Jääsken kirkot

Jääsken historiallisesti arvokkaat kirkot

1. ja 2. kirkko

Ensimmäinen maininta Jääsken kirkkoherrasta on vuodelta 1415 ja otaksuttavasti seurakunnalla on silloin ollut myös kirkko.

Ensimmäinen tieto Jääsken kirkosta on vuoden 1552 seurakunnan tilikirjassa, jossa mainitaan, että Jääsken pitäjän kirkolle on annettu 8 markkaa rakentamiseen. Summa oli niin pieni, että ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin vain pieni korjaus jo olemassa olevassa kirkossa.

Eräiden tietolähteiden mukaan Jääskessä olisi 1600-luvun alkuun mennessä rakennettu kaksi kirkkoa, jotka sijaitsivat Vuoksen länsirannalla Kirkonkylän kohdalla (Tollolan aluetta).

3. kirkko

Kolmannen kirkkonsa Jääski sai 1612 ja se sai nimekseen Pyhä Pietari. Kirkko pystytettiin Haikolan kylään Vuoksen itärannalle Kostialan säterin lahjoittamalle maalle. Kirkon pystyttämisessä oli mukana koko silloinen Suur-Jääski kappeliseurakuntineen.

1600-luvulla rakennettiin pappila lähelle kirkkoa. Kirkon ympärillä oli hautausmaa. On todennäköistä, että kirkossa oli jo 1600-luvulla karhuntalja mattona alttarin edessä kuten vielä 1893. (Lähde: Hämäläinen, Koti Askare Jääskessä)

Kirkon ulkonäöstä ei ole tietoa, mutta todennäköisesti se oli suorakaiteen muotoinen puukirkko, kuten useimmat sen ajan kirkot.

Jääsken kolmas kirkko purettiin vuonna 1693.

4. kirkko

Jääsken seurakunnnan messukasukka vuodelta 1696.

Uusi kirkko valmistui samalle paikalle kuin entinen kirkko ja vihittiin käyttöön Pietari-Paavalin päivänä 29.6.1694. Tämä Jääsken emäseurakunnan kirkko valmistui juuri ennen Suuren Pohjan sodan koettelemuksia, joka käytiin vuosina 1700–1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittoutuman välillä. Sen osalle sattuivat myös suuret kuolonvuodet 1695-1697, jolloin nälänhätä ja kulkutaudit veivät neljänneksen puolimiljoonaisesta Suomen kansasta.

Tämä aikanaan suurena pidetty kirkko palveli seurakuntaa 150 vuotta.

Vuoden 1893 inventaariossa oli mukana messukasukka, jossa on vuosiluku 1696. Messukasukkaa säilytetään nykyisin Imatrankosken kirkossa.

Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 raja halkaisi Jääsken ja kirkko jäi Ruotsin puolelle. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1742 venäläiset hyökkäsivät Jääskeen ja ryöstivät kirkon, samassa yhteydessä paloi myös pappila.

Kirkkoherra Ernst Gerstrin vei Isonvihan aikana Jääsken kirkonkirjat Ruotsiin. (Lähde: O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset, sekä täydennys II. Genos 3(1932).)

Viipurin ja Käkisalmen provinssit saivat Keisarilliselta senaatilta luvan uusien luterilaisten kirkkojen rakentamiseen vuonna 1723. Vanhan Suomen ajalla alueen jokaiseen pitäjään rakennettiin uusi kirkko lukuun ottamatta Jääskeä.

Vielä 1800-luvulla on Jääskeen kuulunut myös Kirvun kappeli (perustettu 1600-luvulla) ja lisättynä osilla Antreasta ja Jääskestä, erotettu omaksi kirkkoherrakunnaksi 15.2.1858.

5. kirkko

Viimeinen Jääsken maaperällä sijainnut, viides kirkko, rakennettiin 1844. Piispa vierailullaan 1840 oli antanut kehotuksensa rakentaa uusi kirkko.

Kirkon piirustukset laati indententtikonttorin arkktehti A.F.Granstedt. Kirkko sijoitettiin nyt Vuoksen länsirannalle, noin 100 metriä sillasta, hyvin kauniille paikalle virran törmälle. Tyyliltään se oli uusklassinen. Uusi kirkko oli seurakunnan ylpeys. Kontrahtirovasti lausui tarkastuspöytäkirjassaan käsityksenään, että se oli kaunis ja tilava. Taitelija Petrus Petter Langin 1764 saarnastuoliin maalaamat Pyhäin miesten kuvat siirrettiin uuteen kirkkoon ja alttaritaulu olikin jo odottamassa ripustamista kirkon sakastissa.

Tämäkin kirkko oli edetäjänsä tavoin apostoli Pietarin nimikko. Kun piipa vuonna 1854 piti seurakunnassa tarkastusta, hän kiinnitti erityisesti huomioita uuteen, tilavaan ja mahtavaan kirkkoon. Piispaa miellytti myös rautapellillä katettu kirkon katto sekä öljyvärillä maalatut seinät.

Jääsken kihlakunnan historia III kertoo: "Tyyliltään se on ristikirkko, jonka ristikeskustan kohdalla on kahdeksankulmainen, matalakaulainen kupu. Kirkko oli jonkin verran isompoi Antrean kirkko, sillä siihen mahtui noin 2999 henkeä istumaan. Kirkkoon saatiin lämmityslaitteet 1906-1907 ja urut 1913, olivat 35-äänikertaiset. Saarnastuoli oli peräisin Jääsken edelisestä kirkosta. Se oli koristeltu sivuiltaan apostolien kuvilla, jotka oli maalannut tunnettu kirkkotaiteilija Petter Lang. Alttaripöydän yläpuolella oli taiteilija Arvid Liljelundin vuonna 1888 maalaama alttaritaulu, jossa lukee "Tulkaat minun tyköni kaikki."

Maakansa-lehden kirjoitus 27.8.1939:

Jääsken uudistettu ja entisöity kirkko vihitään käyttöön tänään

Jääsken krkossa on viime ja tämän kuun aikana suoritettu huomattavia uudistus- ja entisöintitöitä ja tänään sunnuntaina klo 10 vihitään kirkko käyttöön. Uudistuksista mainittakoon, että kirkon ikkunat on varustettu kaksinkertaisilla ikkunoilla. Kupu ja katto on perinpohjaisesti tiivistetty täyteaineilla, joten kirkko talvellakin tulee olemaan lämpimämpi kuin ennen. Sähköasentelun on suorittanut Pohjoismainen Sähkö Viipurista. Kirkon keskellä olevaan vaskikruunuun on sijoitettu lukuisia uusia sähkökynttilöitä. Lehterien sivuille, käytävien kohdalle on asennettu voimakkaat sähkölamput. Lehterille on sijoitettu sähköurut. Urkulehterin valaisee kolme voimakasta urkufasadissa olevaa valojuovaa. Edelleen kuorin puoli on valaistu voimakkailla kattolampuilla ja alttaripöytä valaisimilla. Huomattava on, että kirkon ulko-ovien yläpuolellakin on lamput valaisemassa sisäänkäyntiä. Uruissa tarvittavan ilman antaa sähkömoottori automaattisesti. Maalaussuunnittelun on laatinut arkkitehti Juhani Viiste Viipurista. Lähtökohtana värien valinnassa on ollut kirkossa oleva vanha edellisestä kirkosta siirretty arvokas ja hieno saarnatuoli, jonka on maalannut 1764 Petrus Lang. Kirkon penkit on maalattu tummalla värillä, lehteri ja kupu vaaleammilla väreillä. Lehterin katot ovat tummansiniset tähtiryhmineen. Urkujen ulkoasu on erittäin onnistunut tummilla väreillä maalattuna. Kuoripuoli kirkkoa ja varsinkin alttari on taiteellisesti hieno ja aistikas vaikuttavine alttaritauluine, jonka on maalannut A. Liljelund v. 1888. Lehterin ulkosivuilla oleviin tasoihin on maalattu 31 symbolia eli vertauskuvaa ilmaisemaan uskonnollisen elämän ilmennyksiä. Nämä vertauskuvat samoin kuin muut taiteelliset maalaustyöt on suorittanut taiteilija Lauri Välpe Viipurista. Muun maaluksen kirkossa on suorittanut maalarimestari Oskari Suvanne. Surakunnan puolesta töiden valvojana on ollut rakennusmestari Ilmari Helenius.

Korjauskustannukset nousevatt noin 200 000 mk:aan.

Yleisvaikutelma Jääsken kirkosta on niin hyvin ulkoa kuin sisältä katsottuna hyvä. Varsinkin sisältä vaikuttaa kirkko taiteellisen hienolta monine värivivahteineen."

Jääsken kirkko omisti kolme kirkonkelloa. Perimätieto kertoo, että Jääsken, Kirvun ja Antrean yhteisen jahdin tuloksena kaadetun karhun nahka oli päätynyt Jääsken kirkkoon.

Jääsken viides kirkko jäi talvisodan jälkeen valtakunnanrajan toiselle puolen. Venäläiset polttivat kirkon jatkosodan vetäytymisvaiheessa 21.8.1941. Kun vihollinen oli ylittäneet Vuoksen sillan kello 6.30 mennessä, vavisutti kello kahdeksan tienoilla koko seutua voimakas räjähdys. Vuoksen yli johtava Jääsken ainutlaatuinen kaksiosainen kauniskaarinen, yli 150 metriä pitkä silta tuhoutui.

Kirkon kivijalat ja useita hautakiviä on edelleen näkyvissä kirkkopuistossa.

Lähteet: Ikonen,Jääsken kirja. Oksanen: Jääsken kihlakunnan historia III. Hämäläinen: Koti Askare Jääskessä.

Jääsken 1844 rakennettu kirkko. Kuvat:finna.fi/Kansallisarkisto

Jääsken perinnekirkot

Jääsken perinnekirkkoja ovat Imatralla sijaitseva Imatrankosken kirkko ja Kouvolassa sijaitseva korian kirkko. Lakkautetun Jääsken seurakunnan varat käytettiin molempien kirkkojen rakentamiseen.