Enso Träsliperi Ab - Enso-Gutzeit Oy 

Koko Enson teollisuusyhdyskunnan merkitys Jääsken kunnalle oli suuri.

Enso-nimistä paikkaa ei Jääskessä alun perin ole ollut olemassakaan, vaan Pelkolaan kylään, tehtaiden ympärille syntynyt taajama sai nimensä vuonna 1887 tehdasyhtiön mukaan.

Kymenlaakson Inkeroisten tehtaalta (Ingerois Träsliperi) tullut paroni Carl August Standerskjöld osti 16 hehtaaria Pelkolan kartanoon kuuluneita maita Vuoksen varrelta. Mukaan tuli Räikkölänkoski, puolet sen vesivoimasta. Paroni päätti perustaa paikalle puuhiomon. Koska kohteella ei ollut varsinaista nimeä, hän antoi sille aluksi nimeksi Ensi. Tällä paroni tahtoi korostaa, että hänen hankkeensa oli ensimmäinen yritys, joka käytti Vuoksen vesivoimaa teollisuustarkoituksiin.

Eikä aikaakaan, kun alueelle oli noussut puuhiomo. Kahta vuotta myöhemmin pidettiin Enso Träsliperi Ab:n perustava kokous. Suomeksi nimi oli Enson Puuhiomo Osakeyhtiö, Ensistä oli tullut Enso. Sen syntymisestä saadaan kiittää paroni "Adi" Standertskiöldiä.

Ensimmäinen puumassalähetys rahdattiin hevosilla Viipuriin ja rautateitse edelleen Pietriin 1889. Puunkuljetus toi mukavat rahtirahat jääskeläisille talonpojille kuljetusten muodossa ja he surivatkin, kun rautatien sivuraide Vuoksenniskalle valmistui. Suuri tragedia oli lähellä 1902, kun miltei koko tehdas paloi. Syytä ei tiedetä, mutta välittömästi sen jälkeen tehdas rakennettiin entistä ajanmukaisemmaksi.

Norjalainen Gutzeit astuu kuvioihin mukaan

Norjalainen sahanomistaja Hans Gutzeit oli saapunut Suomeen aikomuksenaan siirtää liiketoimintansa parempien tukkimetsien lähettyville. Paikka löytyi Kotkansaarelta, jossa uuden tekniikan höyrysaha ”Norjan saha” aloitti toimintansa syksyllä 1872.

W. Gutzeit & Co. laajensi toimintaansa ostamalla vuonna 1911 Enso Träsliperi Ab:n, jolla oli puuhiomo, pahvi- ja paperitehdas Vuoksenlaaksossa. Viennistä riippuvaisessa Suomessa valtio oli aktiivinen myös itse yritystoiminnassa ja vuonna 1918 valtio hankki omistukseensa Enso-Gutzeit Oy:n, josta tuli pian maan suurin metsäteollisuusyritys. Pääkonttori siirrettiin Ensoon 1920-luvun alkupuolella, koska sen haluttiin olevan lähellä raaka-ainetta, metsää.

Vuonna 1927 yhtiökokous muutti vierasperäisen nimen Enso-Gutzeit Osakeyhtiöksi. Pelkästä nimenmuutoksesta ei ollut kyse. Vuotta myöhemmin hallintoneuvosto päätti perustaa Ensoon sulfaattiselluloosatehtaan. Varhainen puuhiomo oli kasvanut ja muuttunut selluloosa- ja kartonkitehtaaksi.  Räikkölänkoski ja Pelkolan kartano siirtyivät sitä myötä yhtiön omistukseen.

Työtä ja toimeentuloa 

1930-luvulla Enso toi Jääskeen ja Karjalan kannakselle ja sitä kautta koko Suomeen hyvinvointia. Yli 10 000 ihmisen teollisuustaajaman dynamona vaikutti valtion omistama metsäjätti Enso-Gutzeit Oy. Yhtiön henkilökuntajulkaisu vuonna 1934 ylisti tehtaan palveluksessa olevien sosiaalisia etuja sellaisiksi, joista muualla maassa ei saatettu edes uneksia. Työläisille annettiin halpoja lainoja ja rakennustarvikkeita oman talon rakentamiseen.

Vuorineuvos Kotilaisen aikana vuodesta 1924 eteenpäin kehitettiin työväestön asuinoloja. Omakotitaloille varattiin 5-6 hehtaarin alue, josta tuli yksi maamme huomattavimpia omakotiasuntoyhdyskuntia. Ensi sijassa työväestön sairausoloja silmällä pitäen rakennettiin Ensoon 1928 uudenaikainen sairaala.

Yhtiön, niin kuin Enso-Gutzeitin tehdasta kutsuttiin,  ja sen työntekijöiden ansiosta veroäyrin hinta oli maan alhaisempia. Yhtiö huolehti monista yleensä kunnalle kuuluneista tehtävistä ja helpotti siten kunnan rasitetta.

Yhtiöllä oli oma liikuntakasvatusohjaaja ja nuorison ammatillista kehittymistä varten 1934 perustettu Nuoriso-opisto, jossa tehdasnuorisoa koulutettiin maa- ja metsätaloustöihin, oli ensimmäinen laatuaan maassamme.

Suomalaisilta venäläisille ja edelleen amerikkalaisomistukseen

Toisen maailmansodan jälkeisissä rauhanneuvotteluissa Enso jäi rajan toiselle puolelle. Tarinan mukaan rajalinja kulki alustavien neuvottelujen perusteella nykyisen Imatran kohdalla niin idässä, että Suomelle oli jäämässä myös Enson teollisuusyhdyskunta. Neuvostoliiton ulkoministeri Molotovin kerrotaan kuitenkin viime hetkellä painaneen peukalonsa rajalinjalle niin, että tehdas jäi Neuvostoliitolle 1944.

Alueluovutuksissa yhtiöltä jäi uuden rajan taakse lisäksi metsämaata noin 93 000 hehtaaria.

1970-luvulta lähtien tehdasaluetta uusittiin perusteellisesti lähinnä suomalaisvoimin. Lisäksi suomalaiset rakensivat Svetogorskiin muun muassa 15 kerrostaloa.

1994 ruotsalainen Tetra-Laval osti tehdaskombinaatin osake-enemmistön. Vuodesta 1998 lähtien tehdas on ollut amerikkalaisen International Paperin omistuksessa.  

Lähteet:
Enso Gutzeitin historia 1872-1958
Arponen-Miettinen: Enso
Enso-Gutzeit-Tornatorin henkilöstöjulkaisu 1934
Veli Ikonen: Jääsken historia

KOSKI  KYMPPITONNILLA
Kerrotaan, että Enson teollisuuden perustaja, paroni Adi Standertskilöd oli pienikokoinen, vilkas ja viiksekäs herrasmies. Hän ajoi hevosella ja rattailla Pelkolan kartanoon ja osti muitta mutkitta 16 hehtaaria kartanon maista Vuoksen rannalta. Kauppaan kuului puolet Räikkölän kosken vesivoimasta. Hinnaksi sovittiin 9000 markkaa.

NORSSIN KASVATTI
Paroni Adi Standertskild oli syntynyt Venäjällä Tulassa, missä hänen isänsä toimi Venäjän valtion kivääritehtaan johtajana. Hän kävi koulun Helsingin Normaalilyseossa ja sai teknillisen koulutuksen Riian teknillisessä opistossa. Valmistuttuaan hän toimi Inkeroisten puuhiomon teknillisenä johtaja kunnes tehdas myytiin Tampella Oy:lle ja Adi lähti etsimään uuden tehtaan paikkaa. Hän oli kuullut Karjalan metsistä, siksipä hän suunnisti Jääskeen.

PATO KATOSI YÖLLÄ VUOKSEN SYÖVEREIHIN

Tehtaan energiansaannin turvaamiseksi Vuoksi päätettiin padota tehtaan kohdalta. Patoa rakentamaan valittiin ruotsalainen yritys, jonka pääinsinöörin Widegrenin mielestä tehtävä oli helppo suorittaa. Hinnaksi määriteltiin 300 000 markkaa. Hän sanoi ”jauhoista ja ruumenista” tehtävän padon taltuttavan moisen kosken. Toisin kuitenkin kävi. Maalla rakennettu, väliaikaiseksi työpadoksi tarkoitettu hirsinen kehikko yritettiin siirtää virtaan. Työ jäi illan tultua kesken, vain osa kehikkoa saatiin veteen. Aamun tullen oli määrä jatkaa työtä. Yöllä oli kuitenkin virran mukana hävinnyt kaikki, mitä siihen asti oli rakennettu. Pato rakennettiin lopulta helsinkiläisen Juseliuksen toimesta 1910. Hinnaksi padolle tuli yli 1,2 miljoonaa markkaa.