Runoja on lähes 70 vuoden ajalta: 16-vuotiaana tehty ensimmäiset, viimeiset 85-vuotiaana. Juho Kurki toivoo esipuheessa, että nämä ”vanhanaikaiset runot toisivat viestin ja antaisivat ajattelun aihetta tälle rauhassa elävälle korkean elintason omaavalle sukupolvelle ajoista, jolloin ´auroin, miekoin, miettehin´ luotiin perustaa kansalliselle olemassaolollemme”. Hän myös muistuttaa, että runoja on arvioitava sen ajankohdan ja hetken mukaan, jolloin ne on kirjoitettu.

Jälkisanat kirjoittanut Pentti Sorvali toteaa kunnallisneuvos Juho Kurjen olevan ” kiireestä kantapäähän talonpoika, jonka ajatukset ja askelet ovat kulkeneet lähellä luontoa ja Luojaa. Maa ja pelto on hänelle pyhä, siemenestä nouseva tähkäpää ihme, joka saa aikaan Korkeimman siunaus.”

Runokokoelman teemat
Muistojen tiellä: entiset kotiseudut
Työ pelloilla kaikkea kantaa: pelto, luonto, maanviljelys
”Kun loppui rauha maan”: kivikirjoitukset, muistopatsaat
Kanssavaeltajille: muistorunoja
Vuosien varrelta: tuokiokuvia, tunnelmapaloja
Turvallinen tie: uskonnollinen vakaumus