 196 ja vuoden 1990 lopussa 232. Jäsenmääriin on luettu myös alaosastojen jäsenmärät niiden perustamisvuosista alkaen. Vuoden 1990 lopun jäsenistä oli kunniajäseniä kolme, ainaisjäseniä 138 ja vuosijäseniä 94 henkilöä. Jäsenistä kuuluu Lappeenrannan alaosastoon 10, Lohjan alaosastoon 12 ja Tampereen alaosastoon 29 henkilöä.

Seuran kunniajäseniä ovat Rainar Hakulinen ja Aune Raitio vuodesta 1988 sekä V.O. Hakulinen vuodesta 1989. Kannattavia jäseniä ei Seuralla ole ollut.

Toimielimet

Johtokunta ja sen toimihenkilöt

Seuran perustavassa kokouksessa valittu puheenjohtaja Aarne Roiha toimi tässä tehtävässään vuodet 1966 ja 1967. Hänen jälkeensä toimi puheenjohtajana V.O. Hakulinen vuodet 1968-70,sitten Aune Raitio vuodet 1971-74. Hänen pyydettyä vapautusta valittiin puheenjohtajaksi Aarne Roiha vuosiksi 1975-78. Häntä seurasi Aune Raitio uudelleen vuosina 1979-80. Hänen jälkeensä on puheenjohtajana toiminut Kari Rahiala vuodet 1981-1985. Vuodesta 1986 alkaen on puheenjohtajana toiminut Eino Toiviainen. Varapuheenjohtajana toimi Juhana Nenonen vuosina 1966-70 Aarne Roiha 1971-74, Viljo Tiainen 1975-78 sekä V.O. Hakulinen 1979-84 ja 1986-88. Vuonna 1985 varapuheenjohtajana toimi Eino Toiviainen. Vuodesta 1989 alkaen on varapuheenjohtajana toiminut Marjatta Ekman. Seuran sihteerinä toimi Kaarina Vanhala vuoden 1971 loppuun. Vuosi 1972 hoidettiin talkoovoimin. Vuodesta 1973 alkaen on sihteerin vaativaa tehtävää hoitanut Aino Jakonen tähän mennessä siis jo 18 vuoden ajan. Rahastonhoitajan tehtävästä huolehti alkuvuodet Aune Raitio ja hänen jälkeensä vuodesta 1969 vuoteen 1978 Reino Hämäläinen. Vuoden 1979 tehtävä hoiti Heikki Poutanen ja vuodet 1980-81 Aarne Hanhineva. Sylvi Toivonen toimi sen jälkeen rahastonhoitajana vuodet 1982-84 ja hänen jälkeensä Reino Hämäläinen vuoden 1985. Vuosina 1984 ja 1985 rahastonhoitaja ei ole kuulunut johtokunnan jäseniin. Aune Raitio toimi rahastonhoitajana vuodet 1986-87, jälkimmäisenä vuonna johtokunnan ulkopuolisena henkilönä. Vuodesta 1988 alkaen on johtokunnan ulkopuolisena rahastonhoitajana toiminut Maija Poutanen.

Johtokunnan jäseninä ovat kuluneena 25-vuotiskautena toimineet seuraavat henkilöt: V.O. Hakulinen 23 vuotta, Aune Raitio 21 v, Aino Jakonen 18 v, Juhana Nenonen ja Aarne Roiha 10 v, Reino Hämäläinen 9 v, Kyösti Litmanen 8 v, Hellikki Mattlar, Kari Rahiala, Viljo Tiainen, Eino Toiviainen ja Kaarina Vanhala 7 v, Sirkka Koponen 6 v, Marjatta Ekman 5 v, Antero Hämäläinen, Matti Hämäläinen ja Veijo Laukkanen 4 v, Aarne Hanhineva, Lauri Litmanen ja Sylvi Toivonen 3 v, Helmi Lauren ja Unto Tiippana 2 v sekä Pekka Kyytinen, Heikki Naukkarinen, Heikki Poutanen, Elsa Roininen ja Vilho Uimonen 1 vuoden. Johtokunta on valinnut keskuudestaan 1-2 jäsentä huolehtimaan tiedotustehtävistä, mm. kirjeenvaihdosta Kurkijokelaisen kanssa. Tässä tehtävässä ovat toimineet Antero Hämäläinen, Vilho Uimonen, Reino Hämäläinen, Hellikki Mattlar, Kyösti Litmanen, Lauri Litmanen ja Sirkka Koponen. Johtokunnan naisjäsenet ovat yleensä osallistuneet Seuran naistoimikunnan työhön.

Vuosina 1981-1985 vuosikokous on valinnut johtokunnan avuksi ohjelmien suunnittelua ja toteutusta varten eri henkilön, jolloin ohjelmatoimikuntaa ei asetettu. Tässä tehtävässä ovat toimineet Elsa Roininen 1981 Reino Hämäläinen 1981-34 ja Marjatta Ekman 1985. Vuodesta 1986 alkaen on ohjelmien suunnittelu kuulunut johtokunnan tehtäviin.

Tilintarkastajat

Varsinaisina tilintarkastajina ovat toimineet alla mainitut henkilöt seuraavasti Reino Hämäläinen 8 vuotta, Eeva Kiiski 7 v, Maija Poutanen 6 v, Juhana Kärhä 5 v, Aarne Hanhineva, Hellikki Mattlar, Viljo Tiainen ja Eino Toiviainen 4 v, Vilho Uimonen ja Helmi Ovaska 3 v, Marjatta Ekman ja Heikki Naukkarinen 1 vuoden. Tilintarkastajien varamiehinä ovat toimineet: Eeva Kiiski 12 vuotta, Eino Kiiski 8 v, Helmi Ovaska 6 v, Antero Hämäläinen ja Elsa Roininen 5 v, Jussi Poutanen ja Aarne Rastas 4 v, Juhana Kärhä 3 v, Kaarina Vanhala 2 v ja Maija Poutanen 1 vuoden. 3.Toimikunnat ja toimintaryhmät Johtokunnan ohella ovat Seuran toiminnan käytännön järjestelyistä huolehtineet useat vuosikokouksen ja johtokunnan valitsemat toimikunnat ja toimintaryhmät. Eräät niistä kuten naistoimikunta ovat pysyviä vuosittain asetettavia osan taas ollessa lyhytaikaisempia, lähinnä kulloisestakin tarpeesta ja asianharrastuksesta riippuen.

Naistoimikunta on ollut pysyvä. Se on ollut 1. toimintavuotta lukuun ottamatta vuosikokouksen valitsema. Tuskin mitään merkittävämpää tilaisuutta on järjestetty ilman että naistoimikunta on huolehtinut kahvitarjoilusta piirakoineen, joulujuhlissa usein myös puuroineen. Myös arpajaisten järjestäminen on kuulunut useimpien tilaisuuksien ohjelmaan. Toimikuntaan on kuulunut keskimäärin 10 naista, heistä monet jo yli 10 vuoden ajan. Kokoonkutsujina ovat olleet Lyyli Haimila, Irja Paakkunainen, Aili Kakkonen ja Elsi Laine. Heidän ohellaan ovat pitkäaikaisimman päivätyön tehneet Helvi Iivonen, Aino Jakonen, Martta Urpola, Aune Hyvärinen, Helmi Ovaska, Mirjam Gagneur, Elsa Kalpio, Elvi Tiainen, Sylvi Kojo, Maija Poutanen, Sylvi Toivonen, Ritva Hanhineva, Riitta Salminen ja Linnea Laukkanen.

Ohjelmatoimikunta on ollut myös alusta alkaen tärkeänä valmistelevana työryhmänä, milloin vuosikokouksen milloin johtokunnan valitsemana. Alkuvuosina sen vetäjänä toimi Unto Tiippana, sen jälkeen Viljo Tiainen, Mirjam Gagneur, Terho Poutanen, Heikki Poutanen, Reino Hämäläinen ja Elsa Roininen. Toimikunta on yhdessä johtokunnan kanssa suunnitellut eri tilaisuuksien ohjelmaa, hankkinut ohjelmasuorittajia ja itsekin esiintynyt. Vetäjä on usein toiminut tilaisuuksien kuuluttajana. Vuoden 1980 jälkeen ei ohjelmatoimikuntaa ole enää valittu, vaan se on korvattu muilla järjestelyillä, kuten edellä on mainittu.

Perinnetoimikunta on ollut valittuna ja toiminutkin vuosina 1970-1976. Ensimmäisenä vuonna törmättiin rahoitusvaikeuksiin, mutta sittemmin Reino Hämäläisen ollessa kokoonkutsujana toiminta saatiin käyntiin. Asiaa esiteltiin pitäjäjuhlilla, oltiin yhteydessä muihin yhteisöihin ja järjestettiin perinteen kerätystä yhteistoiminnassa Suomen Tiedeakatemian keräilytoimiston kanssa. Vuodesta 1972 kokoonkutsujana toimi Elsa Roininen ja vuonna 1976 Aune Raitio. Perinnesihteerinä toimi Helmi Ovaska. Perinteen merkeissä järjestettiin Loimaalla 14.10.1970 Keyri-ilta. - Vuoden 1976 jälkeen perinteen vaalimista on hoidettu muun toiminnan yhteydessä ilman erityistä toimielintä. Yksityiskohtaisemmin perinteeseen liittyviä toimia on selostettu jäljempänä.

Laulukuoro toimi alkuvuosina, mutta joutui sittemmin vuoden 1970 jälkeen lopettamaan toimintansa laulajien vähälukuisuuden vuoksi. Myös johtajien saannissa oli vaikeuksia. Kuoroa johtivat vuorollaan rouva Kuusto kanttori-urkuri Oskari Rasilainen ja dir.cant. Jussi Ilvonen. Laulajat siirtyivät osaksi Pääkaupungin Karjalaisten kuoroon, jonka kanssa on sittemmin ollut yhteistoimintaa. Kuoro, nykyiseltä nimeltään Helsingin Karelia-kuoro, on esiintynyt useissa Seuran tilaisuuksissa ja myös pitäjäjuhlilla.

Lausuntakuoro toimi alkuvuosina esiintyen mm. pitäjäjuhlilla, mutta joutui harrastuksen puutteen vuoksi lopettamaan toimintansa vuoden 1971 jälkeen. Näyttelijätär Aili Montonen johti kuoroa, jota loppuvuosina kutsuttiin lausuntaryhmäksi, vuosina 1969-71.

Näytelmäryhmä toimi muutamana vuotena ensimmäisen kymmenvuotis-taipaleen aikana esittäen useissa tilaisuuksissa pienoisnäytelmiä hyvällä menestyksellä. Eräitä eritystehtäviä varten on ollut asetettuna tilapäisiä toimikuntia, mm. kulkuetoimikunta vuoden 1970 kulkuejärjestelyjä varten ja pitäjäjuhlatoimikunta Seuran ohjelmaosuuden valmisteltutehtäviä varten.

Yhteydet muihin yhteisöihin

Kurki-Säätiö

Yhteydet Kurki-Säätiöön ovat luonnollisista syistä tärkeimmät. Niin kuin edellä luvussa "perustamista edeltäviä tapahtumia" on mainittu, Säätiön taholta pyrittiin 1960-luvun puolivälissä saamaan lähempi yhteistyö käyntiin Säätiön ja Helsingin kurkijokelaisten kesken ja erityisesti vaalimaan yhteisöhenkeä ja perinteitä. Seuran tultua sittemmin perustetuksi onkin siitä hiljaisin sopimuksin tullut Kurkijoen pitäjän perinteen vaalimisessa myös Säätiötä avustava ja eräissä asioissa sen puolesta toimiva työrukkanen. Seuran perustamisen jälkeen on myös Seuran jäseniä valittu Säätiön toimielimiin, joskaan ei nimenomaisesti Seuran edustajina. Seuran toimenpiteistä perinteen vaalimiseksi on tarkemmin selostettu jäljempänä, joten tässä yhteydessä on tarpeen vain luettelonomaisesti mainita tärkeimmät Kurki-Säätiötä koskevat toimenpiteet.

Pitäjäjuhlien yhtenä järjestäjänä Seura on toiminut jo 1960-luvun lopusta alkaen. Osanotosta järjestelyihin pysyvästi on olemassa myös Säätiön valtuuskunnan päätös. Useissa pitäjäjuhlissa Seura on erityisesti vastannut "Muistojen illan" ohjelmasta. Aloitteita ja esityksiä perinteen vaalimisasioissa Seura on tehnyt Säätiölle useita. Näistä on erityisesti syytä mainita kirjojen julkaisemista, Kurkijoki-museosta, Säätiön oman adressin hankkimista, Kurkijoki-mitalin valmistuttamista sekä Kurkijoen pitäjänvaakunan suunnittelua ja teettämistä koskevat aloitteet. Säätiön taholta on Seuran aloitteisiin ja esityksiin suhtauduttu säännönmukaisesti myönteisesti. Karjalan Liiton 30-, 40- ja 50-vuotisjuhlien ohjelmassa vuosina 1970, -80 ja -90 olleiden juhlakulkueiden Kurkijoen pitäjän osuuden Kurkijoki-Seura on hoitanut sekä omasta että myös Säätiön puolesta Säätiön vastatessa eräistä kustannuksista.

Kirjoituskilpailujen palkintoihin Säätiö on antanut avustusta. Kilpailut ovat palvelleet myös aineiston hankintaa Säätiön julkaisemia kirjoja varten. Kurkijoki-museoon lahjoitettavia esineitä on vastaanotettu Seuran tilaisuuksissa ja noudettu myös lahjoittajan kotoa. Kurki-Säätiön julkaisemia kirjoja ja sen valmistuttamaa Kurkijoki-viiriä on myyty Seuran tilaisuuksissa. Karjala-lehden julkaistessa selostukset siirtopitäjistä Seura on Säätiön pyynnöstä huolehtinut Kurkijoen pitäjän osuudesta.

Säätiön omistamaa ja julkaisemaa Sanomalehti Kurkijokelaista on käytetty säännöllisesti ilmoituslehtenä kaikista Seuran tilaisuuksista tiedotettaessa. Seuran toimintatapahtumista on samoin säännönmukaisesti julkaistu Kurkijokelaisessa selostus, niin myös vuosikertomukset ym. Kuten aikaisemmin on mainittu, johtokunta on nimennyt tiedotustoimintaa varten jäsenistään kirjeenvaihtajan.

Karjalan Liitto

Seura on kuulunut liittoon perustamisestaan lähtien. Vuosikokousedustuksen ohella Seuran lippuvartio on lähes säännöllisesti ollut mukana liiton kesäjuhlissa. Eräissä tapauksissa lippuvartion ovat järjestäneet Lappeenrannan jäsenet. Kuten edellä on mainittu, Seura on huolehtinut Kurkijoen pitäjän osuudesta Karjalan Liiton 30-, 40- ja 50-vuotisen toiminnan merkeissä järjestetyissä juhlakulkueissa vuosina 1970,-80 ja -90. Seura on osallistunut myös Olympiastadionilla järjestettyjen juhlatilaisuuksien lippulinnaan ja muihin tilaisuuksiin ja järjestelyihin.

Seuran jäseniä oli mukana myös siinä Kalevala-aiheisessa kulkueessa, joka kesällä 1985 järjestettiin Kalevalan 150-vuotisjuhlien eräänä ohjelmanumerona. Seura on osallistunut Karjalan Liiton eräiden artikkelien myyntiin. Liiton toimistossa myytiin eräinä vuosina kurkijokelaisia perinneartikkeleita. Karjalatalon rakentamiseksi järjestettyyn keräykseen Seura osallistui saavuttaen tavoitteensa 500 mk. Seura on myös hankkinut 2 kpl Kiinteistö Oy Karjalaisten Heimotalon osakkeita.

Seuramme jäsen Anna-Liisa Hämäläinen osallistui liiton kulttuurikilpailuihin saavuttaen erinomaisen menestyksen kanteleensoitossa. Myös urheilukilpailuista on aikanaan jokin palkintosija tullut Seuran jäsenille. Liiton 30.1.1982 pidettyyn järjestötoiminnan seminaariin osallistui viisi Seuran jäsentä.

Seura on lahjoittanut liitolle kurkijokelaisperinteen esineitä sekä Karjalataloon että Ylläksen majalle, erityisesti sen Kurkijoki-huoneeseen. Liitto on myöntänyt Seuran ansioituneille jäsenille Seuran 10-, 15- ja 20-vuotisen toiminnan juhlimisen yhteydessä esittämät hopeiset ja pronssiset ansiomerkit. Seura on osallistunut liiton toimintakilpailuun useina vuosina. Vuosina 1979 ja 1980 Seura voitti valtakunnallisten karjalaseurojen B-sarjan. Vuonna 1981 sijoitus oli toinen, vuonna 1983 seitsemäs ja vuonna 1984 seitsemästoista.  Seura luovutti yhdessä Kurki-Säätiön kanssa Karjalan Liiton vuosikokouksessa 22.4.1989 liitolle Kurkijoen pitäjänvaakunan kiinnitettäväksi Karjalatalon seinän vaakunarivistöön.  Karjalatalon valmistuttua ja Aarne Roihan luovuttua Kaisaniemen ravintolasta on Seuran yhteiset tilaisuudet pidetty siellä.

Uudenmaan Karjalaisseurojen piiri

Piirin toimintaan on osallistuttu vuodesta 1969 alkaen, joskaan ei kovin aktiivisesti. Alkuvuosina osallistuttiin erilaisiin piirin tilaisuuksiin Jollaksen kesäkodissa, mutta sittemmin osanotto on supistunut useina vuosina vain kokousedustukseen. Aarne Roiha toimi useina vuosina piirin puheenjohtajana. Irja Paakkunainen voitti kolme kertaa peräkkäin piirakkamestaruuden, viimeksi v.1976. Vuonna 1985 osallistuttiin perinne- ja kulttuuritoiminnan seminaariin.

Pääkaupungin Karjalaisyhteisöt ry

Seura on alusta alkaen osallistunut jäsenenä tämän lyhennettynä Pääskyn-nimellä tunnetun yhteisön toimintaan. Seuran toimesta on lähes vuosittain asetettu lippuvartio Pääskyjen järjestämiin kunnianosoituksiin Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Pääskyt-yhteisön täyttäessä 16.4.1989 20 vuotta Seura esitti sille onnittelut ja luovutti lahjaksi Kurkijoki-kuvat kertovat -teoksen. Myös edustus vuosi- ja muissa kokouksissa on hoidettu. Yhteisöä on tuettu myös taloudellisesti.

Osakkeiden omistus

Seura omistaa osakkeita seuraavissa osakeyhtiöissä: Kiinteistö Oy Karjalaisten Heimotalo, Kiinteistö Oy Bomban talo ja Karjalan Kirjapaino Oy.

Toimintatapahtumat

Vuosikokoukset

Vuosikokoukset, jotka on pidetty helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa, on ollut toimintavuoden ensimmäinen yhteinen toimintatapahtuma. Kokouspaikat vaihtelivat ensimmäisinä toimintavuosina vakiintuen kuitenkin ennen pitkää niin, että monivuotisen Kaisaniemen jakson jälkeen on kokoukset pidetty Karjalatalossa. Osanottajia on ollut 20-60 välillä eli jonkin verran vähemmän kuin muissa tilaisuuksissa. Käsiteltävät asiat, joihin mm. kuuluu alkavan vuoden toimintasuunnitelma, on yleensä saatu päätökseen yksimielisesti, joskin silloin tällöin on joidenkin yksittäisten asioiden kohdalta esitetty arvostelua.     

Toimintasuunnitelman kohdalta on usein käyty keskusteluja ja tehty ehdotuksia ainakin evästykseksi johtokunnalle. Kahvitarjoilu osanottajille on vakiintunut ohjelmanumero. Myös muuta ohjelmaa, mm. diojen katselua on vuosikokouksissa ollut.

Pitäjäjuhlat

Kurkijoen pitäjäjuhlat on kurkijokelaisten vuotuinen suurkatselmus, joka on koonnut tuhansissa laskettavan juhlavierasjoukon Loimaalle heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, lauantaina "Muistojen iltaan", nykyisin "Iltamiin" ja sunnuntaina päiväjuhlaan Loimaan pallokentällä.

Ennen päiväjuhlaa oli aikaisemmin hartaushetki juhlapaikalla, mutta jo toistakymmentä vuotta on kokoonnuttu jumalanpalvelukseen Loimaan kaupungin uudessa kirkossa, jossa on ollut tilaisuus nauttia Herran pyhä ehtoollinen Kurkijoen seurakunnan ehtoollisastioista niiden palauduttua Suomussalmelta. Jumalanpalveluksesta on lähetetty kukkatervehdys sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Kurkijoki-Seura on ollut perustamisestaan lähtien mukana järjestelyissä ja on nykyisin pystyvä järjestäjä Säätiön ja vuorossa olevan paikallisen karjalaseuran kanssa.

Muistojen illan harmittavaan tilanahtauteen yhteiskoululla saatiin parannus, kun tilaisuus siirrettiin vuonna 1979 pidettäväksi Loimaan kunnan puolella Hirvihovissa. Päiväjuhla on sateen sattuessa pidetty yhteiskoululla. Ohjelmien yksityiskohtaiseen esittelyyn ei ole edellytyksiä. Ohjelmansuoritus on ollut yleensä aina monipuolista ja juhlien arvoa ja merkitystä vastaava. Puhujina juhlissa on useita kertoja ollut ministereitä ja muita politiikassa tai muuten ansioituneita alansa huippunimiä. Seura on pyrkinyt mahdollisuuksiensa mukaan esittämän omatoimista ohjelmaa. Muistojen illan ohjelma on joitakin kertoja ollut Seuran yksin järjestämä. Perinteellä on ollut aina sija juhlien ohjelmassa.

Juhlille oli aluksi lähes joka vuosi järjestetty yhteiskuljetus Helsingistä, mutta viime vuosina ei aina ole ollut lähtijöitä riittävästi. Kurkijoki-Seura on takavuosina pariin kertaan esittänyt Säätiölle pitäjäjuhlien järjestämistä välillä Helsingissä, mutta Säätiön taholla ei tähän ole suostuttu osanottajakadon pelossa. Seura on myynyt pitäjäjuhlilla perinne-esineitä sekä Säätiön kustantamia ja eräitä muitakin kirjoja ja Säätiön valmistuttamaa pitäjänviiriä. Myyntituloilla ja järjestävien seurojen kesken jaetulla nettotuotolla on merkitystä Seuran taloudessa. Erästä ohjelmanumeroa ei voida sivuuttaa: vuoden 1971 päiväjuhlassa Aarne Roiha toi juhlaväelle tuoreet terveiset Kurkijoelta, juuri sieltä palattuaan. Tuskin koskaan on kurkijokelaisyleisöä niin hiljaa ja tarkkaavaisesti seurannut ohjelmansuoritusta päiväjuhlassa.

Joulujuhlat

Seuran joulujuhla, myös pikkujouluksi kutsuttu, on alusta saakka ollut tärkeimpiä yhteisiä tilaisuuksia. Joulujuhla järjestettiin alkuvuosina vaihtelevasti eri paikoissa, sittemmin useina vuosina Kaisaniemessä ja lopuksi viime vuosina Karjalatalossa. Osanottajien määrä on vaihdellut 100-200 välillä, Finlandiatalossa oli kuitenkin vuonna 1972 noin 300 henkeä ja Karjalatalossa vuonna 1974 peräti 400 henkeä. Myös nuorempaa polvea on ollut mukana. 1980-luvulla on osanottajien lukumäärä liikkunut 100 hengen paikkeilla.  Ohjelma on ollut tietenkin jouluaiheinen ja musiikilla on siinä ollut merkittävä osuus. Prof. Tauno Äikää on lukuisissa joulujuhlissa ollut pianon ääressä. Myös Oskari Rasilainen on ollut säestämässä yhteislaulua ja muitakin laulunumeroita. Markku Runne on useina vuosina esittänyt yksinlaulua, vuonna 1985 äitinsä Seuralle sanoittaman ja säveltämän Kurkijoki - kotiseutu armas -laulun esiesityksenä. Pääkaupungin karjalaisten kuorot ja sen laulajat ovat vierailleet useita kertoja joulujuhlassamme. Myös Helsingin Sotaveteraanikuoro on parinkymmenen laulajan kokoisena esiintynyt kahdessa joulujuhlassamme.

Muusta joulujuhlan korkeatasoisesta ohjelmasta voidaan mainita, että vuonna 1976 kuultiin maisteri Mirja Heinisen esitys karjalaisista murresanoista ja niiden keruusta, vuonna 1977 selostus Tverin karjalaisten asuinseuduille tehdystä matkasta haastattelunauhoituksineen ja filmi Kreikan matkalta, vuonna 1979 vietettiin samalla talvisodan alkamisen 40-vuotismuistoa. Tiernapoikien esiintyminen on ollut eräinä vuosina suosituimpia esityksiä. Vuoden 1980 joulujuhlassa kerättiin varoja sävellahjaan. Maisteri Heljä Pulli esitelmöi vuonna 1983 sukututkimuksesta ja prof. O.E. Sonck kertoi vuonna 1984 elämästä Kurkijoella muistikuviaan lähinnä maamiesopiston vaiheilta vuosikymmeniä sitten. Vuoden 1982 joulujuhlassa kuultiin Eero Pitkäsen muistoja kotiseudultaan Inkerinmaalta ja lähdöstä sieltä. Naistoimikunta on huolehtinut joulujuhlan ulkonaisesta viihtyisyydestä kynttilöiineen ja joulukuusineen sekä tarjoilusta, johon useina vuosina on kuulunut myös joulupuuro kahvin, piparkakkujen ja joulutorttujen ohella.

Kesäjuhlat

Kesäjuhlia on järjestetty alkuvuosina Klippanilla, eräitä kertoja yhdessä hiitolaisten kanssa. SÄ on yleensä suosinut näitä juhlia ja Klippan on esiintynyt kauneimmillaan alkukesän puhtaassa vehreydessä. Käydyissä tietokilpailuissa Klippanilla kurkijokelaiset ovat menestyneet hyvin. Kesällä 1972 Seuran kesäjuhla vietettiin Jollaksen kesäkodilla Aarne Roihan järjestäminen vesibussiristeilyineen.

Kirkkoillat

Kirkkoiltoja on pidetty 13.5.1969 Alppilan kirkon seurakuntasalissa, 6.10.1970 Johanneksen kirkon seurakuntasalissa ja 28.10.1980 Temppeliaukion kirkossa. Kaikissa on ollut harrasta, arvokasta ohjelmaa, kirkkomusiikkia ja hartauspuheita. Johanneksen kirkossa soitti Tauno Äikää. Temppeliaukion kirkon tilaisuus järjestettiin yhdessä Helsingin Karjalakuoron kanssa. Kuoro lauloi tilaisuudessa, uruissa oli Tauno Äikää, hartauspuheen piti rovasti Paavo Kiuru ja lausuntaa esitti Marjatta Hakulinen.

Karjalan Liiton 30-vuotisjuhlat

Karjalan Liiton 30-vuotisjuhlat 13.-14.6.1970 on mainittava myös erikseen, joskaan Seura ei ole ollut niiden varsinaisena järjestäjänä. Tämän karjalaisen heimon suurkatselmuksen kohokohtana oli mahtava historiallinen kulkue Senaatintorilta Olympiastadionille ja suurjuhla siellä. Oma osuutemme käsitti osallistumisen suurjuhlaviestin vastaanottamiseen, Kurkijoen pitäjän osuuden kulkueessa sekä osallistumisen katselmukseen ja lippulinnaan Stadionilla. Seuran jäseniä osallistui myös erilaisiin juhlien järjestelyihin, mm. toimistotyöhön.

Oman Seuramme toimesta järjestettiin kaikille juhliin saapuville kurkijokelaisille tervetuliaiskahvit HOK:n ravintolassa. Menestys tällä tilaisuudella olikin ennalta arvaamattoman hyvä. Kustannuksiin saatiin avustusta Kurki-Säätiöltä. Kurkijoen pitäjän osuus juhlakulkueessa, jonka Seura järjesti Kurki-Säätiön toimeksiannosta, oli paljon työtä vaativa yritys, mutta se hoidettiin innolla ja uutteruudella sekä tunnustusta ansaitsevin tuloksin. Valmistelut suoritti toimikunta, johon kuuluivat Aino-Marja Lemaitre, Hellikki Mattlar, Aune Raitio, Kaarina Vanhala, Uuno Varjus ja V.O. Hakulinen. Kulkueesta kertoo vuoden 1970 vuosikertomus seuraavasti: Kurkijokihan esiteltiin kulkueessa Tasavallan Presidentti Relanderin ja hiihtokuningas Veikko Hakulisen syntymäpitäjänä, voimakkaana maa- ja karjatalouden sekä mainittujen alojen koulutuspitäjänä, missä musiikilla, erikoisuutena virsikanteleensoitolla, oli vankka sijansa.

Kulkueeseen osallistuivat seuraavat henkilöt: Nimikilvenkantajana Vilho Kesseli, lipunkantajana Toivo Heinonen ja lippuvartiona Aune Hyvärinen ja Aino Jakonen. Kärryillä istuen emäntänä Aune Raitio, isäntänä Juhana Kärhä ja virsikanteleensoittajana Anna-Liisa Hämäläinen. Kärryjen jäljessä kulki Unto Tiippana rautatieläisenä ja Tapio Hakulinen setänsä, hiihtokuningasta esittäen. Viimeisenä ajoi 20-luvun Ford-merkkinen avo-auto, jossa istuivat Hellikki Mattlar ja Viljo Tiainen esittäen presidenttipari Relanderia. Stadionilla kulkueeseen liittyivät vielä Uuno Varjus ja V.O. Hakulinen, joka esitti maamiesopiston oppilasta.  Kulkueen välineistö saatiin lahjaksi tai lainaksi sekä vuokrattiin. - Auto saatiin lainaksi OY Ford Ab:ltä, josta kiitos Antti Koholle. Valio lahjoitti voidrittelin ja maamiesopistolaisen lakki saatiin lainaksi Harry Laurenilta. Hiihtäjän sukset olivat Veikko Hakulisen. Pekka Kyytinen hankki valokuvasuurennoksen Tervun meijerin leimasta. Presidenttiparin, isännän ja emännän puvut ja asusteet samoin kuin rautatieläisen lakki ja merkinantosauva vuokrattiin Mainos-tv:ltä. Samoin vuokrattiin hevonen kärryineen helsinkiläiseltä ajurilta, joka myös itse ajoi hevostaan. Kulkueen kilvet oli tilattu Karjalan Liitolta. Näistä Karjalan Liiton 30-vuotisjuhlista kuvasi Aarne Roiha filmin, joka on ainutlaatuinen - Suomen Televisiohan ei pitänyt juhlia juuri minkäänlaisen kuvaamisen arvoisina.

Kotiseutuillat

Kotiseutuilloiksi on nimitetty Kurkijoki-Seuran sekä Hiitolaiset ry:n ja Kirvu-kerhon kesken vuoden 1975 alkupuolelta lähtien järjestettyjä illanviettoja, joiden järjestäjänä kukin Seura on vuorotellut. Illanvietot on järjestetty talvikautena aina kuukauden toisena keskiviikkona. Kurkijoki-Seura pyrki järjestämisvuorollaan saamaan ohjelman kiinnostavaksi myös toisten pitäjien asukkaille. Osanottajamäärä on vaihdellut ollen enimmillään jopa yli sadan. Iloisen viihdeillan 6.10.1976, jonka ohjelmasta huolehtivat Esiintyvät Taiteilijat ry, lähes 3500 markkaan kertynyt tuotto luovutettiin Kaunialan sotavammasairaalalle.

Kotiseutuilta 10.6.1977 palautti mieleen eräät jatkosodan tapahtumat. Tilaisuuden muusta ohjelmasta on mainittava "Piirileikkilauluja ja murresanoja Kurkijoelta"-vihkosen julkistaminen, kaurakiisselin syönti sekä Aarne Roihan Kurkijoella käynnistä ja juhlakulkueesta v. 1970 ottamien filmien katselu. Kotiseutuillassa 14,2.1979 julkistettiin Kurkijoki-Seuran valmistuttama äänilevy Kurkijoen lauluja.

Seuran 10-vuotisjuhla

Seuran 10-vuotisjuhla järjestettiin Kaisaniemessä 24.4.1976. Ohjelma oli runsas ja osanottajiakin noin 170. Tilaisuudesta lähetettiin kukkatervehdys Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille Hietaniemeen. Juhlapuhujana oli Karjalan Liiton hallituksen jäsen kansanedustaja Veikko Vennamo. Musiikista huolehtivat Viipurin Soitannollinen kerho Auvo Nuotion johdolla ja pääkaupungin Karjalakuoron vahvistettu kvartetti Sampo Sorvijärven johtaessa. Muusta ohjelmasta on mainittava Anna-Liisa Hämäläisen ja Hellä Rantalan kaunis ja herkkä kantele- ja lausuntaesitys sekä Aune Raition kirjoittama kuvaelma Lopotin markkinoilla. Karjalan Liiton myöntämät ansiomerkit jakoi toiminnanjohtaja Paavo Suoninen. Hopeisen ansiomerkin saivat Aune Raitio, Reino Hämäläinen, Viljo Tiainen ja V.O. Hakulinen, Pronssisen ansiomerkin saivat Lyyli Haimila, Aino Jakonen, Helmi Lauren, Irja Paakkunainen, Heikki Poutanen, Helmi Ovaska, Martta Urpola ja Kaarina Vanhala.

Vierailuiltamat

Vierailuiltamia on ollut kaksi: Mellilässä Maataloustuottajien talolla 6.5.1978 ja Alastarossa Urheilutalolla 2.2.1978, kumpikin tilaisuus yhdessä Helsingin Karjalakuoron kanssa. Mellilässä esiintyivät nuoret, Kai Tiippana kahlekuninkaana ja Mustosen tytöt laulajina, minkä ohessa Marjatta Hakulinen lausui. Tervehdyssanat esitti Aune Raitio ja V.O. Hakulinen kertoi ajankohtaista Seuran toiminnasta. Kuoro esitti lukuisia lauluja, minkä ohessa Myrna Valenko soitti hanuria ja tanssitti yleisöä vanhan ajan tapaan. Alastaron ohjelma oli samantapainen. Naistoimikunnat huolehtivat tarjoilusta. Yleisömäärät olivat tyydyttävät ottaen huomioon eräät yhteensattumat.

Kurkijoki-museon avajaiset

Talvisodan päättymisen 40-vuotisjuhla. Kurkijoki-museon avajaiset ja samalla talvisodan päättymisen 40-vuotisjuhla järjestettiin yhdessä Kurki-Säätiön kanssa Kanta-Loimaan kirkolla 18.5.1980. Tilaisuuden yhteydessä myös Loimaan seudun sotaveteraanit viettivät vuosijuhlaansa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kunnianosoitus sankarihaudalla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Sen jälkeen tilaisuus jatkui seurakuntasalissa talvisodan rauhan 40-vuotisjuhlana ja edelleen museon avajaisjuhlana. Seuramme taholta laskettiin kukat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja esitettiin ohjelmaa kummassakin seurakuntasalin tilaisuudessa. Avajaistilaisuuden ohjelmassa oli mm. Kurkijoen maisemia esittävien diakuvien katselu Rainar Hakulisen selostuksen kera. Naistoimikunta huolehti yhdessä Säätiön kanssa kirkkokahvien tarjoamisesta piiraineen koko juhlaväelle, jota oli n. 300 henkeä. Seuramme oli järjestänyt tilaisuuteen linja-autokuljetuksen Helsingistä.

Karjalan Liiton 40-vuotisjuhlat

Juhlalkueen Kurkijoen pitäjää kuvaavan osan Seuramme järjesti Karjalan Liiton 40-vuotisjuhlilla 15.6.1980 Kurki-Säätiön pyynnöstä ja kustannuksella. Kulkue rakentui samaan tapaan kuin 10 vuotta sitten eli seuraavasti: Kurkijoki-kyltti, airue Kurkijoen kansallispuvussa, hevonen rattaineen, joissa maitotonkkia, viljasäkkejä ja voidritteli, maamiesopistolainen, kaksi karjanhoitokoululaista lypsysanko käsivarrellaan. Elisenvaaran junanlähettäjä, hiihtokuningas Veikko Hakulinen sukset olkapäällä ja presidenttipari Relander avoautossa. Järjestökulkueessa kannettiin Kurkijoki-Seuran lippua lippuvartijoineen. Marssi tapahtui läpi Helsingin keskustan Katajanokalta Olympiastadionille.

Kylästä kylään-illanvietot

Kylästä kylään-illanviettojen sarja aloitettiin Elisenvaaran illalla 20.11.1980 ja seuraavana oli vuorossa Lopotti-ilta vuosikokouksen yhteydessä 8.3.1981. Näissä kyläilloissa selostetaan kyläläisten toimesta kylän sijaintia, luontoa, maisemia ja asukkaita sekä muistellaan kylien elämä ja tapahtumia. Esitysten laatu ja muoto on kyläläisten itseensä päätettävissä, Seuran johtokunta on ilmoittanut huolehtivansa vain diakuvaesityksistä ja kahvitarjoilusta. Eri kylien tapa antaa kuva kylästään onkin virkistävästi vaihdellut. Diakuvien katselu kylästä on ollut olennainen osa ohjelmassa, koska kuvat virittävät esittämän muisteluksia ja täydennyksiä kuvaselosteisiin.  Seuraavien kylien kohdalta, edellä mainittujen lisäksi on kyläillyt pidetty. Pienempiä naapureina olevia kyliä on ollut tarkoituksenmukaista yhdistä. Illat on pidetty Karjalatalossa ja osanottajia on ollut runsaasti.

Aromäen, Haavikon ja Oksentiinmäen kyläilta 20.9.1981. Ohjelmasta mainittakoon, että Aromäen torvisoittokunta, joka oli saapunut linja-autolla Loimaalta myös muita vieraita tuoden, esitti vanhan hyvän ajan torvimusiikkia. Kuultiin Aromäen kuoron numeroita, kertoman mukaan kuoro lauloi 40 vuoden jälkeen. Korpisaari-Kannansaari-Lapinlahti-kyläilta 24.1.1982. Myös tähän iltaan oli saapunut osanottajia linja-autollinen Loimaan seudulta. Ihojärven, Rummunsuon, Tervun ja Vätikän kyläilta 28.2.1982. Loimaan seudulta oli saapunut kaksi linja-autollista osanottajia. Väkeä olikin 170 henkeä. Illan ohjelmassa oli myös laulua, runoja sekä pianon- ja kanteleensoittoa, pianon ääressä Tauno Äikää. Mikkilän kyläilta 26.3.1983. Ohjelmassa oli mm. kylän valloituksesta v.1941 selostus karttoineen sekä Veikko Hakulisen muistelmia urheilusta ym. Mikkilän ja Elisenvaaran ajoilta. Linja-autollinen väkeä Loimaalta tuli tähänkin kyläiltaan.

Alhon, Särkijärven ja Titon kyläilta 25.9.1983. Osanottajia jälleen linja-autollinen Loimaalta. Ohjelma oli yksilöllinen pienoisnäytelmineen. Otsanlahden, Uudenkylän ja Pohjiin kyläilta 13.4.1985 Kyrössä Elisenvaaran lukiolla. Järjestäjinä toimivat paikalliset kyläläiset, jotka olivat saaneet kokoon hyvän ohjelman. Kurkijoki-Seuran puolesta toivotti osanottajat tervetulleiksi Kari Rahiala ja Aune Raitio selosti kyläilta-ideaa sinänsä. Seuran diakuvia esitteli V.O. Hakulinen. Elisenvaaran Alakylän, Keskikylän ja Sopen kyläilta 10.11.1985 oli tarpeellinen Elisenvaaran kylän täydennykseksi, koska ensimmäinen kyläilta oli selostusta lähinnä asemanseudusta. Kyläilta oli muuten onnistunut, mutta lumipyry verotti vähän osanottajia, päästiin vain n. 40 henkeen.

Seuran 15-vuotisjuhla

Seuran 15-vuotisjuhla pidettiin 5.4.1981 Karjalatalon Yläsalissa. Yleisöä oli runsaasti ja ohjelma monipuolinen. Juhla aloitettiin Helsingin Karjalakuoron ja yleisön yhteislaululla, jota säesti Tauno Äikää, sen jälkeen puheenjohtaja Kari Rahiala toivotti vieraat tervetulleiksi. Kuoron lauluesitysten jälkeen seurasi historiikki ja sen jälkeen toivat onnittelunsa Karjalan Liitto, Uudenmaan Karjalaisseurojen piiri, Hiitolan ja Kirvun pitäjäseurat, Kurki-Säätiö, Parikkalan Karjalaiset, Vampulan Karjalaiset ja Lappeenrannan alaosasto. Seuran viiri ojennettiin kahdeksalle ansioituneelle jäsenelle. Tämän jälkeen lauloi Virpi Kalliola. Väliajalla tarjottiin kahvit Inkeri-Koti-salissa. Väliajan jälkeen lauloi kuoro Tauno Äikään osaksi säestäessä, minkä jälkeen Uuno Varjus puhui esittäen mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia kurkijokelaisten vaiheista sodan jälkeen ja yhteistoimintaa aloiteltaessa. Tauno Äikään pianosoolon jälkeen lausui Marjatta Hakulinen. Juhla päättyi Tauno Äikään säestyksellä yhteisesti laulettuun Karjalaisten lauluun. - Juhlan kauniisti suunnitellun ja painetun ohjelman Seuralle lahjoitti Elsa Roininen. Seuran 15-vuotiseen toimintaan liittyen Karjalan Liitto myönsi Seuran esityksestä seuraavat ansiomerkit: hopeinen Aino Jakonen sekä pronssinen Aarne Hanhineva, Helvi Iivonen, Aili Kakkonen, Hellikki Mattlar ja Elsa Roininen.

Seuran 20-vuotisjuhla

Seuran 20-vuotisjuhla järjestettiin 13.4.1986 Karjalatalon Yläsalissa. Arvokasohjelmaiseen tilaisuuteen oli saapunut yleisöä noin 100 henkeä. Tilaisuus aloitettiin laulamalla yhteisesti "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu" , minkä jälkeen puheenjohtaja Eino Toiviainen toivotti juhlavieraat tervetulleiksi. Ohjelmassa seurasi Aale Lindgrenin oboesooloja Mikko Niemen toimiessa säestäjänä, Aune Raition esittämä historiikki sekä Mikko Niemen pianosooloja. Tämän jälkeen Markku Runne esitti yksinlaulua Mikko Niemen säestyksellä. Väliajalla nautitun kahvi- ja piirastarjoilun jälkeen kuultiin Marjatta Hakulisen lausuntaa sekä Armas Paavilaisen voimakashenkinen juhlapuhe onnitteluineen Karjalan Liiton puolesta. Huomionosoitusten ja tervehdysten jälkeen juhla päättyi yhteisesti laulettuun Karjalaisten lauluun.

Seura sai vastaanottaa lukuisia onnitteluja lahjoineen ja kukkineen. Aili Runne lahjoitti nuotit säveltämänsä "Kurkijoki-kotiseutu armas"-lauluun. Karjalan Liitto oli myöntänyt hopeisen ansiomerkin Kari Rahialalle ja pronssisen ansiomerkin Kyösti Litmaselle. Seuran viiri annettiin Kari Rahialalle, Kyösti Litmaselle ja Marjatta Hakuliselle. - Tilaisuuden juonsi onnistuneesti Sirkka Koponen.

50-vuotismuistojen iltapäivä

Otsikon mukaan nimetty tilaisuus pidettiin 22.10.1989 Karjalatalon Yläsalissa. Se liittyi osaltaan Karjalan Liiton nimeämän evakkovuoden 1989 tapahtumiin. Kun kuitenkin kurkijokelaisten evakkoon lähdöstä tuli kuluneeksi 50 vuotta vasta vuoden 1990 puolella, keskityttiin tässä tilaisuudessa muistelemaan pääasiassa YH:n ajan ja Talvisodan tapahtumia Kurkijoella. Päämuistelijaksi oli onnistuttu saamaan kaksi asiantuntevaa ja sujuvasanaista henkilöä, kontra-amiraali Jorma Haapkylä ja asemapäällikkö Taisto Hannus, joiden muistelmia runsaslukuinen yleisö¶ kuunteli herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Jorma Haapkylä muisteli Laatokan rannikkopuolustuksen tapahtumia Kurkijoen lohkolla ja Taisto Hannus Elisenvaaran rautatieaseman toimintaa ja sotilaskuljetusten hoitoa ankarien ilmapommitusten aiheuttamassa ahdingossa.

Tilaisuuden muusta ohjelmasta mainittakoon Seuran puheenjohtajan Eino Toiviaisen tervehdyssanat, Oskari Rasilaisen pianonsoittoesitys, Marjatta Hakulisen lausuntanumero sekä Helsingin Sotaveteraanikuoron ponnekkaasti esittämät isänmaalliset laulut. Ohjelmaan sisältyi vielä vapaa sana, jonka aikana käytettiin muutama muistelupuheenvuoro. Tilaisuudessa julkistettiin myös kesäkaudella järjestetyn kirjoituskilpailun tulos ja jaettiin rahapalkinnot. Väliajaksi naistoimikunta oli järjestänyt kahvitarjoilun Sortavala-saliin. Tilaisuuden juonsi ja päätössanat lausui Sirkka Koponen.

Karjalaiset suurjuhlat v. 1990

Kun Karjalan Liiton perustamisesta tuli 20.4.1990 kuluneeksi 50 vuotta, nimettiin Helsingissä 15.-17.6.1990 järjestetyt karjalaiset kesäjuhlat suurjuhliksi. (Aikaisemmin karjalaisten kesäjuhlien nimenä oli Karjalan Liiton kesäjuhlat.) Kurkijoen pitäjän edustaminen ja esilläolosta huolehtiminen suurjuhlissa jäi kokonaan Seuramme huoleksi, kun Kurki-Säätiön hallituksen ja asiamiehen matka nykyiselle Kurkijoelle sattui matkalle osallistuneista riippumattomista syistä juuri suurjuhlapäivien ajaksi. Tuolla matkalla, jolla noudettiin Kurkijoen maaperältä kivi Koitsanlahden lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkkiin, oli mukana myös Seuramme puheenjohtaja Eino Toiviainen.

Seuramme osallistui 16.6.1990 Jäähallissa järjestettyyn pitäjäseurojen ja -säätiöiden yms. yhteisöjen yhteisnäyttelyyn omalla esittelypöydällä. Esillä oli tavanomaista esittelyaineistoa, kirjoja, kortteja ja muistoesineitä, joita myös myytiin yleisölle. Esittelystä ja myynnistä huolehti ensisijaisesti Unto Tiippana. Pääjuhlapäivän 17.6.90 juhlakulkueen lippulinnassa Seuramme lippua kantoi Matti Hämäläinen airueinaan Aino Jakonen ja Elsi Laine. Juhlakulkueen muu osa oli suunniteltu siten, että kutakin luovutetunalueen pitäjää edustaisi enintään 12 hengen suuruinen edustusjoukkue. Kurkijoen edustusjoukkueessa pitäjän nimikilpeä kantoi Viljo Tiainen ja kilvenvartijoina olivat Kurkijoen kansallispukuiset Irja Paakkunainen ja Siiri Horttanainen. Pitäjämme tunnusesineeksi Seura oli teettänyt noin metrin korkuisen pitäjänvaakunan, jota kantoi Unto Tiippana. Vaakunan vartijoina oli kaksi kansallispukuista lappeenrantalaista tyttöä. Myös edustusjoukkueen loppuosassa olivat lappeenrantalaiset naiset enemmistönä. Kurkijoen pitäjänvaakuna erottui kulkueessa edukseen ja näkyi myös TV:n uutiskuvassa.

Muut illanvietot ja kokoontumiset 

Edellä erikseen mainittujen toimintatapahtumien ohella Seuralla on alusta alkaen ollut vapaamuotoisempia kokoontumisia, joiden ohjelmaa ei ole kiinnilyöty tietyn aiheen ympärille eikä aina edes etuketeen suunniteltu. Näitä illanviettoja on nimitetty piirakkailloiksi, tarinailloiksi ym. Iltoja on järjestetty myös muilla paikkakunnilla.

Piirakkailtoja pidettiin alkuvuosina keväisin ja syksyisin. Pitopaikkana oli useimmiten kaupungin hallitsema Pauligin huvila Meilahdessa. Keskinäinen yhdessäolo on ollut päätarkoitus, mutta ohjelmaakin on aina ollut ja monipuolistakin, laulua, soittoa, lausuntaa, muistelmia, selostuksia, filmiesityksiä, arvontaa. Myös pääsiäisaiheet virpoi-varpoi ja mämmi ovat olleet mukana jonkin kerran.

Niinä vuosina, jolloin kotiseutuiltoja hiitolaisten ja kirvulaisten kanssa järjestettiin, nämä illat yleensä korvasivat piirakkaillat.

Kiisseli-ilta järjestettiin 16.4.1972 Finlandiatalon ravintolassa. Iltaan oli kutsuttu myös Kurki-Säätiön hallituksen ja valtuuskunnan jäsenet, joille oli järjestetty päivällä kiertoajelu ja lounas. Kiisseli-illan ohjelmassa oli naistoimikunnan valmistaman maukkaan kaurakiisselin lisäksi Aarne Roihan filmi Kurkijoelta käynnistään.

Keyri-ilta pidettiin Loimaan Voimalassa 14.10.1972. Ohjelma oli Kurkijoen perinnevoittoinen, väkeä tuvan täydeltä. Ohjelman ohella tarjottiin illassa naistoimikunnan hankkimaa lampaanlapaa, piiraita ja kotikaljaa.

Tupakaisillanvietto oli 4.3.1973 ravintola Gambrinissa pidetyn vuosikokouksen jälkeen. Illanvietto järjestettiin Karjalaisuuden viikon puitteissa.

Tupakaiset esitettiin Seuran näytelmäryhmän toimesta myös Jaalassa sikäläisen karjalaseuran järjestämässä illanvietossa 20.10.1973.

Äitsit vietettiin 17.11.1973 Lauttasaaren Poliisien majalla. Osanottajina myös Lappeenrannan alaosastolaisia, jotka antoivat Seuralle muistoksi kauniin Lappeenrantaa esittävän kuvateoksen. Kysymyksessä olivat rinkeliöitsit, tarjottiin siis saijua ja rinkeliä, myöhemmin myös nakkeja ja olutta. Perinteiseen öitsitunnelmaan pyrittiin alkukuvaelmassa emäntineen, isäntineen ja öitsipaikkaa tiedustelevine poikineen.

Lopotin markkinat järjestettiin 16.4.1974 Loimaan Työväentalolla. Markkinaväkeä oli runsaasti saapuvilla. Markkinamenoa ja tunnelmaa pyrittiin tässäkin perinnetilaisuudessa tavoittamaan erilaisin ohjelmin, joihin muun ohella sisältyi tuokiokuva markkinavieraiden käynnistä Niemisen kahvilassa.

Sunnuntai-iltapäivän 19.9.1976 tilaisuuteen osallistuivat kutsuvieraina myös hiitolaiset ja kirvulaiset sekä Lappeenrannan alaosasto, jolle ennen tilaisuutta järjestettiin kiertoajelu Helsingissä. Ohjelman teemoina olivat rauhanteon vuosipäivä sekä Elisenvaaran yhteiskoulun äskettäin edesmenneen johtajattaren Saimi Hukkasen elämäntyö ja koulun edessä olevat 50-vuotisjuhlallisuudet.

Illanvieton nimissä kokoonnuttiin 8.2.1978 ja tarinatuokioon 16.4.1978,jolloin vappua odotellessa juotiin simaa ja syötiin munkkeja.

Kaisaniemessä oli viimeisenä kokoontumisena kevätjuhla 27.4. 1979 valokuva- ja postikorttinäyttelyineen.

Tarinailta pidettiin 2.10.1982 kun kyläillan järjestäminen ei tuolloin vielä onnistunut.  Parikkalan Karjalaseuran ja Kurkijoki-Seuran yhteistä iltapäivää vietettiin Karjalatalon ylisalissa 31.10.1982 noin 160 osanottajan saapuvilla ollessa. Ohjelma oli monipuolinen ja korkeatasoinen erityisesti vieraiden ansiosta. Kari Rahiala oli juontajana, Aune Raitio esitti tervehdyssanat ja Reino Markkula soitti hanuria. Myös Seuran diakuvia katseltiin.

Piirakkailtaa vietettiin kyläillan korvikkeena 15.4.1984 Karjalatalon Tuurnan tuvassa. Pääasiallisena ohjelmana diakuvien ja Heikki Poutasen maailmanmatkafilmin katseleminen. Myös Marjatta Hakulisen lausuntaa kuultiin.

Piirakkailta 14.10.1984 järjestettiin samassa paikassa kuin edellinen. Karjalan Liiton kulttuurisihteeri Pertti Lampi selosti Kalevalan juhlavuoden 1985 tilaisuuksia, lausuntaa kuultiin nytkin ja uusia diakuvia katseltiin.

Kun kotiseutumatkat rajantakaiselle Kurkijoelle pääsivät vuonna 1990 vauhtiin, alkoi kertyä runsaasti matkalla olleiden ottamia valokuvia entisiltä kotitanhuvilta. Jotta niilläkin, joilla ei ole ollut mahdollisuutta osallistua Kurkijoen matkoihin, olisi tilaisuus saada valokuvien välityksellä tervehdys entiseltä kotiseudultaan, järjesti Seuramme 28.10.1990 Karjalatalon Tuurnantuvassa erityisen valokuvien katselutilaisuuden. Mielenkiintoinen aihe oli koonnut väkeä tuvan täydeltä. Ohjelman pääosan muodosti V.O. Hakulisen, Unto Tiippanan ja kumppanien matkoilta otetuista videokuvauksista koottu noin tunnin pituinen videofilmi. Lisäksi katseltiin valkokankaalle heijastettuja värivalokuvia. Kahvitarjoilun aikana tarinoitiin matkavaikutelmista ja kokemuksista.

Retket ja vierailut

Retket ja vierailut ovat olleet alusta alkaen olennainen osa Kurkijoki-Seuran toimintaa. Matkoilla on eräissä tapauksissa ollut tarkoituksena osallistuminen juhlaan tai muuhun vastaavaan tilaisuuteen, mutta myös pelkästään virkistystarkoituksessa on matkoja tehty. Useissa tapauksissa Seura on osallistunut matkakustannuksiin. Lappeenrannan alaosaston tultua perustetuksi matkat ovat useita kertoja suuntautuneet Lappeenrantaan, jossa Marjolan kesäkoti on ollut majoituspaikkana.

Parikkalaan tehtiin retki 18.-19.5.1968, osanottajia oli 15. Koitsanlahdessa istutettiin pihlaja Kurkijoen lahjoitusmaatalonpoikien vapautumisen 100-vuotismuistomerkin alueelle ja illalla oltiin Parikkalan Karjalaisten vieraana Lomahovissa. Muistomerkistä puuttunutta Kurkijoen kiveä on vuosien mittaan yritetty hankkia eri tavoin Kurkijoen maaperältä, mutta toimenpiteet eivät johtaneet tulokseen ennen kuin matkustusrajoituksia vuonna 1990 helpotettiin.

Suomen Tupakan tehtaille tehtiin tutustumiskäynti 19.11.1969. Mellilässä vietettiin laskiaista sikäläisen karjalaseuran kutsumana 10.2.1973, mukana lähes 40 henkeä. Alkuvuosien virkistysmatkoja olivat myös kaksi matkaa Hakulisten kesämökille Kesijärven rannalle Janakkalaan (Lopelle), toinen syyskuussa 1968, toinen toukokuussa 1970.

Lappeenrantaan tehtiin retki 25.5.1975, linja-auto oli väkeä täynnä ja pikkuautoja lisäksi. Vastaanotto oli Vesilinnan tiloissa, minkä jälkeen siirryttiin kesäkoti Kaislarantaan, jossa oli tarjolla sekä ruumiin että hengen ravintoa kauniiden kevätmaisemien ohella. Erityisesti ilahdutti nuorison reipas ohjelmasuoritus tanhuineen ja pienoisnäytelmineen. Myös Seuramme puolesta esitettiin ohjelmaa. Kaislarannasta lähdettiin laivaristeilylle Saimaan kanavalle ja käytiin Mälkiän suluilla saakka. Risteily muodostui elämykseksi. Alaosastolle luovutettiin kiitokseksi Seuran viiri. Lappeenranta jälleen 27.-28.5.1978. Retki tehtiin Lappeenrannan alaosaston kutsusta, päätepisteenä Marjolan kesäkoti muutama kilometri kaupungista. Pääosa matkusti linja-autolla. Perillä vietettiin viikonloppua lauluin, leikillisin kilpailuin, saunoen, syöden ja karkeloidenkin alaosastolaisten vieraanvaraisessa huollossa. Alaosastolle ojennettiin tuliaisiksi virsikantele ja kolmelle jäsenelle viiri.

Parikkala 29.-30.9.1979. Retki tehtiin linja-autolla yli 40 hengen voimin, päätarkoituksena tammen istutus Koitsanlahdessa. Lauantain ja sunnuntain välinen yö vietettiin Lappeenrannan alaosaston vieraana Marjolassa. Sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa yhdessä lappeenrantalaisten kanssa Parikkalaan, jossa osallistuttiin jumalanpalvelukseen Parikkalan kirkossa. Sen jälkeen tutustuttiin kirkkoon seurakunnan edustajien opastuksella. Kirkkokahvit juotiin seurakuntasalissa kunnan ja seurakunnan tarjoamina. Tilaisuudessa esitettiin myös ohjelmaa sekä isäntien että vieraiden taholta. Koitsanlahdessa istutettiin lahjoitusmaatalonpoikien vapautumisen 100-vuotismuistomerkin viereen Kurkijoen nimikkopuuna kurkijokelais-lappeenrantalaisen puutarhurin Aaro Poutasen lahjoittama tammi. Aune Raitio puhui. Tammen istutuksen tarkoituksen ja istuttajat osoittaa tammen viereen sijoitettu Kyösti Litmasen valmistama kuparinen laatta. Istutuksen jälkeen tutustuttiin Koitsanlahden kartanon päärakennuksessa olevaan museoon. Paluumatkalla poikettiin Parikkalan uudessa ortodoksisessa tsasounassa ja Simpeleen kirkossa, joka on kurkijokelaissyntyisen Elsa Arokallion käsialaa. Lappeenrannassa hyvästeltiin alaosastolaiset.

Riihimäki 18.11.1979. Retki tehtiin museoaatteen nimissä. Kun aluksi oli syöty lounas Riihimäen asemaravintolan kabinetissa, suunnistettiin Riihimäen työväenmuseoon ja sen jälkeen kaupunginmuseoon, joissa kummassakin oppaat esittelivät museota ja niiden esineistöä. Kaupunginmuseossa oli erityisen mielenkiinnon kohteena Antrean osasto lukuisine vanhoine esineineen antaen hyviä virikkeitä Kurkijoki-museota varten. Lopuksi katseltiin museovieraita varten tarkoitettu diakuvasarja Antrean maisemista. Osanottajia oli kymmenkunta.

Parikkala 9.-10.10.1980. Tämän linja-autolla tehdyn retken tarkoituksena oli osallistua Parikkalan kirkkotarhaan pystytetyn Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastamiseen, jonka aikaansaamiseen Seuramme oli rahalahjalla osallistunut, onnitella Parikkalan Karjalaseuraa 20-vuotisen toiminnan johdosta sekä käydä Koitsanlahdessa tervehtimässä edellisenä vuonna istutettua tammea. Osanottajia oli vähän yli 20. Menomatkalla meidät Lappeenrannassa kukitettiin ja kahvitettiin Vesitornissa alaosastolaisten toimesta ja eräitä heistä lähti mukaan autoomme. Yöpyminen Parikkalassa tapahtui yksityismajoituksessa kaikkien matkalaisten kiittäessä isäntiensä lämmintä karjalaista vieraanvaraisuutta. Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme jumalanpalvelukseen Parikkalan kirkkoon ja sen päätyttyä kirkkotarhaan, jossa harrastunnelmainen paljastustilaisuus pidettiin kauniissa auringonpaisteessa sankan yleisöjoukon läsnä ollessa. Muistomerkin "Rakkaillemme rajan tuolla puolen" on suunnitellut Armi Siitonen. Tämän jälkeen siirryttiin Harjulinnaan, jossa onniteltiin Parikkalan Karjalaseuraa ja juotiin kirkkokahvit. Seuramme puolesta ojennettiin juhlijalle lahjaksi piiska. Päiväjuhlaan, joka pidettiin viereisellä kentällä, emme ehtineet osallistua. Paluumatkalla Koitsanlahdessa tervehdittiin uudelleen istutettua tammea puhein ja lauluin. Iloksemme totesimme myös, että Seuramme toukokuussa 1968 alueelle istuttama Kurkijoen pihlaja kaikesta huolimatta vielä kasvoi elinvoimaisena.

Retki Pernajaan tehtiin 31.5.1981. Se suuntautui puheenjohtaja Kari Rahialan kesäpaikkaan ja Pernajan kirkkoon. Osanottajia oli 40, pääosa linja-autolla, osa omilla autoilla. Perillä oli ruokailun ja kahvituksen ohella erilaista ohjelmaa, mm. lahjaksi isäntäväelle ojennetun männyntaimen istutus ja arpajaiset, joiden voitot oli lahjoittanut isäntäväki. Pernajan kirkkoon tutustuttiin perusteellisesti asiantuntevan oppaan johdolla. Retki Lappeenrantaa tehtiin 28.-29.5.1983 alaosaston 10-vuotisjuhlille. Kun lähtijöitä ei eri syistä tullut riittävästi linja-autoa varten, tehtiin matka henkilöautoilla. Viisitoista lähtijä mahtui neljään autoon. Alaosastolle ojennettiin lahjaksi Lappeenrannan 300-vuotisjulkaisu ja 500 mk:n arvoinen ruskea kirjekuori. Juhla oli arvokasohjelmainen ja emäntien kahvit piirakoineen maistuivat vieraille. Pernajan retki 26.8.1984 tehtiin linja-autolla ja suuntautui Porvoon kautta puheenjohtajan kesähuvilalle. Osanottajia oli 18. Porvoossa tutustuttiin Runebergin museoon, Jäntin taidemuseoon ja nukkemuseoon. Perillä nautittiin voileipätarjoilusta ja kahvista ja pidettiin tietokilpailu.

Hyvinkään ja Lopen retki 8.6.1985 tehtiin toisaalta tutustumista varten Hyvinkään taidekeskukseen ja uuteen kirkkoon ja toisaalta vierailua varten Hakulisten kesämökillä Lopella. Hyvinkään taidekeskuksessa Jussintorin näyttelyntiloissa tutustuttiin prof. G.E. Sonckin johdolla erityisesti Yrjö¶ Saarisen maalausten ja piirrosten pysyvän näyttelyyn, jonka Sonck on lahjoittanut Hyvinkään kaupungille. Kirkkoon tutustuttiin oppaan johdolla samoin kuin kiertoajelulla esiteltyihin kaupungin nähtävyyksiin. Lopella vietettiin muutama iltapäivän tunti kesämökkiharrastuksin. SÄ salli juuri ja juuri ulkona oleskelun ja eräät rohkenivat käydä saunassa ja uimassakin. Retkilounaalla ja kahvitarjoilulla oli oma osuutensa ohjelmassa.

Kiertoajelu Helsingissä ja Espoon puolella Tapiolassa sekä ajelun päätteeksi tehty vierailu Yleisradiossa Pasilassa järjestettiin 12.9.1987. Osanottajia oli lähes täysi bussillinen , yli 40 henkeä, joukossa myös lapsia. Kiertoajelu kesti pari tuntia ja sen aikana katseltiin kaupunkinäkymiä ja nähtävyyksiä Sirkka Koposen opastuksella. Yleisradion studio- ym. tiloihin tutustuttiin Matti Hämäläisen opastuksella. Mielenkiintoinen ja antoisa retki päättyi yhteiseen ateriointiin Yleisradion henkilökunnan ruokalassa.

Retki Parikkalan Koitsanlahteen tehtiin 11.8.1990. Retki tehtiin yhden päivän edestakaisena matkana junalla, ja sen tarkoituksena oli osallistuminen juhlatilaisuuteen, jossa paljastettiin lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkkiin muurattu Kurkijoen kivi. Kiven noutamisen Kurkijoen maaperältä oli hoitanut Kurki-Säätiön hallitus kesäkuun puolivälissä. Juhlatilaisuuden ohjelmasta olivat huolehtineet Parikkalan kunta ja kotiseutuyhdistys. Kurkijoen puolesta tilaisuudessa puhui Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Arvi Heinonen. Paljastetulle Kurkijoen kivelle laskettiin kauniit kukkakimput sekä Säätiön että Seuramme puolesta. - Varhaisesta matkalle lähdöstä ja pitkästä matkasta johtuen juhla-matkalle oli uskaltautunut vain kourallinen henkilöitä. Näiden ja Säätiötö edustaneiden henkilöiden lisäksi juhla oli koonnut melko runsaasti entisiä kurkijokelaisia lähiseudulta Lappeenrantaa ja Savonlinnaa myöten.

Toimia kotipitäjän muiston ja perinteen vaalimiseksi

Muistoesineet myyntiä varten

Seuran ensimmäisiä toimenpiteitä oli Kurkijokeen liittyvien muistoesineiden valmistuttaminen myyntiä varten, kuten edellä toiminnan alkuvaiheita selostettaessa on mainittu. Kurkijoen kaikkialla maassamme aikanaan tunnettu hevospiiska oli ensimmäinen hankinta ja siltä seurasivat virsikantele ja kipsinen Kurkijoen kirkon pienoismalli. Piiskoja ovat valmistaneet Pekka Jussilainen Otavasta ja Oiva Rouhiainen Kuopiosta, virsikanteleita Oiva Rouhiainen ja Toivo Nenonen Hyrylästä. Antti Koho on lahjoittanut piiskantekovälineet Seuralle.

Kurkijoki-korun eli -soljen hankkimiseen ryhdyttiin myös jo alkuvuosina. Myyntiin koru ketjuineen, joka valmistettiin erikseen korua varten, saatiin kesäkuussa 1968. Koru on tarkka jäljennös Lopotin Linnavuoren juurelta viikinkiaikaisesta (v. 800-l000 j.Kr.) muinaishaudasta löydetystä kurkijokelaisen naisen korusta, jonka alkuperäiskappale on säilytettävänä Kansallismuseossa. Valmistuksesta on huolehtinut Kalevala-Koru.

Kurkijoen karttoja on valmistettu myyntiä varten siten, että aluksi "Kurkijoki kylästä kylään"-kirjan liitteenä olevaa Keski-Karjalan karttaa myytiin erikseen, kunnes v. 1974 valmistui Rainar Hakulisen piirtämä isompikokoinen Kurkijoen pitäjäkartta. Vuodesta 1988 alkaen on myynnissä ollut myös vanhoista topografikartoista, mittakaava 1:20 000, valokopioidut kyläkohtaiset kartat. Niillä on ollut hyvä menekki.

Postikortteja on valmistettu myyntiä varten talvisodassa 1940 palaneesta Elisenvaaran asemarakennuksesta (1978) ja Säätiön toimesta Kurkijoen kirkon tornista. Seura on ottanut myytäväksi myös Kurkijokea v. 1850 piirroksena sekä Kurkijoen kansallispukua (valokuva) esittävät postikortit. Uusimpina myyntiesineinä ovat olleet Kurkijoen kummankin kirkon valokuvasuurennokset.

Esitykset kirjojen julkaisemisesta

Merkittävä perinnetoimintaa edustaa Kurkijoki-Seuran aktiivisuus kotipitäjää koskevan julkaisutoiminnan osalta. Kun Seuralla itsellään ei ole juurikaan edellytyksiä varsinaisten kirjojen julkaisemiseen, Seura on tarkoituksensa ja ottamansa perinteen vaalimistehtävän mukaisesti tehnyt useita julkaisutoimintaa koskevia esityksiä Kurki-säätiölle. Säätiö¶ on esityksiin suostunut.

"Kurkijoki kylästä kylään"-kirjan valmistamista varten asetti Säätiö kirjatoimikunnan, jossa Seura oli edustettuna. Rainar Hakulisen kirjoittama kirja valmistui v.1972 ja sen painos 2500 kpl on jo loppuunmyyty. Kirja on kuvaus rauhanajan Kurkijoesta.

"Kurkijoki sodasta evakkoon" on Kurkijoen elämästä sotien vuosina kertova teos, jonka osalta esitys julkaisemisesta tehtiin syksyllä 1972. Kirjatoimikunnan valmistelemana ja Rainar Hakulisen kirjoittamana kirja valmistui v.1978.

"Kurkijoen historian IV osan", joka ilmestyi v. 1960, ollessa loppuunmyyty jo vuosia sitten, Kurkijoki-Seuran johtokunnassa päätettiin v. 1981 selvittää uuden painoksen mahdollisuutta. Seuran Kurki-Säätiön hallituksessa olevien jäsenten otettua asian esille hallituksen kokouksessa Kurki-Säätiö päätti maaliskuussa 1982 uuden täydennetyn ja korjatun painoksen ottamisesta. Asetettu toimikunta valmisteli asian ja uusi painos julkaistiin v. 1983 alkupuolella. Tarpeellisen kirjoitustyön suoritti Rainar Hakulinen.

"Kurkijoki kuvat kertovat"-kuvateoksen julkaisemista on Säätiön hallituksessa samoin ehdotettu Seuramme edustavien jäsenten taholta, joskin ajatus siitä oli jo vuosia ollut vireillä kerättäessä uusia valokuvia Säätiötä ja Kurkijoki-museota varten. Säätiön hallitus päätti kuvateoksen valmistamisesta kokouksessaan keväällä 1984 ja asetti tehtävää suorittamaan kuvateos-toimikunnan. Teoksen toimittamisesta on huolehtinut Rainar Hakulinen. Kuvateos valmistui vuonna 1986.

Kirjoituskilpailut

Edellä toiminnan alkua selostettaessa on mainittu ensimmäisistä kurkijokiaiheisista kirjoituskilpailuista. Toinen kirjoituskilpailu järjestettiin vuoden 1968 keväällä. Sen tarkoituksena oli erityisesti tallentaa vielä jäljellä olevaa muistitietoa Kurkijoelta ja saada samalla aineistoa kyläkohtaiseen kirjaan, jonka valmistamisesta oli tehty esitys. Kirjoituksia saapui 30 kpl. Palkintoja annettiin kyläkuvauksista yksi ja muistelmista sekä kertomuksista kummassakin sarjassa kaksi. Säätiö avusti Seuraa palkintojen hankinnassa.

Kolmas kirjoituskilpailu järjestettiin Kurki-Säätiön toimeksiannosta keväällä 1986 Säätiön 40-vuotisen toiminnan johdosta. Kirjoitusten aihepiiri oli rajoitettu kahteen aiheryhmän: "Sukuni vaiheista Kurkijoella" ja "Persoonallisuuksia Kurkijoella". Kilpailu tuotti muutamia varsin hyviä kirjoituksia, jotka on julkaistu Kurkijokelaisessa. Seuran edustajista koostunut toimikunta suoritti kirjoitusten arvostelun ja palkinnot jaettiin pitäjäjuhlien yhteydessä muistojen iltamissa 26.7.1986. Neljäs kirjoituskilpailu järjestettiin Karjalan Liiton nimeämän evakkovuoden johdosta kesäkaudella 1989 lähinnä YH:n ja Talvisodan aikaisiin tapahtumiin liittyen muistojen tallentamiseksi. Kurki-säätiö¶ oli antanut Seuramme käytettäväksi 1500 markan määrärahan palkintoja varten. Kilpailuun saatiin kahdeksan kirjoitusta, joista kolme parasta katsottiin samanarvoisiksi ja saivat kukin 400 markan rahapalkinnon. Muut kirjoittajat saivat kukin tunnustuspalkintona Kurkijokelaisen vuosikerran.

Laulu Kurkijoelle ja muut Kurkijoki-aiheiset laulut

Toiminnan alkuvaiheita edellä selostettaessa on mainittu Saimi Hukkasen kirjoittaneen Seuralle runon Laulu Kurkijoelle, jota sittemmin esitettiin lausuntakuoron voimin mm. pitäjäjuhlassa. Laulun Kurkijoelle sävelsi Ahti Sonninen Seuran pyynnöstä vuonna 1967. Laulun ensiesitys oli Seuran kuoron toimesta samana kesänä pidetyillä Klippanin kesäjuhlilla. Laulu on sittemmin kuulunut Seuran eri tilaisuuksien ja pitäjäjuhlienkin ohjelmistoon. Säätiö avusti sävellyksen palkkiossa. Laulun Kurkijoelle levytys saatiin monien vuosien puheiden jälkeen toteutetuksi lopullisesti heinäkuussa 1978, jolloin Marja Mattlarin laulamana valmistui Äänilevy "Kurkijoen lauluja". Levyllä ovat Laulu Kurkijoelle, Pitkä oli tämä päivä, Laps' olen Karjalan ja Viimeinen joiku. Pianosäestys on Raimo Roihan ja kantele-esitys Ritva Koistisen. Aune Raitio ja Hellikki Mattlar huolehtivat käytännön toimista levyä hankittaessa. Levyä on myyty muistoesineenä.

Tunnelmallisista Karjala- ja Laatokka-aiheisista lauluistaan tunnettu taiteilija Aili Runne on säveltänyt ja sanoittanut laulun "Kurkijoki-kotiseutu armas", joka kuultiin taiteilijan pojan Markku Runnen esiesityksenä Seuramme joulujuhlassa v. 1985. Aili Runne lahjoitti laulun nuotit Seurallemme sen 20-vuotisjuhlassa 24.4.1986. Aili Runne on myös säveltänyt "Kurkijoen rakkaat muistot"-nimisen laulun Selma Soikkelin sanoihin. Tämän laulun lauloi esiesityksenä Markku Runne vuoden 1987 pitäjäjuhlien muistojen iltamissa. Tämänkin laulun nuotit Aili Runne lahjoitti Kurkijoki-Seuralle. Kummankin laulun tekijänoikeudet ovat jääneet Aili Runnelle.

Kurkijoki-Seuran viiri

Keväällä 1971 päätti johtokunta hankkia Seuralle oman viirin. Sen suunnitteli taiteilija Kauko Murtosaari. Viirin aiheena on punamustalla pohjalla kurkijokelainen virsikannel, jota seppeleenä ympäröivät sanat Kurkijoki-Seura ry ja alla perustamisvuosi 1966. Viirin jakoperusteina ovat: 1. toiminta Kurkijoella, 2. toiminta Kurki-Säätiön piirissä, 3. toiminta oman Seuran piirissä ja 4. toiminta kurkijokelaisen ja karjalaisen kulttuurin alalla. Ensi kerran viirit jaettiin pitäjäjuhlilla 1971.

Viirin tähänastiset saajat ovat: Kurki-Säätiö ja Loimaan kaupunki, Jaakko Hämäläinen, Pekka Kiiski, Juho Tukia, Heikki Kiiski, Juho Toiviainen, Uuno Varjus, Antti Koho, Saimi Hukkanen, Pekka Kyytinen, Aarne Roiha, Juhana Nenonen, Elli Rahiala, Juho Heinonen, Johannes Rouhiainen, Johannes Kojo, Albert Eklund, Vappu Kiiski, Iida Anneberg, Rainar Hakulinen, Lyyli Haimila, Kaarina Vanhanen, Aune Raitio, V.O. Hakulinen, Arvi Heinonen, Reino Hämäläinen, Onni Kiiski, Helmi Ovaska, Elsa Roininen, Esteri Äikää, Veikko Hakulinen, Tauno Äikää, Aili Sarre, Helmi Poutanen, Heikki Tirri, Viljo Tiainen, Aino Jakonen, Aune Niskanen, Lauri Hämäläinen, Eero Huittinen, Arvi Jääskeläinen, Elma Mylen, Juho Nenonen, Lauri Koho, Anna-Liisa Hämäläinen, Elsa Kalpio, Eeva Kiiski, Toivo Riiali, Viljo Kuosa, Einari Pohjola, Aili Isomäki, Aili Kauppinen, Toivo Heinonen, Helvi Iivonen, Aili Kakkonen, Vilho Kesseli, Hellikki Mattlar, Irja Paakkunainen, Armas Paavilainen, Heikki Poutanen, Kari Rahiala, Kyösti Litmanen, Marjatta Hakulinen, Aarne Hanhineva, Sylvi Toivonen, Elma Hartikka, Vilho Heinonen, Viljo Kuokkanen, Eevi Nevala, Onni Poskiparta, Petter Sihvonen, Elisenvaaran lukio, Sylvi Häyhä, Venla Jussilainen, Iines Vaalijoki, Mauri Vehviläinen, Teuvo Ahokas, Sirkka-Liisa Nummela, Seppo Rouhiainen, Erkki Kiiski, Leo Hämäläinen, Aaro Poutanen, Eino Toiviainen, Marjatta Ekman, Sirkka Koponen.

"Piirileikkilauluja ja murresanoja Kurkijoelta"

Otsikon vihkonen on Kurkijoki-Seuran oma julkaisu, jäsenten yhteistoiminnan tulos. Sen kokoaminen oli erityisen toimikunnan tehtävänä, jäseninä Helmi Ovaska, Aune Raitio, Reino Hämäläinen ja Valter Kiiski. Asiantuntijana työssä oli maisteri Mirja Heininen. Vihkonen, joka valmistui toukokuussa 1977, käsittää "Laulun Kurkijoelle" ja 65 piirileikkilaulua sekä n. 700 murresanaa. Aineistoa koottaessa olivat suurena apuna lehti-ilmoituksen perusteella saadut avustajat.

 Kurkijoki-museo

Kurkijoki-museon aikaansaaminen oli alkuvuosista lähtien pohdinnan kohteena. Seuramme taholta Kurki-Säätiölle tehty esitys johti sittemmin tulokseen Säätiön valtuuskunnan päätettyä kokouksessaan 10.3.1979 antaa hallitukselle määräyksen asian valmistelemiseen. Pitäjäjuhlissa samana vuonna käytettiin Seuramme puheenvuoro asiasta ja jaettiin esineiden ilmoittamista varten lomakkeita. Niitä ei kuitenkaan juurikaan palautettu. Säätiön asiamiehen Loimaa-Seuran kanssa käymät neuvottelut johtivat jo samana vuonna siihen, että Kanta-Loimaan kirkon vieressä olevasta Kirkkolasta, joka oli Loimaa-Seuran käytössä muistoesineiden säilyttämiseksi, saatiin yksi huone Kurkijoki-museota varten. Ensimmäiset lahjoitetut esineet vietiin sinne 25.2.1980. Museon avajaiset järjesti Seuramme yhdessä Säätiön kanssa 18.5.1980, niin kuin edellä on mainittu. Museon avajaispuheen piti V.0. Hakulinen. Seuramme lahjoitti museolle virsikanteleen ja piiskan. Museoesineiden lahjoituksia on jatkuvasti vastaanotettu Seuramme tilaisuuksissa ja haettu myös lahjoittajien kotoa.

Kirkkolan huonetilojen osoittauduttua sittemmin kosteuden ja kylmyyden vuoksi eräiden esineiden säilyttämiseen sopimattomaksi, minkä ohella sen turvallisuuteen ei voinut luottaa, Kurki-Säätiö luopui sen käyttämisestä saadessaan Loimaan kaupungilta toistaiseksi käytettäväksensä kaksi huonetta tyhjillään olevasta ns. Soldanin omakotitalosta kaupungin keskustassa. Talossa on lämmitys, joten huoneet sopivat kyllä esineiden säilytykseen, mutta huonosti niiden näytteille asettamiseen. Museoasian edelleen kehittäminen on annettu Kurki-Säätiön asettaman museo-toimikunnan tehtäväksi. Toimikunta on viime aikoina suorittanut museoesineiden luettelointia ja järjestämistä.

Kurkijoen pitäjänvaakuna

Karjalan Liiton pitäjätoimikunta päätti kokouksessaan 11.4.1986 suositella heraldisesti yhtenäisten vaakunoiden hankkimista luovutetun alueen pitäjille. Tämän johdosta Seuramme esitti kirjeellään 28.4.1986 Kurki-säätiölle, että se tekisi päätöksen Kurkijoen pitäjänvaakunan hankkimisesta ja ottaisi vastatakseen siitä aiheutuneista kustannuksista. Säätiön valtuuskunta päätti kokouksessaan 25.4.1987 antaa asian eteenpäin viemisen Kurkijoki-Seuran tehtäväksi, ensimmäisenä vaiheena ideakilpailun järjestäminen vaakuna-aiheista.

Seuramme syyskaudella 1987 pariin otteeseen julistama kilpailukutsu tuotti hyvän tuloksen. Kilpailuun saapui 50 vaakunaehdotusta 14 osanottajalta. Seuran johtokunta, joka oli kutsunut avustajikseen Kurki-Säätiön hallituksen puheenjohtajan Kari Rahialan ja Suomen Heraldisen Seuran edustajan maisteri Kimmo Karan, päätti jakaa ehdotukset aihepiirien mukaan neljän ryhmän ja palkita kunkin ryhmän parhaan ehdotuksen 250 mk rahapalkinnolla. Rahapalkinnon saivat Rainar Hakulinen, Raimo Tynnilä sekä Jorma Haapkylä kahden ryhmän parhaasta ehdotuksesta. Kaikki muut ideakilpailuun osallistuneet saivat kirjapalkinnon. Rahapalkinnot jaettiin vuoden 1988 vuosikokouksessa. Ideakilpailuun jätetyt ehdotukset olivat tarkoitetut vaakunan suunnittelussa vapaasti käytettäväksi, joten parhaiksi katsotutkaan ehdotukset eivät sellaisinaan sitoneet vaakunan kuvioaihetta.

Kun Kurki-Säätiö oli 28.3.1988 talousarviossaan myöntänyt määrärahan vaakunan suunnittelua varten, valitsi Kurkijoki-Seuran johtokunta vaakunan suunnittelijaksi Suomen Heraldisen Seuran suosittelemien heraldikkojen joukosta komentajakapteeni Tapani Talarin. Hän laati useampia ehdotuksia, joita tarkasteltiin sekä Seuran johtokunnassa että Säätiön hallituksen kokouksessa. Myös ulkopuolista heraldiikan asiantuntijaa kuultiin. Saamiensa evästysten pohjalta Tapani Talari laati lopullisen vaakunaehdotuksensa vuoden 1988 lopulla ja luovutti sen Seuran johtokunnalle 21.1.1989. Vaakunaehdotukseen liittyvä vaakunaselitys on seuraava: Punaisella kilvellä kolme lentävä hopeista kurkea asetettuina oikealle suuntautuvan kärjen muotoon. Kurkien varukset kultaa; lakiossa kultakruunu.

Seura tilasi 10 kpl kipsisiä vaakunoita Cintre Oy:ltä. Ensimmäinen kappale luovutettiin Säätiölle sen valtuuskunnan kokouksessa 8.4.1989, ja toisen kappaleen luovuttivat Säätiön ja Seuran edustajat yhdessä Karjalan Liitolle 22.4.1989, kuten edellä ao. kohdassa on mainittu. Säätiö hoiti sopimuksen mukaisesti tämän tilauksen maksamisen ja teki välittömästi saman suuruisen lisätilauksen tulevia tarpeita varten. Säätiön hallituksen päätöksen mukaisesti luovutettiin vuoden 1989 pitäjäjuhlilla Kurkijoen pitäjänvaakunat kiitollisuuden osoitukseksi kahdeksalle kurkijokelaisten varsinaiselle sijoituskunnalle sekä Eilisenvaaran lukiolle. Kyseiset kunnat olivat Loimaan kaupunki sekä Alastaron, Karinaisten, Loimaan, Mellilän, Oripään, Pöytyän ja Vampulan kunnat. Elisenvaaran lukion katsottiin puolestaan kiitettävällä tavalla vaalineen vanhan Elisenvaaran yhteiskoulun perinteitä. Kurkijoen pitäjänvaakunan on Suomen Heraldinen Seura 16.12.1989 merkinnyt numerolla 286 rekisteriinsä. Normaalikokoisen vaakunan käyttöoikeudet on Kurki-Säätiö pidättänyt itsellään. Kurkijoki-Seuralle on jäänyt oikeus teettää pienempikokoisia vaakunoita muistoesineiksi myyntiä varten. Tällaisen kipsisen pienoisvaakunan Seura on 1.11.1990 luovuttanut kiitokseksi vaakunan suunnittelijalle Tapani Talarille.

Muita perinnetoimia

Kurkijokelaissyntyisiin vanhuksiin Helsingin vanhainkodeissa otettiin v. 1971 yhteyttä ja tilattiin heille Kurkijokelainen. Helmi Ovaskan Seuralle lahjoittama omana keräystuloksena koottu yli 1000 sananparren kokoelma on päätetty julkaista ja hyödyntää sopivaksi harkitulla tavalla. Diakuvia on valmistettu kurkijokelaisaiheisista valokuvista käytettäväksi Seuran eri tilaisuuksissa. Valmistuksesta ja tekstityksestä on huolehtinut Rainar Hakulinen. Vuoden 1990 päättyessä kuvakokoelmassa oli yhteensä n. 2500 diakuvaa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimesta ja Kurki-Säätiön tuella oli 1950-ja 1960-luvuilla tallennettu Ääninauhoille runsaasti kurkijokelaista murretta haastattelemalla lukuisia vanhemman polven kurkijokelaisia. Jotta näitä mielenkiintoisia haastatteluja voitaisiin kuulla myös Kurkijoki-Seuran tilaisuuksissa, Seuramme on saanut Suomen kielen nauhoitusarkistosta lainaksi alkuperäisten nauhojen jäljennöksiä ja äänittänyt niistä käyttöönsä kasetteja. Näitä murrekasetteja valmistettiin vuosina 1986-87 yhteensä 39 kpl, kukin kestoajaltaan noin yksi tunti. Näihin kasetteihin sisältyy 38 henkilön haastattelut.

Seura on vuosina 1986-87 tietoja ja lausuntoja antamalla osallistunut aktiivisesti Karjalan Liiton ns. pitäjäruokaprojektiin pyrkien siihen, että Kurkijoen pitäjän kohdalla esiteltäisiin oikeat kotipitäjällemme todella ominaiset ruokalajit. Projektin tuloksena syntyi Jaakko Kolmosen toimittama kirja "Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat", josta voidaan todeta, että Seuramme ei ole saanut tavoitettaan täysin toteutetuksi.

Seuramme on monin tavoin tukenut Kyrössä toimivaa Elisenvaaran yhteiskoulua ja sen seuraajaa Elisenvaaran lukiota niiden pyrkiessä vaalimaan vanhan Elisenvaaran yhteiskoulun muistoa ja perinteitÄ. Niiniä Seura oli aloitteentekijänä jo järjestettäessä koulun 40-vuotisjuhlia syksyllä 1967. Elisenvaaran yhteiskoulun rahaston toimikunnan lopetettua toimintansa on sen julkaiseman kirjan "Elisenvaaran yhteiskoulu 1927-44" jäljellä oleva osa painoksesta siirtynyt Seuran omistukseen. Kirjaa on päätetty jakaa muistoksi Elisenvaaran lukiosta ylioppilaiksi valmistuville, minkä vuoksi pääosa Seuralle siirtyneistä kirjoista on luovutettu edelleen lukion käytettäväksi.

Vuonna 1986 Seura kääntyi Kurki-Säätiön puoleen pyytäen Säätiötä tekemään myönteisen päätöksen Elisenvaaran yhteiskoulun sankarivainajien muistotaulun uusimisasiassa, josta yhteiskoulun rahaston toimikunta oli jo v. 1983 tehnyt Säätiölle esityksen. Uusiminen oli katsottu tärkeäksi, koska muistotaulusta puuttui useita nimiä. Seura esitti samalla, että Säätiö valmistuttaisi uuden muistotaulun kustannuksellaan siten, että se voitaisiin paljastaa jo seuraavana syksynä, jolloin koulun perustamisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Kurki-Säätiö tekikin asiassa myönteisen päätöksen, ja Elisenvaaran lukio päätti puolestaan järjestää koulun 60-vuotisjuhlan. Juhlatoimikunnassa Seuraa edusti V.O. Hakulinen. Kyrön koululla 4-5.12.1987 pidetyissä juhlatilaisuuksissa oli esiintyjinä useita Elisenvaaran aikaisia oppilaita, joista pääosa myös Seuramme aktiivajäseniä. Seuran diakuvakokoelma oli myös käytössä. Sankarivainajien muistotaulun paljastuspuheen piti kenr.luutn. Lauri Koho. Onnittelunsa yhteydessä Seura luovutti koululle Seuran viirin sekä lahjoitti Saimi Hukkasen stipendirahastoon 1000 mk.

Elisenvaaran lukio ja Kyrönseudun yläasteen koulu järjestivät 5.12.1989 evakkovuoteen liittyvän perinnepäivän, jonka aikana myös useat Seuramme edustajat lähiseudulta saapuneiden henkilöiden ohella kiertelivät luokkahuoneissa muistelemassa puolen vuosisadan takaisia tapahtumia. Päivän ohjelmaan sisältyi myös juhla, jossa koulun oppilaiden voimin esitettiin Elisenvaaran yhteiskoulun vaiheita kuvaileva "evakko-ooppera".

Kurkijoki-Seura on tehnyt Kurki-Säätiölle useita ehdotuksia, jotka Säätiö on sittemmin toteuttanut. Näistä on syytä erityisesti mainita Seuran v. 1984 tekemä ehdotus erityisen Kurkijokimitalin hankkimisesta huomionosoituksia varten ja muistoesineeksi sekä samoin v. 1984 tehty ehdotus Säätiön oman adressin painattamisesta.

Talous

Seuran 1. toimintavuonna pelasti talouden puheenjohtaja Aarne Roihan 1000 markan lahjoitus Seuralle.

Seura sai toimintansa alkuvuosina muutaman kerran avustusta Kurki-Säätiöltä sekä korotonta lainaa ja vapautusta takaisinmaksuistakin. Jäsenmaksut ovat pienuutensa vuoksi olleet koko toiminta-ajan vähämerkitykselliset. Ainaisjäseniä on sitä paitsi valtaosa jäsenistä. Jäsenmaksujen ohella on tuloja saatu myyntiartikkeleista, tarjoilusta eri tilaisuuksissa, arpajaisista ja pitäjäjuhlista. Menoeristä huomattavimmat ovat olleet huoneistovuokrat, jäsenmaksut, kuljetusmaksut, posti- ja paperikulut, myyntiartikkeleiden hankintakulut sekä erityishankintakulut kuten viimeksi diakuvat. Palkkioita tai päivärahoja ei ole maksettu, ei myöskään matkakuluja muulloin kuin poikkeustapauksissa.

Loppusanat

Entisten kurkijokelaisten keskuudessa tunnettiin kuitenkin tarvetta myös pienempimuotoisiin tapaamisiin. Tällaista tarvetta ilmeni erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa melkoinen määrä kurkijokelaisia asui pienenä vähemmistönä vieraantuntuisessa ympäristössä, mutta siltä ilmeni varmaan myös muualla Loimaan seudun ulkopuolella. Kokoontumistarpeen rinnalla esiintyi varmaankin myös aitoa kiinnostusta saada omakohtaisin panoksin osallistus Kurkijoen muiston ja perinteen vaalimistyöhön. Tällaisia tarpeita ja toiveita tyydyttämään perustettiin Kurkijoki-Seura. Sitä ei perustettu Kurki-Säätiön kilpailijaksi vaan sen toiminnan täydentäjäksi. Seuran ja Säätiön suhteet ovatkin koko ajan olleet moitteettomat, ja työnjako niiden kesken on muodostunut luontevaksi.

Kurkijoki-Seuran toiminta on kuluneen neljännesvuosisadan aikana ollut varsin aktiivista. Sen osoittanee tämä historiikkikin, johon Seuran vaiheet, tapahtumat ja toimenpiteet on jälkipolvia silmällä pitäen kirjattu verraten yksityiskohtaisesti. On ilahduttavaa todeta, että vielä viimeksi kuluneen viisivuotisjakson aikana on Seuraamme liittynyt kaksi uutta alaosastoa. Niiden ansiosta on Seuramme jäsenmäärä luonnollisesta poistumasta huolimatta osoittanut pientä kasvua. Tämä näyttäisi todistavan, että Seuramme on uudelle neljännesvuosisadalle lähtiessään vielä elinvoimainen ja että sen toimintaedellytykset olisivat turvatut. Näin onkin varmaan niin kauan kuin Kurkijoella syntyneitä ja sieltä omakohtaisia muistoja omaavia henkilöit löytyy toiminnan vetäjiksi. Aika ei kuitenkaan tunne armoa. Vanhempi polvi uupuu ja poistuu vähitellen keskuudestamme. Sen vuoksi meidän on välttymättä saatava ajoissa uusia toiminnan vetäjiä toisen ja kolmannen polven kurkijokelaisista. Kurkijoen muiston ja perinteen vaaliminen on niin arvokas, ettei siltä ole varaa jättää heitteille.

Helsinki 16.3.1991

Kurkijoki-Seura r.y.

Johtokunta

 

Muu historia

Kurkijoki-Seurassa on usein ideoitu kesken toimintavuotta uusia  oheistapahtumia, joita ei ole sisällytetty toimintasuunnitelmaan ja joiden kuvaukset eivät välttämättä oikein "istu" varsinaisiin vuosikertomuksiin. Niiden tehtävähän on pääasiassa osoittaa, miten toimintasuunnitelmassa asetetut  tavoitteet  ovat toteutuneet. Vanhoja toimintakertomuksia on myös haluttu säilyttää historian lähteinä. Kun Seuran sivut poistettiin kurkijoki.fi-sivuilta, joutuivat vanhat toimintakertomukset omille teilleen, joskin ovat arkistoista löydettävissä.  Myös tätä mennyttä, joihinkin tarpeisiin nopeasti käytettävissä olevaa aineistoa on syytä tallentaa.

Riitta Sainio ja Marjaliisa Laine olivat jo vuonna 2012 ehdottaneet ”kyläkokousten” eli valokuvien katsomistilaisuuksien pitämistä ja pyytäneet Tapio Nikkaria tekemään varsinaisen työn eli esittämään kokoamiaan kuvasarjoja. Hän suostui ehdotukseen. Tervusta oli ollut saman tyyppinen tilaisuus aikaisemmin. Seuran puheenjohtaja antoi suostumuksensa Elisenvaaran  kuvien katselutilaisuudelle Kurkijoki-Seuran nimissä. Kutsuilmoituksessa Kurkijokelaisessa viitattiin samalla myös mahdolliseen hankkeeseen "Elisenvaarasta oma kirja?”
Edellisen mukaisesti Tapio Nikkari esittikin Karjalatalolla 28.10.2012. Elisenvaarastaasiasta.  Selostus tilaisuudesta oli Kurkijokelaisessa nro 21/2012.

Kommentti: Eräissä yhteyksissä on keskusteltu epävirallisesti Kurkijoen kyläkirjojen tekemisestä ja valokuvien käytöstä niitä elävöittämään. Näihin hankkeisiin suhtaudutaan yleisesti suopeasti. Kun ne ovat syntyneet monesti spontaanisti, ei Seuralla ole ollut tarpeellista ottaa niihin suoranaista kantaa. Sopivia avustuskeinoja on kylläkin sääntöjen puitteissa mahdollista luoda, mutta toisaalta "virallista talutusnuoraa" ei ehkä ole edes aiheellista hankkeille asettaa.