Entiset Kivennapalaiset - yhdyssiteenä yli 70 vuotta

 

Yhdistyksemme sai alkunsa kevään korvilla 1950, kun muutamat Helsingissä asuvat joutselkäläiset alkoivat koti-ikävissään suunnitella oman kyläkerhon perustamista. Kun Karjalan päätoimittaja Erkki Paavolainen sai kuulla tästä, innostui hänkin asiasta, mutta kehotti perustamaan laajemman yhdistyksen, johon kaikki Helsingin seudulla asuvat kivennapalaiset voisivat liittyä. Helsingin seudullahan asui siihen aikaan noin 700 Kivennavan evakkoa.

Asia lähtikin etenemään Paavolaisen esityksen pohjalta ja valmisteleva kokous kutsuttiin koolle 25.3.1950 Elannon kerhohuoneelle. Sinne saapui 78 kivennapalaista, joukossa mm. kansanedustaja Armas Tolonen, päätoimittaja Erkki Paavolainen, kauppias Pekka Kääpä, lehtori J. A. Pimiä ja runoilija Ilmari Pimiä. Keskusteltiin siitä, tulisiko perustaa oma yhdistys vai liittyä alayhdistykseksi Kangasalla samaan aikaan suunnitteilla olevaan kivennapalaiseen seuraan. Kävi kuitenkin ilmi, ettei sellaista seuraa ollut vielä olemassa, joten päädyttiin omaan, Helsingin seudulla perustettavaan yhdistykseen.

Helatorstaina 18.5.1950 pidettyyn kokoukseen saapui peräti 138 kivennapalaista ja suuren innostuksen siivittämänä perustettiin yhdistys, jonka nimeksi muokattiin Entiset Kivennapalaiset.

Tolonen puheenjohtajaksi

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin joutselkäläiset Aino Hoppania, Viki Hoppania, Helena Paavolainen ja Kaapro Karjalainen (varajäsen), kirkonkylästä Helmi Kaukonen, Mauno Kääpä, Martti Paavolainen ja Aino Montonen (varajäsen), Raivolasta Armas Tolonen, Kauksamolta Veikko Rossinen, Hartosesta Anna Pirinen ja Tammiselästä Hilja Kuokkanen (varajäsen). Hallitus valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Armas Tolosen, sihteeriksi Mauno Käävän ja varainhoitajaksi Aino Hoppanian.

Seitsemän vuosikymmenen mittaan on yhdistyksellämme ollut kahdeksan puheenjohtajaa: Armas Tolonen, Veikko Rossinen, Tuomas Paavolainen, Antti Hoppania, Toivo Huuhtanen, Arvi Karhuaho, Helli Taponen ja Seppo Henttinen ja kymmenen sihteeriä: Mauno Kääpä, Kaapro Karjalainen, Viki Hoppania, Urho Pekkanen, Reino Holttinen, Arvi Karhuaho, Kerttu-Liisa Kuokkanen, Helena Viilo, Kyllikki Torkkel ja Salme Martikainen.

Uskollisia toimihenkilöitä

Yhdistyksemme pioneereihin kuuluu Hoppanioiden suku, joka lähti heti alusta alkaen toimintaan täysin sydämin. Aino ja Antti Hoppanian koti Helsingin Metsätalossa muodostui yhdistyksen päämajaksi. Antti toimi pitkään yhdistyksen isäntänä, 1960-luvun lopulla myös vähän aikaa puheenjohtajana. Aino oli yhdistyksen emäntä, joka pani vauhtia töihin ja opetti toisillekin mm. karjalaisen kaurakiisselin keittämisen. Hoppanian Kaisa-täti ahkeroi keittiön puolella. Kun hänet aikanaan kutsuttiin kunniajäseneksi, puheenjohtaja Helli Taponen joutui kiskomaan hänet puoliväkisin ulos Karjalatalon keittiöstä tiskaamasta. "Mitä mie sit tien?" kysyi Kaisa onnettomana, mutta Helli sanoi että meillä eivät kunniajäsenet tiskaa, vaan istuvat kunniapaikalla.

Toinen aktiivinen suku on ollut Juho ja Liina Pulliaisen perhe. Ylenteläläiset Pyykön sisarukset Hilma Seppänen ja Eveliina Pulliainen keräsivät valtavat määrät kansanperinnettä, ja Hilma mm. opetti ennenvanhaisia leikkejä tilaisuuksissamme. Juho Pulliainen puolestaan toimi yhdistyksemme tilintarkastajana 17 vuotta ja Kivennapa-Säätiön asiamiehenä 21 vuotta. Myös heidän lapsensa ovat olleet kivennapalaisten toiminnassa mukana aktiivisesti, Helena Viilo yhdistyksemme sihteerinä ja Kyösti Pulliainen Kivennapaseuran puheenjohtajana. Anna-täti Pulliaisen kunniatehtävänä oli vuosikausia toimia lippuairueena.

Yhdyssiteenä ja perinteen tallentajana

Yhdistyksen päätavoite alusta alkaen oli koota yhteen Helsingin seudulla hajallaan asuvat kivennapalaiset. Samalla ruvettiin heti keräämään ja tallentamaan katoavaa muistitietoa. Niinpä järjestimme vuonna 1952 ensimmäisen kirjoituskilpailun, jolla keräsimme vanhoja kivennapalaisia tarinoita, ja 1989 kokosimme samalla tavalla muisteluita evakkoonlähdöstä. Kun professori Erkki Ala-Könni 1960-luvun lopulla keräsi karjalaisia kansanlauluja mm. Kivennavalta, sai hän meidän "laululinnuiltamme" Lyydia Häyryseltä, Hilma Seppäseltä, Anna Toiviaiselta ja Hilja Kemppiseltä yli 500 laulua. Keräsimme 60-luvulla vanhoja valokuvia, joista sihteerimme Reino Holttinen kokosi kaksi suurta  albumia. Hän yritti myös nauhoittaa tarinailloissamme tarinoita, mutta kuten arvata saattaa, on niitä mahdoton purkaa nauhalta, kun kaikki haastavat kilpaa ja yhtaikaa.

Kyläkirjatalkoot

Tämän vuosisadan alussa, kun Kivennapa-Säätiö alkoi patistaa nappoisia tekemään kyläkirjoja, lähti koko jäsenistömme innolla talkoisiin. Yli 70 jäsentämme on tuonut oman pienen mosaiikkipalasensa johonkin kyläkirjaan. "Laiska töitänsä lukeepi", mutta saamme olla ylpeitä niin meikäläisten kuin muidenkin kivennapalaisten saavutuksista. Tavoitteeksihan asetettiin saada jokaisesta Kivennavan 52 kylästä kirja tai ainakin muistot paperille. Kun 2000-luvun vaihteessa oli valmiina 4-5 kirjaa, nyt on valmiina kyläkirjat melkein kaikista Kivennavan kylistä ja tekeilläkin on muutama. Kirjat kertovat sivuillaan lähes 50 kylän tiloista, taloista, ihmisistä ja tapahtumista.

Muusta toiminnasta

Liki 70 vuoden aikana on ehditty tehdä monenmoista: on juhlittu, matkusteltu, laulettu, tanssittu, leikitty, naurettu ja itkettykin. Mieliin ovat jääneet ensimmäiset jännittävät kotiseutumatkat 1950- ja 60-luvuilla ja retket ympäri Etelä-Suomea. Joku voi muistella kaiholla myös pikkujouluja, jolloin Katajanokan kasino täyttyi tanssivista nuorista. Toisille on jäänyt mieleen alkuvuosina eri kirkoissa pidetyt hartaustilaisuudet, joissa laulettiin tuttuja virsiä ja etsittiin lohtua koti-ikävään. Tanssikengät ovat tosin jo kauan sitten unohtuneet johonkin kellarin nurkkaan, mutta joukkoomme tullut jatkuvasti uusia jäseniä. Kyläkirjat, kotiseutumatkat ja sukututkimus ovat herättäneet nuoren polven etsimään juuriaan ja tulemaan "omiensa" joukkoon.

Yhdistyksemme sukututkimuspiiri on vuoden 2014 alusta toiminut vapaamuotoisena harrastuskerhona Kivennavan ystäville, niin konkareille kuin niille, joiden kiinnostus on vasta herännyt. Tarkoituksena on olla avuksi sukututkimuksen harrastajille, muun muassa jakamalla tietoa, kokemuksia, vinkkejä ja neuvoja - mukavaa tarinointia unohtamatta.

Jäseniä oli vuoden 2018 lopussa 98, heistä yli 80-vuotiaita oli 31. Vuonna 2018 liittyi uusia jäseniä viisi. Tarinatilaisuuksissamme käy noin 20-30 henkeä. Pidämme yhteyksiä jäseniimme mm. muistamalla heitä onnittelukortilla tai -käynnillä syntymäpäivinä. Muistamme surukoteja adresseilla ja menemme kutsuttaessa saattamaan poislähtenyttä. Silloin viemme mielellämme Kivennavan hiekkaa siunaushiekaksi.

Lähteet:
- kunniapuheenjohtaja Helli Taposen artikkeli Kivennapalainen lehdessä kesäkuussa 2011
- Entiset Kivennapalaiset ry:n toimintakertomukset