In memoriam Anti Henttonen 1922-2022
Antrea-Seuran kunniajäsen Antti Henttonen kuoli 100-vuotiaana 7.8.2022. Hän oli syntynyt Antrean Henttolassa 3.3.1922 ja teki päivätyönsä Opettaja-lehden päätoimittajana. Mutta erityisen lähellä hänen sydäntään olivat Karjala entisen kotiseudun myötä ja veteraanityö. Antrea-Seurassa hän ehti tehdä kaikkea: hän oli puheenjohtajana, varapuheenjohtajana, sihteerinä, oli perustamassa Antrealainen-lehteä ja oli sen päätoimittaja, sanoitti Antrealaisten laulun, järjesti tapahtumia, kirjoitti ja toimitti lukuisia julkaisuja. Suuritöisin ja näyttävin hänen julkaisuistaan on pitäjähistoria Kotiseutumme Antrea. Kirjassa on yli 700 sivua, yli 1000 valokuvaa ja lähes sata kyläkarttaa. Turhaan ei Helsingin Sanomat arvostelussaan todennut sen olevan ”pitäjähistorioiden aatelia”.
Kun ensimmäistä suurta Antrea-juhlaa Antreassa, nykyisessä Kamennogorskissa päästiin vuonna 1992 järjestämään, Antti oli järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Tuolloin 30 vuotta sitten Antin puhe tuossa juhlassa oli sovinnollinen ja tulevaisuuteen luottavaisesti katsova. Hän iloitsi tehdyistä sopimuksista mm. muistomerkkien suojelussa ja toivoi myönteisen kehityksen jatkuvan. ”Viitoittakoot tietämme rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden, ystävyyden ja inhimillisyyden kestävät arvot. Silloin voimme kansoina ja yksilöinä parhaiten toimia myös koko ihmiskunnan paremman tulevaisuuden hyväksi ja uhanalaisen luontomme pelastamiseksi. Silloin on toivoa, että elämä voi maapallolla jatkua. Silloin voi yhteinen Itämeremme säilyä elämänmerenä. Silloin voi Vuoksikin säilyä elämänvirtana”, hän sanoi.
Antti kuului niihin ihmisiin, joiden kohtaamisten jälkeen tuntee itsekin olevansa jotakin enemmän, ehkä jopa vähän parempi ihminen. Antin lämpö, viisaus ja huumori ryydittivät näitä kohtaamisia. Erään tapaamisemme päätteeksi Antti sanoi kunkin sukupolven huolehtivan omasta leiviskästään ja toivovansa, että tulevat sukupolvet jatkavat työtä omalla tavallaan.
Vuoksi virtaa edelleen, mutta maailmamme on ratkaisevasti toisenlainen. Emme tiedä, avautuuko raja rakkaaseen Antreaan enää koskaan, ei ainakaan samalla tavalla. Mutta ne arvot, jotka Antti tuossa 1992 juhlassa nosti esiin – rauha, turvallisuus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, ystävyys ja inhimillisyys - ovat kestäviä, niin paljon kuin niitä näinä aikoina on rikottukin. Mutta ehkä juuri siksi meidän on syytä pitää niistä huolta ja pyrkiä omalla toiminnallamme niitä edistämään. Siinä on meidän leiviskämme.
Antrea-Seura kunnioittaa suuren kotiseutumiehen muistoa ja kiittää arvokkaasta työstä kotiseudun perinnön tallentamisessa ja vaalimisessa.
Pirjo Tiippana