Kalalampi
Kalalampi
Tarinoita Kalalammilta
Kirsti Joensuu o.s. Räsänen: Kesäisiä muistoja Kalalammilta
Suvisaari ihanin/ on aina vain,
siellä kesä meillekin/ on onnekkain
siellä uimme, kylvemme/milloin vain
siellä leikkiä lyömme ja syömme
teemme työmme, oomme yömme
sinne vieraita saapuvi illoin
sekä milloin vain.
KALALAMPI
Kalalammilla oli asema, koulu ja nuorisoseuran talo, jossa pidettiin iltamia. Kesäisin tapasimme ystäviämme, kuten sahanomistaja Portimot, joilla oli neljä tytärtä: Irja, Hilkka, Silja ja Kirsti. Muistan myös opettajaperhe Artimot, joilla oli sukulaiskasvattitytär Kaisa Vuorela.
Erikoisesti mieleeni on jäänyt kolmen vanhan naisen yhteistalous, joiden talon ohitse kävelimme jätettyämme veneemme rantaan ja kulkiessamme asemalle. Naiset olivat rouva Walle, neiti Förbom ja neiti Saari. Heidän tonttinsa oli erikoisen hyvin hoidettu puutarhatontti rannalla. Rouva Walle, professori Walleen leski kaiketi, omisti paikan.
Kalalammilla toimi myös eräs hyvin erikoinen ammattimies, muurahaisenmunittaja.
KÄRKKÄÄN ”MAITOTALO”
Olivatko kaikki ihmiset Karjalassa niin ystävällisiä, vai sattuiko meille vain niin hyviä ihmisiä lähelle?
Kärkkään isäntä Matti Kärkäs ja emäntä Anni o.s. Hallikas olivat suorastaan jaloja. Aina leipomuksista laitettiin lämpimät mukaan, maksusta ei saanut puhuakaan, korkeintaan maitotinki oli maksettava.
Emännän kasvotkin olivat kuin kreikkalainen veistos, kasvot valkeat kuin marmori, vartalo hoikka ja pitkä. Emäntä oli isäntää pitempi. Isäntä sitten olikin tavallisempi suomalainen lökähousutyyppi. Heillä oli neljä poikaa, Alpo, Leo ja Teuvo sekä Aarre. Kun menimme Kärkkäälle, aina vietiin saliin istumaan ja aina oli pannu kuumana, lapsillekin. Kärkkään avaralla nurmipihalla leikimme monet leikit.
Kirsti Joensuu o.s. Räsänen
